Toisenlaista globalisaatiota alhaalta päin
”Sosiaalifoorumi ei ole vain tapahtuma vaan voimien kokoamista paikallisesti,
alueellisesti ja kansainvälisesti jatkuvaan yhteistoimintaan”,
totesi brasiliainen
Chico Whitaker
, yksi sosiaalifoorumien aloitteentekijöistä
neljännen Maailman sosiaalifoorumin avajaisissa Mumbiassa.
Intialainen kirjailija ja kansalaisaktivisti
Arundhati Roy
puolestaan
vetosi globaaliin vastarintaan Irakin miehityksen lopettamiseksi. ”Imperialismin
uudet lähetyssaarnaajat pyrkivät eriarvoisuuden ikuistamiseen
ja USA:n hegemoniaan hinnalla millä tahansa, olkoon se vaikka maailmanloppu.
Me puolustamme oikeudenmukaisuutta ja eloonjäämistä, pyrimme
konkreettisiin poliittisiin muutoksiin – ei vain spektaakkeleihin.”
Sosiaalifoorumi kokosi Mumbaihin yli 100 000 rekisteröitynyttä
osanottajaa. Foorumin ohjelmassa oli 1 650 tapahtumaa, joista intialaiset
järjestöt järjestivät noin 450. Virallisesti edustettuna
oli lähes 2 700 järjestöä.
Ohjelmassa oli satojen seminaarien ja keskustelutilaisuuksien lisäksi
muun muassa filmifestivaali, 150 katuteatteriesitystä, nuorisoleiri,
parlamentaarikkojen tapaaminen ja lukemattomia eri ryhmien organisoimia
mielenosoituksia.
Euroopan sosiaalifoorumiin verrattuna silmiinpistävä ero oli
tavallisten työläisten ja maaseudun köyhien laaja osallistuminen.
Myös naisten osuus oli vahva.
Mumbain foorumi onnistui hyvin, vaikka Intian valtio ja alueen hallinto
eivät tukeneet sitä – toisin kuin Brasiliassa Porto Alegren foorumia.
Intian järjestelytoimikunta oli itse puolestaan kieltäytynyt
Ford
Foundationin
kaltaisten tahojen ja yhtiöiden sponsorirahoista.
Sosiaalifoorumin pääteemat käsittelivät uusliberalismia
ja imperialistista globalisaatiota, militarismia ja sodanvastaista toimintaa,
uskonnollisia ääriliikkeitä, rasismia, työtä, patriarkaattia
ja naisten oikeuksia.
Maailman sosiaalifoorumi ei ole järjestö, joka tekisi kaikkien
osanottajien nimissä päätöksiä. Foorumin kansainväliset
ja intialaiset elimet loivat edellytykset foorumin järjestämiselle.
Yhteiskunnallisten liikkeiden edustajat kehittävät sitten näissä
puitteissa verkostoja ja kampanjoita.
Mumbain foorumissa kokoontui kolmena iltana yhteiskunnallisten liikkeiden
edustajien yleiskokous, joka hyväksyi yhteisen toimintavetoomuksen.
Myös sodanvastaisella verkostolla, ay-väellä, naisliikkeillä
ja monilla muilla oli omia tapaamisia.
Joidenkin äärivasemmistolaisten ryhmien järjestämä
sosiaalifoorumin rinnakkaistapahtuma, Mumbai resistance, jäi marginaaliseksi
parin tuhannen osanottajan tilaisuudeksi.
Suomalaisia oli Mumbain foorumissa noin 60. Huomiota herättää,
että heistä vain kolme edusti ay-liikettä. Yksi foorumin
lukuisista tilaisuuksista oli Suomen ja Tansanian hallitusten tukema Helsinki-prosessi,
jossa keskusteltiin globalisaatiosta ja demokratiasta.
Tärkeimmäksi aloitteeksi niin foorumin päätilaisuuksissa
kuin yhteiskunnallisten liikkeiden edustajien yleiskokouksessa nousi kansainvälinen
sodan ja miehityksen vastainen toimintapäivä 20.maaliskuuta. Sen
päätavoitteen voi kiteyttää vaatimukseen Irakin sodan
lopettamisesta ja USA:n johtamien miehitysjoukkojen vetämisestä
pois.
Tähän toimintaan yhdistyy sodanvastaisen verkoston kampanja
USA:n ulkomaisia tukikohtia vastaan ja kampanja Bushin sotapolitiikkaa rahoittaneiden
suuryhtiöiden tuotteiden boikotoimiseksi.
Toinen keskeinen kampanja koskee Maailmankauppajärjestön todennäköisesti
lokakuussa Hongkongissa pidettävää ministerikokousta. Tavoitteena
on saada mahdollisimman monen maan hallitus sille kannalle, että GATS-neuvottelut
on pysäytettävä julkisten palvelujen turvaamiseksi. Samalla
pyritään torjumaan uusien asioiden nostaminen WTO:n agendalle,
jota erityisesti EU ajaa – myös Suomen hallituksen tukemana.
Eri liikkeet kehittävät yhteistoimintaa myös monissa muissa
kampanjoissa: Kehitysmaiden vapauttaminen veloista, oikeus puhtaaseen veteen,
Palestiina-solidaarisuus, kansainvälinen naisten päivä, Amerikan
maiden vapaakauppasopimuksen ja EU:n perustuslain kaltaisten uusliberalististen
hankkeiden torjuminen
Mumbaissa keskusteltiin myös sosiaalifoorumien jatkosta. Monet korostivat,
että sosiaalifoorumin tulee olla ”avoimen tilan” lisäksi
poliittisiin tavoitteisiin tähtääviä yhteisiä kampanjoita
tukeva. Toisaalta intialainen kansalaisaktivisti
Vandana Shiva
ei
ollut yksin varoittaessaan yrityksistä institutionalisoida ja kontrolloida
keskitetysti tällaista ”liikkeiden liikettä”.
Yleinen pyrkimys oli joka tapauksessa löytää tehokkaampia
yhteistoiminnan ja vaikuttamisen muotoja, jotka saavat voimansa alhaalta
päin, ihmisten omaehtoisesta paikallisesta toiminnasta.
Seuraava Maailman sosiaalifoorumi on ensi vuonna taas Porto Alegressa.
Moni esitti, että sen jälkeen pitää olla Afrikan vuoro.
Seuraava Euroopan sosiaalifoorumi on loppuvuodesta Lontoossa.
Jatko voi tuskin enää olla joka vuosi vain yhä suuremman
foorumin toteuttaminen. Eräs mahdollisuus on se, että tulevaisuudessa
maailman ja alueelliset sosiaalifoorumit voisivat olla vuorovuosina.
Suomessa järjestetään kolmas sosiaalifoorumi 3.-4.huhtikuuta
Helsingissä. Mumbain kokemusten valossa eräs haaste sen valmisteluissa
on laajentaa muidenkin kuin aktivistien – tavallisten työläisten,
työttömien ja maaseudun osallistumista. Toinen haaste on ay- ja
kansalaisliikkeiden yhteistyö mm. julkisten palvelujen puolustamiseksi
ja niiden yksityistämisen pysäyttämiseksi. Kolmanneksi on
kyse siitä, miten yhdistämme Suomen sosiaalifoorumin osaksi maailmanlaajuista
sodan ja imperialismin vastaista kamppailua, jossa täällä
Euroopassa on kyse myös EU:n uusliberalistisen perustuslain ja militarisoimisen
torjumisesta.
Emme ole amerikkalaisia vastaan vaan heidän puolellaan USA:n suuryhtiöiden
ja militaristisia pyrkimyksiä vastaan.
–
Jeremy Corbyn
, brittiläisen sodanvastaisen liikkeen johtohenkilö
Sanomme ei Irakin miehitykselle ja kyllä Irakin kansan oikeudelle
valita demokraattisesti perustuslaillisen kokouksen edustajat; ja päättää
itse, miten järjestävät elämänsä.
–
Abdul Amir al Rekaby
, Irakin demokraattisen rintaman edustaja
Puolitoista miljardia ihmistä joutuu elämään alle
dollarilla päivässä. Yli 50 valtiota on köyhempiä
kuin ne olivat 1990.
–
Shirin Ebadi
, Nobel-palkittu iranilainen ihmisoikeusjuristi
Uusliberalistista konsensusta yritetään uudistaa koskematta
sen perusteisiin. Ratkaisuksi tarjotaan kansalaisjärjestöjen ja
yksilöllistä vastuuta. Isot päätökset jätetään
edelleen vallanpitäjille, ja vain pienet paikallisille yhteisöille.
Vakautta taataan rahamarkkinoille, mutta ei tavallisille ihmisille. Sosiaalipolitiikasta
tehdään yhtäältä kaupallista ja toisaalta ”köyhää
sosiaalipolitiikkaa köyhille”.
–
Laura Tavares
, Rio de Janeiron yliopiston professori
Pääomaliikkeiden vapautta perustellaan teoreettisella mallilla,
joka edellyttää täydellistä informaatiota, mikä
ei ole realistista. Yksityistäminen tuottaa lisää turvattomuutta,
koska se tekee myös sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvan riippuvaiseksi
osakemarkkinoiden heilahteluista. Työmarkkinareformeja puolestaan perustellaan
työmarkkinoiden jäykkyyksien poistamisella. Samalla sivuutetaan
työntekijöiden ja työnantajien neuvottelusuhteen epätasa-arvoisuus,
mikä johtaa työntekijöiden lisääntyvään
turvattomuuteen.
WTO:n Dohan kokouksessa luvattiin kehitysmaille tasapainottaa aiempien
sopimusten toteutumisen epätasapaino. USA:n ja EU:n esitykset WTO:ssa
kuitenkin vain lisäisivät epätasapainoa. Pääomaliikkeiden
vapauden sijasta WTO:n agendalle pitäisi nostaa työpaikkojen luominen
ja sosiaalinen turvallisuus.
–
Joseph Stiglitz
, Nobel-palkittu Maailmanpankin entinen varajohtaja
Kapitalistisen kasautumisen uusi taso on johtanut uuteen vaiheeseen imperialismin
kehityksessä. USA:n, EU:n ja Japanin triadi toimii yhä useammin
kollektiivisena imperialistina, Kansainvälinen valuuttarahasto kollektiivisena
uuskolonialistina ja USA:n armeija sen rautaisena nyrkkinä. Se on parasiitti,
joka elää ryöstämällä muita. Se tarvitsee
militarismia pystyttääkseen globaalin apartheid-järjestelmän.
–
Samir Amin
, egyptiläinen marxilainen tutkija
Valuuttamarkkinoilla päivittäin liikkuvat yli 1000 miljardia
dollaria eivät palvele työllisyyden ja sosiaalisia tarpeita. Ylikansalliset
yhtiöt ja niiden etuja ajavat hallitukset purkavat työelämän
normeja ja yksityistävät. Vain joukkojen liike voi pysäyttää
pääoman offensiivin. Tarvitaan ay-väen liitto kapitalistisen
globalisaation vastaisten kansalaisliikkeiden kanssa.
–
Alexandr Zharikov
, Maailman ammattiliittojen keskusjärjestön
pääsihteeri
