Rumaa sotaa ja likaisia aseita

Kymmenes Varparannan rauhanakatemia kokoontui heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Joensuussa. Teemana oli tänä vuonna Ruma sota ja likaiset aseet.

Helsingin yliopiston dosentti Heikki Tervahattu tarkasteli Irakin ja Afganistanin sodan vaikutusta ympäristöön. Hänen mukaansa sodan aiheuttamien välittömien tuhojen lisäksi teknistynyt sotakoneisto aiheuttaa mittavat ympäristöpäästöt. Yksi tankki tarvitsee tuhat litraa polttoainetta tunnissa, hävittäjä maximinopeuksilla 1 500 litraa. Kerosiini on kolme kertaa haitallisempaa ympäristölle kuin hiilidioksidi. Yliääninopeuksilla se on viisi kertaa haitallisempaa kuin tavallisissa nopeuksissa.

– Erityisen rumaa oli näiden sotien valheelliset perusteet. Rumuus näkyy myös uusien aseiden kokeilussa. Bunker Buster, ”likainen pommi”, painaa kaksi tonnia ja sisältää köyhdytettyä uraania. Maailman suurin, kymmenen tonnin pommi, sisältää tritonal-nimistä voimakasta myrkkyä. Irakissa ja Afganistanissa on käytetty jopa uutta, entistä tehokkaampaa, geeliä sisältävää napalmia.

Afganistaniin on kylvetty seitsemän vuoden aikana rypälepommeja, joista on levinnyt ympäristöön viisi miljoonaa osapommia. Siviilit ovat niiden pääasiallisia uhreja.

– Pommit terrorisoivat koko väestöä, seuraukset jatkuvat pitkään. Köyhdytetyn uraanin vaikutukset tuntuvat ikuisesti, totesi Tervahattu.

Köyhdytettyä uraania

Itä-Suomen yliopiston dosentti Keith Baverstock selvitti alustuksessaan köyhdytetyn uraanin vaikutuksia terveyteen. Hän totesi olevansa kansanterveyden tutkija, jota kiinnostaa uraanin vaikutus väestöön, ei niinkään sotilaisiin. Kokemusta aiheesta brittitutkijalle on kertynyt Tshernobylin onnettomuuden vaikutusten tutkimuksista.

Hänen mukaansa U-235 käytetään ydinaseisiin ja ydinlaitosten polttoaineena. U-238, köyhdytetty uraani on jäte, jota käytetään ammuksiin ja pommeihin, joissa se syttyy palamaan. Niillä tuhotaan tankkeja ja rakennuksia. Pommi voi sisältää kymmeniä kiloja köyhdytettyä uraania ja se leviää ympäristöön. Erityisen vaarallista se on joutuessaan verenkiertoon, jolloin se leviää koko elimistöön. Näin tapahtuu keuhkojen kautta, kun uraani on liukenevassa muodossa, ja palavassa uraanissa on aina liukenevia elementtejä. Baverstock selvitti kansantajuisesti, kuinka solumuutokset tapahtuvat ihmisen elimistössä. Osa muutoksista on harmittomia, jotka solu pystyy korjaamaan. Köyhdytetty uraani tuottaa sairaalloisia muutoksia, syöpää. Se myös aiheuttaa epävakautta solujen informaatioketjussa, josta on vahinkoa hedelmällisyydelle. Se on peruuttamatonta ja siitä kärsivät tulevat sukupolvet.

– Maailman terveysjärjestön raportti vuodelta 2001 aiheutti uusien tutkimusten sarjan. Niissä osoitetaan kiistattomasti U-238 geenimuutoksia aiheuttavat vaikutukset, vaikka ydinasevallat yrittävät kiistää ne.

Traumaattinen sota

Åbo Akademin tutkija Ville Kivimäki tarkasteli alustuksessaan suomalaisten sotilaiden sotatraumoja. Hänen mukaansa aihetta on tutkittu vähän ja nykyinen sodan ja veteraanien ihailu vaikeuttaa asian käsittelyä. Talvi- ja jatkosodan aikana joutui yhteensä 18 000 sotilasta psykiatriseen hoitoon. Kynnys oli korkea, eikä lievien oireiden, käsien tärinän, unettomuuden tai lievän hermostuneisuuden takia ketään hoidettu. Eniten hoitoon joutui etulinjan joukoista rivimiehiä, työmiehiä ja pienviljelijöitä, heitä oli enemmistö kaatuneistakin.

– Tyypillinen potilas oli vanhempi täydennysmies. Syynä saattoi olla jokin yksittäinen järkyttävä kokemus, asetoverin kuolema tai muu vastaava. Yleisin syy oli jatkuva rasitus ja sotakokemusten, haavoittumisten ja kotihuolten taakka. Lopullisen murtumisen aiheutti sitten esimerkiksi tykistökeskitys. Rintamamiesten keskuudessa hermonsa menettäneet saivat sympatiaa toisten taholta. Sodan jälkeen armeija antoi ohjeet vuonna 1946, ettei sodan vuoksi ketään pitäisi ottaa herkästi hoitoon.

Psykologi Kirsti Palonen tarkasteli palestiinalaisten siviilien kokemuksia sodan, miehityksen ja pakolaisuuden oloissa. Sodan rumuus näkyy hänen mukaansa pyrkimyksenä tuhota ihmisten minuus ja riistää tulevaisuuden näköalat. Raiskaukset ovat musliminaisille erittäin vaikea kokemus, niistä vaietaan, vaikka niitä käytetään systemaattisesti. Lasten kertomuksissa tulee Palosen mukaan esille leikkimismahdollisuuksien puute, se loukkaa lasten ihmisoikeuksia. Traumatisoivaa on ollut myös kodin menetys, pakolaisuus ja siitä on tullut ylisukupolvista jatkuessaan jo vuodesta 1948 lähtien.

– Selviytymisen kannalta yhteisön – palestiinalaisilla perheen – merkitys on suuri. Myös huumorilla on suuri merkitys, se antaa mahdollisuuden kontrolloida tilannetta mielikuvituksen avulla. Samoin työ ja erilaiset kyvykkyyden osoitukset, ongelmien ratkaisut auttavat selviytymään. Yhteisten traumaattisten kokemusten käsittelyä auttaa myös niiden ritualisointi muistopäiviä viettämällä.

Väkivaltakulttuuria vastaan

Dosentti Jouko Jokisalon mukaan islamofobia on keskeisin argumentti eurooppalaisilla ja suomalaisilla oikeistopopulistisilla puolueilla. Islamofobia on korvannut kommunismin vihollisena. Äärioikeisto oli ennen autoritaarisuutta korostava liike, nyt se muka on demokratian ja vapauden ja homojen oikeuksien, USA:n ja Israelin puolella.

– Nyt ollaan vain muslimeja vastaan, väitetään käytävän uskontojen ja kulttuurien sotaa. Islam on muka ottamassa maailman hallintaansa, toisten mielestä väkivalloin, toisten mielestä saatuaan enemmistön korkean syntyvyyden ansiosta. Islam on raiskauksineen myös uhka naisten asemalle.

– Suomalaisellakin Suojeluskunta-sivustolla vaaditaan ”kaikkien muslimien teurastamista”. Perusteluna islamin epäinhimillistämisessä käytetään keskiaikaista ristiretkiretoriikkaa ja länsimaissa syvällä olevaa rasismin ja kolonialismin retoriikkaa, totesi Jokisalo.

Emeritusprofessori Reijo E. Heinonen alusti rauhankasvatuksesta monikulttuurisessa koulussa. Hänen mukaansa asiaa ei pystytä käsittelemään yhden oppiaineen puitteissa. Koulua pitäisi tarkastella kokonaisuutena ja rauhankasvatuksen tulisi kuulua opetukseen läpäisyperiaatteella.

– Ilmiöiden keskinäinen riippuvuus vaatii eri oppiaineiden yhteistä, eettistä tarkastelua. Koulun on päästävä pirstaleisesta tiedon jakamisesta kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen. Ei ole arvovapaata tiedettä: jo tutkimusaihe on arvovalinta. Etiikan ja moraalin lähtökohta on kaikissa suurissa uskonnoissa sama ns. kultainen sääntö: ”minkä haluat tehtävän itsellesi, tee se muille.”

– Voisimmeko esittää tämän akatemian nimissä vetoomuksen kaikille rauhanjärjestöille toimia yhdessä rauhankasvatuksen puolesta, lapsille suunnattua väkivaltakulttuuria vastaan, Heinonen ehdotti lopuksi.