Sata-komitean laiha sato

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 12 / 27.3.2009

Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistellut Sata-komitea jätti väliraportin eli raportin keskeisistä linjauksistaan tammikuun lopussa. Komitean julkituodut tavoitteet olivat työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa.

Moni on moittinut, että Sata-komitea otti liian suuren palasen purtavaksi, kun se lähti kerralla uudistamaan koko sosiaaliturvajärjestelmää.

Valtiotieteiden tohtori, dosentti Jouko Kajanoja arvioi hiukan kyynisesti, että komitean työ on ollut eräänlaista paineen purkua. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä kieltämättä kaipasi selkeyttämistä ja parantamista.

Kajanojan mukaan myös tehtävän laaja-alaisuus oli hyvästä. On nimenomaan järkevää tarkastella suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää kokonaisuutena, mikäli siihen aikoo saada selkeyttä ja tolkkua.

Hyvinvointipalveluilla kannatusta

Jouko Kajanoja on suomalaisen hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan asiantuntija. Hän on työskennellyt Kelan yhteiskuntatutkimuksen päällikkönä ja kirjoittanut lukuisia kirjoja muun muassa hyvinvointivaltiosta ja perusturvasta.

Kajanoja huomauttaa, että hyvinvointivaltiolla on Suomessa vankka kannatus. Kansan tuki hyvinvointipalveluille ja sosiaaliturvalle on kasvanut jatkuvasti vuodesta 1992 lähtien. Eikä tämä riipu tulotasosta eikä poliittisesta kannasta.

Kajanoja hämmästelee, miten ylimmissä tuloluokissakin veronmaksuhalukkuus on vuosien mittaan lisääntynyt. Itsekkyyden sijasta kasvaakin solidaarisuus, vaikka julkisuudessa on väitetty aivan muuta. Suomalaiset haluavat mieluummin maksaa vaikka lisää veroja kuin leikata sosiaaliturvasta ja julkisista palveluista.

Kansan odotuksiin ja toiveisiin nähden Sata-komitean tulos on selkeä pettymys. Jotain pieniä teknisiä viilauksia on luvassa, mutta kokonaisuus jää torsoksi.

– Kuilu perusturvan varassa elävien ja muun väestön tulojen välillä jatkaa kasvuaan. Suomessa etäännytään yhä kauemmas pohjoismaisen hyvinvointivaltion universalistisesta luonteesta kohti harkinnanvaraista ja kontrolloivaa köyhyyspolitiikkaa, tiivistää Jouko Kajanoja.

Perusturvaa pitää nostaa

Sata-komitean suurin virhe on Kajanojan mukaan se, ettei perusturvan tasoon ole tulossa parannusta.

– Perusturvaa pitäisi nostaa noin 30 prosenttia, jotta oltaisiin ansioiden kehitykseen suhteutettuna vuoden 1993 tasolla. Kelan etuuksien osalta tämä merkitsee euroissa noin parin miljardin lisäystä, laskeskelee Kajanoja.

Sata-komitean puheenjohtaja Markku Lehto on vedonnut kannustavuuteen. Hänen mukaansa jos alimpia toimeentulo- ja työmarkkinatukia olisi nostettu, kasvaisi työn vastaanottamisen kynnys liian korkeaksi.

Kajanoja tyrmää Lehdon logiikan. Mikään yhteiskuntatutkimus ei todista, että perusturvan tason nostaminen synnyttäisi suuria kannustavuusongelmia. Kyse on lähinnä vain vallitsevan talousajattelun propagandasta.

Sosiaalitupo oli heikennys

Työmarkkinajärjestöt neuvottelivat Sata-komitean ulkopuolella oman sosiaalituponsa, jossa sovittiin työttömyysturvan tulevaisuudesta. Kajanojan arvion mukaan keskusammattiliittojen ylistämä sosiaalitupo esti työttömyysturvan pahimmat heikennykset. Silti kokonaissaldo jää miinusmerkkiseksi.

– Ilman sosiaalitupoa työttömyysturvaa olisi todennäköisesti selvästi heikennetty, arvioi Kajanoja.

Hänen mukaansa Lauri Ihalainen ja muut ay-johtajat eivät julkisuudessa kehtaa myöntää, ettei sosiaalitupo ollut torjuntavoittonakaan kummoinen. Sosiaalitupon sorvaaminen oli kaupankäyntiä, josta työnantajan kela-maksun poistaminen oli kova hinta.

Kajanoja harmittelee, miten ay-johtajat ovat nyt menneet mukaan konsensukseen ja tyytyvät julkisuudessa hyssyttelyyn. Se vie politiikalta pohjaa.

Suomella varaa valita

Nyt Suomi ryömii talouden taantumassa, ja myös sosiaaliturvan uudistamisen raameja tiukennetaan. Jouko Kajanoja muistuttaa, että on poliittinen valinta, millaisia jälkiä taloustaantuma hyvinvointivaltioomme jättää. Ja Suomella on oikeasti varaa valita.

Suomen valtion vakavaraisuus on Euroopan unionin huipputasoa, huomauttaa Kajanoja.

Hän hakisi hyvinvointivaltion lisärahoitusta ennen kaikkea kiristämällä kovien tulojen ja pääomien verotusta.

– Esimerkiksi Ruotsissa veroaste oli vuonna 2004 6,4 % ja Tanskassa 5,3 % korkeampi kuin Suomessa. Jos Suomessa verotuksen taso olisi pohjoismaisten naapurimaiden tasoa, meillä olisi käytössä noin 10 miljardia euroa enemmän, sanoo Kajanoja.

Tuloerojen kasvattaminen on ollut veropoliittinen ratkaisu, joka voidaan myös poliittisesti muuttaa.

– On meistä kiinni, purkaako Sata-komitea painetta vai synnyttääkö se mittavan keskustelun ja toiminnan ja poliittisen kamppailun, sanoo Jouko Kajanoja.

MARKO KORVELA