TA-ARVIO: Poliittisen brittiromaanin paluu
Jamal on englantilainen, Lontoossa asuva, pakistanilaiset sukujuuret omaava mies, juuri niin kuin kirjailija Hanif Kureishi (s. 1954) itsekin. Keski-ikäinen Jamal on menestyvä psykoanalyytikko, joka on mestari saamaan asiakkaansa avautumaan. Jo se olisi riittävän kiinnostavaa rakennusainetta kokonaisen romaanin rakentamiseksi. Mutta Hanif Kureishin uusimmassa suomennoksessa Olisi vähän kerrottavaa on kyse paljon muustakin.
Syyllisyys ja siitä vapautuminen on Kureishin romaanin eräs keskeinen teema. Jamal koettaa työssään saada asiakkaansa vapautumaan erilaisista syyllisyyttä aiheuttavista muistoista ja tunnoista. Usein kyse on rakkaudesta, suurimmista peloistamme ja toiveistamme. Ja elämäntuskasta sekä lähestyvästä kuolemasta.
Kyse on ihmissuhteista rakastavaisten, aviopuolisoiden, lasten ja vanhempien sekä sukulaisten ja ystävien välillä. Kaikilla näillä on vahva vaikutuksensa päähenkilö Jamalin elämään, jota kirjassa seurataan liki 30 vuoden ajan aina 1970-luvulta meidän päiviimme saakka.
Romaanin jännite ja päähenkilön suuri dilemma syntyy kuitenkin siitä, että Jamalilla itsellään on tunnollaan hirvittävä rikos, ehkä pari pienempääkin. Niitä samoin kuin edesmenneitä kariutuneita suhteitaan, hän pohtii käymällä myös itse psykoanalyysissa! Hän antautuu sielujen asentajan, Tahirin analyysiin. Voisiko vuosikymmeniä piinanneen synnin taakasta vapautua ottamalla hiukan psykoanalyysia, laskeutumalla selälleen vuoteelle ja avautumalla? Olisiko siten mahdollista olla parempi analyytikko myös omille potilailleen?
Jamalin potilaiksi pääsevät eivät välttämättä tule sen terveemmiksi, niinpä tärkeintä onkin, että asiakkaat ymmärtävät omat vajavaisuutensa ja oppivat elämään niiden kanssa. Jamalin tarjoamassa psykoanalyysissa taitaa enemmänkin olla kyse luovuttamisesta. Voi olla, että käsittelyn jälkeen olet yhteiskunnan normein arvioituna vielä entistäkin vaikeampi tapaus.
Hallusinaatioita, paniikkikohtauksia, hurjia intohimoja, vapinaa; anna psykoanalyytikon tehdä Sinut uudeksi! Freudin oppi ei ole Jamalin mielestä mitään valkoisen patriarkaalisen porvarisian opetuksia. Kureishi ja Jamal kehottavat lukemaan Marxia, Proustia ja Dostojevskia, jotta Freud avautuisi paremmin! Sitä paitsi jokaisessa Shakespearen näytelmässäkin on vähintään yksi ”hullu”.
Monet romaanin ihmiset ovat perusolemukseltaan niin hulluja, että hulluudettomuus merkitsee vain toisenlaista hulluuden muotoa. Ihmiset tuntuvat rypevän elähtäneessä rappiossa ja painivat oman rajoittuneisuutensa kanssa. Intohimo, uteliaisuus, mielenkiinto, kaikki mennyttä.
….
ARTO TUOMINEN
*Arvio kirjasta Hanif Kureishi: Olisi vähän kerrottavaa. Suomennos Seppo Loponen. WSOY 2009, sivuja 435.
