Toveri ja päätoimittaja on poissa

Tiedonantajan toimittajana ja päätoimittajana yli neljäkymmentä vuotta toiminut Erkki Susi kuoli maanantaina pitkän sairauden murtamana. Hieno toveri ja journalisti on poissa.

Erkki Susi syntyi Nurmossa 27.1.1947 köyhään työläisperheeseen. Niissä oloissa oppikouluun lähtö ei ollut siihen aikaan ollenkaan selvää. Markus Aaltosen toimittamassa kirjassa Jälkikaikuja Erkki kertoo olleensa varsin oikeistolaisessa Seinäjoen lyseossa ”kummajainen”, josta tuli vasemmistolainen, kommunisti ja pasifisti aika lailla omin päin. ”Viha vääryyttä kohtaan ja oikeudenmukaisuuden kaipuu ne olivat ratkaisevia elämän suuntaa valitessa.”

Jo lyseossa Erkillä oli historiasta aivan erilaiset tulkinnat kuin opettajilla. Olikin luontevaa, että hän jatkoi Helsingin yliopistoon opiskelemaan juuri poliittista historiaa. ”Jälkikaikujen” muistelusten perusteella jo koulussa heräsi myös kiinnostus kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen.

Yliopisto-opinnot jäivät gradu-vaiheeseen, kun Erkki siirtyi Tiedonantajan toimittajaksi 1971. Tiedonantaja oli edellisenä vuonna alkanut ilmestyä kerran viikossa ja sitten neljänä päivänä. Tiedonantajalle koottiin nuorista kommunisteista monipuolinen, lahjakas ja innokas toimitus.

Vuonna 1969 kommunistiseen puolueeseen liittyneelle Erkille puoluetyö oli siitä alkaen ennen muuta lehtityötä. Se oli jatkuvaa asioiden seuraamista ja penkomista, lukemista, keskusteluja ja tapaamisia. Tiedonantaja veti puoleensa ja kokosi monenlaisia ihmisiä, avustajia, verkostoja ja toimijoita. Lehti oli monessa suhteessa myös edelläkävijä, esimerkiksi kansainvälisten kirjeenvaihtajien ja uuden tietotekniikan käyttöönotossa.

Journalistina Erkki Susi kuului niihin, joista voi sanoa: ”legenda jo eläessään”. Hänen nimimerkillä Aleksandrovitsh kirjoittamansa pakinat olivat lehden luetuimpia juttuja, joita seurattiin yli puoluerajojen ja myös vallan kammareissa. Erkin repertuaari oli poikkeuksellisen monipuolinen. Se ulottui päivänpolitiikasta historiaan, Suomen ulkopolitiikasta maailmanpolitiikan analyyseihin, pakinoista marxilaiseen teoriaan, teatterista urheiluun, iskelmistä poliittiseen lauluun. Hän seurasi jo ennen internetin aikaa maailmanmenoa laajasti usealla kielellä.

”Ei onnistu, hyvät herrat, ei onnistu. Sosialismin ja kommunismin aatteet eivät voi kuolla, koska ne vastaavat ihmiskunnan ikuisia ihanteita vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta.”

Periaatteellisuus, sitoutuminen työväenluokan ja heikommassa asemassa olevien puolelle, rohkeus haastaa ja kyseenalaistaa vallanpitäjiä, uskollisuus sosialismille ja SKP:lle herättivät arvostusta yli puoluerajojen. Erkki oli myös tuttu hahmo rauhanliikkeen, kansalaisliikkeiden ja kulttuuritapahtumissa.

Varsinkin päätoimittajakaudellaan (1984–2012) Erkki joutui usein kantamaan Tiedonantajaan iskettyjä leimoja. Hänet ensi kertaa tavatessaan monet yllättyivätkin, kun kohtasivat ystävällisen, monipuolisesti sivistyneen, keskustelevan ja kuuntelevan, herkän ja ehkä vähän ujonkin ihmisen.

Erkki Susi kuului SKP:n keskuskomitean jäsen vuodesta 1986 alkaen ja toimi SKP:n poliittisessa toimikunnassa 1986–2013. Päätoimittajana hän oli mukana myös Tiedonantajan julkaisijayhtiön hallituksessa ja ratkomassa jatkuvan taloudellisen syrjinnän kohteena olevan lehden haasteita.

Niille, jotka julistivat sosialismin ja kommunistisen liikkeen kuolemaa, hän vastasi puheessaan Punaisen aatteen juhlassa 2001: ”Ei onnistu, hyvät herrat, ei onnistu. Sosialismin ja kommunismin aatteet eivät voi kuolla, koska ne vastaavat ihmiskunnan ikuisia ihanteita vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta.”

Erkkiä jäävät kaipaamaan vaimo Pirjo, aikuiset pojat, muut omaiset ja ystävät. Me työ- ja järjestötoverit otamme osaa suruun ja kunnioitamme hyvän ihmisen muistoa ja elämäntyötä.