Työväenluokka ei ole kadonnut

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 10 / 7.3.2008

Ei työväenluokka ole Suomesta mihinkään kadonnut, vaikka sen koostumus ja asema ovat kokeneet kovia muutoksia viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Näin on, mikäli uskomme Tampereen yliopiston tutkijaa, dosentti Pasi Pyöriää. Tutkijan kanssa yhtä mieltä oli 30-päinen joukko ay-aktiiveja ja muita vasemmistovaikuttajia, joka oli kokoontunut SKP:n ay-seminaariin Tapiolan työväentalolle Tampereelle viime viikon lauantaina.

– 1990-luvun alun laman jälkeen kamppailu yhteiskunnallisesta hegemoniasta on ollut niin kovaa, että marxilainen luokka-analyysi on ollut kateissa myös tutkijoilta. Vallankin media on luonut kuvaa, että kaikki ovat yhtä ja samaa iloista keskiluokkaa, tutkija Pasi Pyöriä sanoi.

Lieneekö sitten marxilaista dialektiikkaa, mutta Pyöriän mukaan Berliinin muurin murtuminen loi tilanteen, jonka jälkeen Marxia kyettiin lukemaan uusin silmin, vailla vallinneita painolasteja.

Juotoskolvista

tietokoneeseen

Tutkijat ovat löytäneet luokat uudelleen reaalikapitalismin todellisuudesta.

– Työväenluokka ei ole kadonnut, vaikka sen koostumuksessa ja asemassa on tapahtunut muutoksia. Luokkajakoon perustuva tutkimus selittää syvällisesti ilmiöitä yhteiskunnan eri tasoilla. Tosiasiallinen valta omaan työhön ja muihin työntekijöihin ratkaisee luokka-aseman, ei koulutus ja palkka. Korkeasti koulutettu tietotyöläinenkään ei ole oman itsensä herra, Pyöriä totesi.

Esimerkkinä työväenluokan työn sisällössä tapahtuneista muutoksista Pyöriä mainitsi puhelinasentajat. Vielä 1980-luvun alussa heidän tärkein työkalunsa oli juotoskolvi, mutta pari vuosikymmentä myöhemmin pääasiallinen työkalu on tietokone.

– Samalla puhelinasentajista on tullut entistä enemmän palveluammatteihin kuuluvia asiantuntijoita, vaikka heidän luokka-asemansa ei ole varsinaisesti muuttunut, Pasi Pyöriä sanoi.

Professorien Raimo Blomin ja Harri Melinin kanssa työskentelevä Pyöriä nojaa myös yhdysvaltalaisen sosiologin Erik Olin Wrightin tutkimuksiin, jotka kumoavat vallankin 1980-luvulla suositut näkemykset työväenluokan katoamisesta.

– Vaikka työväenluokan osuus on laskenut vuoden 1981 84 prosentista vuoden 2000 60 prosenttiin, on Suomi edelleen työväenluokkainen maa, Pasi Pyöriä kiteytti käyttäen wrightiläistä jaottelua.

Tupot tasanneet

tietä pääomalle

Valtakunnallisen SKP:n ay-seminaarin toisena aiheena oli tulonjaon muutos palkkatulojen ja pääomatulojen välillä, josta aiheesta alustavan puheenvuoron käytti Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savela. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkimuksiin perustuvat Savelan esittämät faktat olivat niin hurjia, että tamperelainen hitsari Risto Särkkä tiivisti ihmettelynsä neljään sanaan: Miten tämä on mahdollista?

– Vielä 1980-luvulla tulonjako oli Suomessa läntisen Euroopan tasaisimpia, mutta muutos on ollut todella rajua. Suurimpia syitä muutokseen ovat palkkatulojen ja pääomatulojen väliset muutokset sekä sosiaalisten tulonsiirtojen alhaisuus. Myös verotuksen muutokset tasaveron suuntaan ovat suosineet pääomatuloja, Olli Savela sanoi.

Useat puheenvuoron käyttäjät näkivät heikkotasoiset tupot keskeisenä syynä siihen. että näin on voinut tapahtua. Nyt käydyt liittokohtaiset kierrokset ovat avanneet näkymiä parempaan suuntaan, oli seminaariväen yleinen arvio.

HANNU OITTINEN