Suomesta tehdään EU:n energiatakapajula

Alkuperäinen kirjoittaja: ULLA KLÖTZER

Suomen hallitus ja Säteilyturvakeskus tulevat lähitulevaisuudessa hyväksymään Teollisuuden Voiman (TVO) anomuksen rakentaa Eurajoelle, Olkiluotoon uuden ydinreaktorin. TVO on jo allekirjoittanut sopimuksen reaktorista, painevesireaktori EPR:stä, joka rakennetaan ranskalais-saksalaisena yhteistyönä toimittajina Framatome ja Siemens.

Reaktori on prototyyppi (koereaktori), jota ei vielä ole rakennettu kaupalliseen käyttöön missään päin maailmaa. Siitä huolimatta ettei hallitus ole vielä hyväksynyt TVO:n rakennusanomusta, on painekattila jo tilattu japanilaiselta Mitsubishilta, Olkiluodossa on jo kaadettu metsää ja tehty tienparannustöitä.

On siis aika epärealistista toivoa, että Suomen hallitus järkiintyisi ja peruuttaisi projektin, jota monilla tahoilla Euroopassa kritisoidaan sekä vaaralliseksi, epätaloudelliseksi että ympäristölle haitalliseksi. Projekti lienee jo edennyt liian pitkälle ja liian suuri poliittinen arvovalta on pelissä.

Suomen eduskunta ei myöskään näytä piittaavan EPR-projektista, siitä huolimatta, että se toukokuussa 2002 äänestäessään kyllä ydinvoimalle ei keskustellut siitä, minkä tyyppinen reaktori voisi tulla kyseeseen, mitkä sen kustannukset olisivat, ja mitä mahdollisia riskejä reaktori voisi tuoda tullessaan.

Näyttää siltä, että kaikki puolueet kyttäävät jo nyt seuraavan hallituksen ministeripaikkoja, ja että ne yksitoista (11) ministeriä kahdeksastatoista (18), jotka äänestivät ei ydinvoimalle toukokuussa 2002, täydellisesti ovat unohtaneet aikoinaan antamiaan vaalilupauksia.

Suomesta EU:n

energiatakapajula

Ydinvoiman lisärakentaminen johtaa Suomen energiapolitiikan kohti yhä kestämättömämpää ekologista suuntaa. Suomesta tehdään EU:n energiatakapajula, jossa vanhentunutta teknologiaa ylläpidetään siksi, että ydinteollisuuden insinöörit voisivat pitää korkeasti palkatut työpaikkansa ja jotta ydinaseteollisuus voisi yhä piiloutua väitteensä taakse atominhalkaisun siunauksellisuudesta.

Suunnitteilla olevat sähkönsiirtokaapelit Kotkasta Kernovoon, joka sijaitsee lähellä Sosnovy Borin ydinvoimalakaupunkia Pietarin läheisyydessä, sekä Olkiluodon ja Ruotsin välille osoittavat selvästi, että meillä rakennetaan maailman suurinta koereaktoria, jonka tehtävänä on tyydyttää myös toistenkin energiatarpeita kuin vain maamme omia.

Asemamme riistettynä vasallimaana on vielä selvempi, kun ottaa huomioon sen edistyksellisen kehityksen energia-alalla, joka ilmenee esim. Saksassa.

Saksassa hallitus on hyväksynyt ydinvoimasta luopumisohjelman, joka sisältää sen, ettei uusia ydinvoimaloita rakenneta. Oikeistopuolueet (CDU ja CSU) yrittivät jokin aika siiten muuttaa päätöstä, mutta saivat niin laajan julkisen kritiikin hankkeelleen, että heidät pakotettiin vetämään pois lausuntonsa ydinvoiman lisärakentamisesta.

Vaikka oikeistopuolueet voittaisivatkin seuraavat vaalit, olisi poliittinen itsemurha ottaa asia esille siinä äärettömän ydinvoimakriittisessä ilmapiirissä, joka vallitsee hyvin valistuneiden saksalaisten keskuudessa. Jokin aika sitten Saksassa tehty mielipidekysely osoitti, että 92 % saksalaisista on sitä mieltä, että ympäristön suojeleminen on tärkeätä ja 73 % on sitä mieltä, että ydinvoimaloiden toiminta on lopetettava nopeammassa aikataulussa, kuin mitä on suunniteltu. Lisäksi 56 % toivoo, että Saksa olisi edelläkävijä tuulivoiman kehittämisessä.

Saksa

edelläkävijänä

Saksan tämän päivän edistyksellinen energiapolitiikka osoittaa, että vakavissaan sijoitetaan uuteen teknologiaan ja ettei Suomi tule olemaan kärjessä tulevaisuuden energiantuotantomenetelmien kehittämisessä.

Saksassa otettiin syyskuussa käyttöön uusi laki (EEG) koskien uusiutuvaa energiaa. Laki vahvistaa taloudelliset korvaukset tuuli- ja aurinkoenergialla sekä biomassalla tuotetulle sähkölle. Tällä tavalla luodaan erittäin hyvät lähtökohdat uusiutuvien energiantuotantomuotojen lisärakentamiselle.

Saksan uusia energiaiskulauseita ovat ”kasvuvoimaa hehkulampuille, ei vihanneskeitolle” ja ”vihanneksia bensiinitankkiin”. Biokaasuala on todellisen nousun edessä johtuen maan edistyksellisestä energiapolitiikasta.

Saksan ympäristöministeri Jürgen Trittinin mukaan tullaan Saksassa vuoteen 2020 mennessä tuottamaan 10 % sähköä, lämpöä ja polttoainetta biomassasta, joka muutetaan biokaasuksi. Maissi, apila, ruis, auringonkukka ja durra kelpaavat polttoaineeksi, ja lisäksi sivutuotteena saadaan ympäristöystävällistä ja tehokasta lannoitusainetta.

Jo 2005 tulee biokaasutuotanto nousemaan 945 MW:ttiin (EPR-reaktori Olkiluodossa on 1 600 MW). Yksi 1 MW:n laitos antaa kiinteän energiaviljasopimuksen n. 60 maanviljelijälle. Saksassa on jo tänä päivänä satoja erikokoisia biokaasulaitoksia ympäri maata. Laitoksia voidaan suunnitella juuri sinne mihin niitä tarvitaan ja sähköntuotanto voidaan täysin sopeuttaa tarpeen mukaan. Obernjesassa lähellä Göttingeniä saadaan 30 hehtaarin sadosta sähköä ja lämpöä n. 200 omakotitalolle.

”Sun-Diesel” on myös yksi uusi iskulause. Polttoaine, joka on kehitelty Choren Industries’ssa Freiburgissa, valmistetaan kasvintähteistä kuten puusta, heinästä jne. Se näyttää hedelmämehulta ja on melkein juotavaa.

”Ekoalkoholi” johtaa kehitystä kohti jälkifossiilista energiayhteiskuntaa myös liikenteessä. Volkswagen ja Mercedes ovat jo tankanneet koeautoja ekoalkoholilla ja Choren Industries’n” hallintoneuvostossa istuu hyvin maksukykyisiä teollisuuspohattoja. Toimitusjohtajana on brittiläinen insinööri Tom Blades, joka oli aikaisemmin huipputoimessa öljyalalla. Chorenin päämääränä on valmistaa suurlaitoksessa, joka rakennetaan Lubminiin, ”ekoalkoholia” hinnaltaan 45-50 senttiä/litra.

Tuulienergian

uudet tuulet

Tämän lisäksi Saksa on sekä tuuli- että aurinkoenergiatuotannon johtavia maita Euroopassa. Saksan tuulivoimalakapasiteetti on 15 688 MW. Se vastaa aika montaa 1 000 MW ydinvoimalaa. Ja odotettavissa on valtava lisäys. Euroopan tuulivoimalajärjestö (EWEA) laski vuoden 2003 lopussa, että koko Euroopan alueella tuulivoima tulee nousemaan vuoden 2003 28 400 MW:sta 75 000 MW:tiin vuonna 2010 ja jopa 180 000 MW:tiin vuonna 2020. Siis vuonna 2020, ainoastaan 16 vuoden kuluttua, tuulivoimakapasiteetti pystyy kattamaan 195 miljoonan eurooppalaisen sähköntarpeen, eli puolet Euroopan väestöstä.

Uusiutuvista energialähteistä yksin tuulivoiman osuus nousee vuosittain 30 %:lla kokonaisuudessaan maailmassa. Tuulivoima on noussut vuodesta 1995 alle 5 000 MW:sta 39 000 MW:iin vuonna 2003. Kun verrataan muiden energialähteiden nousuun samalla aikavälillä, maakaasu on noussut 2 %, ydinvoima 2 %, öljy vähän alle 2 % ja hiilen tuotanto alle 1 %.

Saksassa panostetaan myös aurinkovoimaan. Nordrhein-Westfalenin osavaltio on tässä asiassa kärjessä. Alueella on 2 000 yritystä, joissa 15 000 työntekijää työskentelee aurinkoenergian parissa. Tämä koskee pienimuotoista aurinkoenergiaa, mutta myös suurempimuotoinen toiminta on tulossa. Leipzigin lähellä olevassa Espenhainissa ja Krumpassa avattiin syyskuussa kaksi aurinkovoimalaa, toinen 5 MW:n ja toinen 4,5 MW:n suuruinen. Useita suuprojekteja on suunnitteilla.

Ydinvoima

väistyy muualla

Tulevaisuuden energiateknologia ei käytä ydinvoimaa eikä fossiilisia polttoaineita. Sen osoittavat edellä olevat luvut. Ja sen vahvistaa myös WWF (World Wide Fund For Nature). Brysselin toimisto on tehnyt hyvin kunnianhimoisen tutkimuksen, jonka mukaan on täysin mahdollista vuoteen 2020 mennessä vähentää energiankulutusta Euroopassa 27 % ja korottaa uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköntuotantoa 60 %.

Ydinvoimaystävällinen kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA katsoi lehdistötiedotteessaan 26.6., että halvin tapa tuottaa energiaa on ydinvoima, mutta rakennuskustannukset ovat korkeat, mikä on suuri epäkohta vapailla markkinoilla, joilla arvostetaan nopeita voittoja investoinneille.

Edelleen todetaan, että tästä syystä erityisesti Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on otettu etäisyyttä ydinvoimaan. IAEA:n mukaan ainoastaan Suomessa taloudelliset laskelmat osoittavat, että kannattaa panostaa ydinvoimaan. Eräässä haastattelussa Frankfurter Rundschaussa 31.7. Saksan ympäristöministeri Jürgen Trittin korostaa, ettei ole mahdollista rakentaa taloudellisesti kannattavaa ydinvoimaa, jos sitä ei tueta runsaasti verovaroilla.

Suomen tapauksessa verotuki kustannetaan Ranskan valtion kassasta siksi, että Ranskan ydinvoimateollisuus saa vihdoinkin mahdollisuuden rakentaa uuden reaktorin. Ja on hyvä muistaa, että Ranska on ydinasevaltio.

Se tosiasia, että uudet ydinvoimalatilaukset on tehty pääasiassa Kiinasta, Koreasta ja Intiasta, joissa energiatuotantoa edelleen suojellaan monopolilla, tukee Trittinin väitettä, ettei ydinvoima ole kilpailukykyinen täysin vapailla markkinoilla.

Mutta EU:n takamailla Suomessa, kuten myös Romaniassa ja Bulgariassa, joissa myös on ydinvoiman lisärakentamissuunnitelmia, kilpailukyvyllä ei ole väliä. Olemme täysin omaksuneet vasallivaltion roolin, jonka tehtävänä on tuottaa halpaa energiaa EU:n suurille markkinoille. Viime kädessä kansalaiset vastaavat kustannuksista.

Energian hinta tulee nousemaan – tuhansin eri selityksin – jotta pystytään kattamaan viidennen reaktorin rakennuskustannukset ja mahdollisesti myös kuudennen ja seitsemännenkin reaktorin. Kansalaiset maksavat kustannukset sekä rahalla että terveydellään ja hengellään, jos tapahtuu suuronnettomuus. Tulevat sukupolvet maksavat sekä mammuttirakennusten purkamisen että korkea-aktiivisen ydinjätteen monituhatvuotisen valvonnan.

Mutta meidän ei pidä itkeä menetettyjä tuloja. Sen sijaan että haalisimme rahaa tulevaisuuden korkealla teknologialla, voimme myydä Suomea korkea-aktiivisen atomijätteen kaatopaikkana. Olemmehan ainoa maa maailmassa, joka on löytänyt ratkaisun tälle jätteelle. Me upotamme sen kallioperäämme ja unohdamme sen!

Jos ette hyväksy tätä kehitystä, allekirjoittakaa ”Eurooppalainen vetoomus”, johon tarvitaan miljoona nimeä eri puolilta EU:ta: www.atomstopp.com

Kirjoittaja on Naiset ydinvoimaa vastaan -liikkeen aktiivi