Tiedonantajan irvikuvat –kuka niitä piirtää?

Kun poliittinen satiiri Suomessa on kesytetty kilteiksi karikatyyreiksi, astuu esiin Sira Moksi – pilapiirtäjä, jonka kynä ei kumarra pääomalle eikä silitä vallanpitäjiä. Hänen räävittömät Tiedonantajan sivuilta tutu kuvansa repivät esiin sen, mitä hallitseva luokka mieluiten peittelisi: työväen arjen ristiriidat, rakenteellisen väkivallan ja vallan groteskin näyttämön. Miksi juuri nyt, kun oikeistopopulismin ja uusliberalismin puristuksessa taidekin uhkaa muuttua harmittomaksi, tarvitaan piirtäjää, joka ei suostu olemaan kiltti? Moksi ei vain kuvaa yhteiskuntaa – hän haastaa sen. Hänen työnsä paljastavat, kuka hyötyy hiljaisuudesta ja kuka maksaa hinnan, kun poliittinen kuvasto siivotaan salonkikelpoiseksi. Tämä on tarina taiteilijasta, joka ei pyydä anteeksi – ja siksi hänen kuvansa puhuvat juuri niille, joille ei yleensä puhuta.

Sira Moksi ei piirrä pilakuvia – hän piirtää irvikuvia. Hänen kynänsä ei silitä, vaan raapii. Se ei naurata, vaan herättää. Tiedonantajan pilapiirtäjänä tunnettu Moksi on taiteilija, jonka kuvat eivät pyri miellyttämään, vaan ravistelemaan. Hän ei tee kompromisseja, ei pyydä anteeksi eikä suostu olemaan kiltti.

”Olen itse asiassa aika tavallinen ihminen, joka monenlaisen silpputyön ohessa on aina tehnyt kuvia, musiikkia ja tekstejä”, hän kuvailee itseään. Tavallisuus saa kuitenkin nopeasti särön, kun hän kertoo syntymästään: ”Synnyin 1971 Jämsässä, sisarusparven neljänneksi ja nuorimmaksi. Äiti ajeli mua fillarilla synnyttämään, ja isä jäi tekemään muille sisaruksille jauhelihakastiketta.”

Nimi Sira Moksi ei ole pelkkä taiteilijanimi – se on virallinen. ”Ihan passissa lukee Sira Moksi, Moksis on enemmänkin taiteilijanimi. Moksi-sanan etymologia kertoo, että ’moks’ on ääni, joka kuuluu kirveen hamarapään lyönnin seurauksena.”

Polku pilapiirtäjäksi – sokka irti

Sira ei ole opiskellut piirtämistä, mutta on aina tehnyt kuvia. ”Olen hyvä tekemään näköisyyksiä.” Pilapiirtämisen kipinä syttyi yhdestä hetkestä: ”Kesällä 2015 oltiin puolisoni kanssa mökillä, kun uusnatsit hyökkäsivät ihmisten kimppuun Jyväskylän keskustassa. Uutisaiheeksi nousi samana päivänä ollut kaljakellunta, ja Timo Soini antoi haastattelun raveista. Silloin lähti multa perkele se sokka irti, ja ekat poliittiset kuvat piirsin siellä kirvesmiesisäni rakentaman kesämökin parvella.”

Vaikka Sira oli piirtänyt lapsesta asti, poliittinen pilakuva ei ollut haave vaan ”myöhemmin äkillisesti syttynyt tarve”. Taustalla vaikuttivat myös Siran isän vasemmistolaiset arvot: ”Kommari-isälläni on erittäin voimakkaat ydinajatukset tasa-arvosta ja pienten puolustamisesta. Minä olen imenyt ne vahvasti, ja ne läpileikkaavatkin kaikkea luovaa tekemistäni.”

Taiteellinen tausta – musiikkia ja näyttelyitä

Sira on kädentaidon ohjauksen artesaani ja seksuaalineuvoja. ”Vielä mua vähän kutittelee sarjakuvan opiskelu…” Hän on julkaissut omakustannelevyn Sira Moksi – Moneksi (2009) ja virallisen cd:n Keltaisen talon lauluja (2013), jossa oli mm. Jukka Alihangan sanoituksia ja tuottajana Atte Blom. Poliittisten pilapiirrosten kokoelmat Köyhien sota (2019) ja Köyhien puutarha (2020) julkaisi Pertti Jarlan Täysikäsi Oy.

”Keikkailtua on tullut paljon. Nykyään haluan laulaa yhteiskunnallisista asioista. Muu tuntuu turhalta.”

Tiekkarin piirtäjä – rohkeus kasvaa

Tiedonantajaan piirtäjä valitsee aina aiheet itse. ”Tiekkari on aina ollut rohkea vastaanottamaan kuviani, ja samoin oma rohkeus on kasvanut sinne piirtämineni kuvien suhteen.”
Yksi piirros jäi mieleen – mutta ei lehteen. ”Kerran tein kuvan, jossa Putin istui sen pitkän pöytänsä ääressä, pöydän kokoinen jättisladdi siinä pöydän päällä. Toimituskunnan mukaan kuvaa ei julkaistu, koska kuva oli horisontaalinen.”

Poliittinen näkökulma – ei peittelyä, ei huutelua

Sira ei peittele poliittista näkökulmaansa, mutta ei myöskään huutele siitä. ”Mulla ei ole tarvetta peittelyyn, mutta ei myöskään siitä huuteluun. Toki olen puoleni valinnut, ja näkeehän sen kuvistanikin.” Hänen työnsä kantavat mukanaan kolmea sanaa: ”Vapaus – Veljeys – Tasa-arvo.”

Pilapiirtämisen filosofia – ei harmittomuutta

”Vapautta & Vaikuttavuutta”, Sira tiivistää pilapiirroksen merkityksen. Kuvien tekeminen on hänelle myös itsehoitoa: ”Prosessoin niillä, toki sitä mitä tapahtuu, mutta myös omia tunteitani ja ajatuksiani liittyen tapahtuneisiin asioihin.”

Sira ei aseta itseään aiheen ulkopuolelle: ”En ole kauhean ammatillinen ja pragmaattinen, en aseta itseäni aiheen sivuun. Olen ihminen, joka elää yhteiskunnassa ja reagoi kuvilla asioihin, joita yhteiskunnassa tapahtuu.”

Satiirin rajat – nainen irvikuvien äärellä

”Aina on naristu”, Sira sanoo. ”Olen toki välillä mennyt iloisesti sallittavuuden ja hyvän maun yli ja tehnyt huteja, mutta semmosta se on.” Hän ei suostu varomaan reaktioita: ”Jos alan varomaan reaktioita ja kuuntelemaan kauheasti ihmisiä, niin eipä sitä juuri paljon pystyisi tekemään.”

Piirtäjä kritisoi suomalaisen poliittisen satiirin kilttiä luonnetta: ”Suomessa poliittinen satiiri on kautta linjan hyvin kilttiä ja nättiä. Saati, että koko genre on ollut miesten hallussa ja käsissä, niin sekin on jotenkin kauheaa, että tämmösiä makaabereja irvikuvia, joissa poliittinen paska lentää ja banjot soi, tekee nainen.”

Kritiikki – lentopusuja ja jaksuhaleja

Sira ei reagoi kritiikkiin. ”Lähetän lentopusuja ja jaksuhaleja sekä sydämii. Oikeasti: en reagoi mitenkään. En edes siihen, että sometilieni toimintaa vaikeutetaan, saati siihen että paskaa sataa meseen.”

Hän perustaa uuden tilin, ei lue viestejä, ei välitä kommenteista. ”Aina ne kuvat liikkuu, vaikka kuinka jotkut koittavat sitä estää.”

Itsekuva – ei söpöä, ei pehmeää

Jos Sira piirtäisi pilapiirroksen itsestään, se olisi ”jotain räävitöntä – varmaan”. Hän kuvailee tyyliään: ”Räävitön, uudistava, peloton.” Hän ei koe kuuluvansa suomalaiseen pilapiirtäjien perinteeseen:
”Mun kuvat ei ole sellaisia. En itsearvoisesti pyri brutaaliin ja rujoon ilmaisuun, vaan koen, että raaka politiikka ansaitsee vielä raaempaa poliittista satiiria sekä kuvastoa, ja kuvani ovat sitä ihan luonnostaan.”

Hän ei myöskään osallistu kilpailuihin:
A. ”En koe olevani suomalainen söpö kiltti pehmeä pilapiirtäjä.”
B. ”En jaksa nähdä vaivaa lähteä mukaan töitteni kanssa, jotka ovat kyllä hyviä, mutta ehdottomasti liian rajuja nykyisen suomalaisen poliittisen pilakuvan kehyksiin.”
C. ”En todellakaan halua piirtää itseäni sensuroiden.”

Viesti lukijoille – tartu kynään ja anna palaa

Sira toivoo, että hänen kuvansa herättävät tunteita – mitä tahansa. ”Mikä tahansa tunne on hyvä. Kuvani toimivat monelle paineen tasaajina, kun hirveän politiikan äärellä voi nauraa kylmää naurua vielä hirveämmille kuvilleni.”

Hän kannustaa kaikkia osallistumaan:
”Yhteiskunnallisen kritiikin areena on kaikille avoin, ja ilolla tervehdin jokaista kuvaa, tekstiä, laulua, työtä, joka kritisoi kunnolla vallankäyttäjiä ja puolustaa heikompaa.”