Uusintafarssi Afganistanissa
Vilpillisten vaalien aiheuttama pitkäksi venynyt kriisi Afganistanissa kulminoitui presidentti Hamid Karzain viime viikolla ilmoittamaan suostumukseen toisen vaalikierroksen järjestämisestä hänen ja hänen haastajansa, entisen ulkoministerin Abdullah Abdullahin välillä.
YK:n tukema vaalilautakunta vahvisti, että yli 1,2 miljoonaa äänestyslippua elokuun 20. päivän vaaleissa olivat väärennettyjä, mukaan lukien reilu kolmannes Karzaille annetuista äänistä. Haastaja Abdullah ei ole vähemmän korruptoitunut. Suunnilleen 200000 hänen äänistään oli väärennettyjä.
Nyt länsi ylistää istuvaa presidenttiä todelliseksi ”valtiomieheksi”, kun tämä hyväksyy 7. marraskuuta järjestettävän uusintavaalin, jonka toivotaan antavan presidentin valinnalle laillisuuden kaavun. Barack Obama kutsui Karzain päätöstä ”merkittäväksi askeleeksi kohti demokratiaa”.
Karzain suostumus ei osoita mitään muuta kuin sen, että Washington voi sanella nukkensa päätökset käyttämällä riittävää painostusta. Senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja John Kerry ahdisteli Karzaita kolme päivää. Ulkoministeri Hillary Clinton painosti Karzaita 40 minuutin puhelulla. Samanlaista hiostusta harjoittivat Obaman erityislähettiläs Richard Holbrooke, Britannian pääministeri Gordon Brown, YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen.
Karzai piti puoliaan niinkin kauan, koska hän tietää, kuinka afgaanit tulevat suhtautumaan hänen taipumiseensa USA:n edessä. Taipuminen vain vahvistaa heidän vakaumustaan, että hän on Washingtonin sätkynukke.
Päällisin puolin katsottuna USA:n kiihkeä huoli Afganistanin vaalien legitiimisyydestä vaikuttaa omituiselta, onhan USA:n hallituksella pitkä ansioluettelo sille vastenmielisten kansan valitsemien hallitusten kaatamisessa, CIA:n likaisten temppujen ja vaalipetosten junailussa sekä mieluisten ehdokkaiden salaisessa rahoittamisessa.
Afganistanin presidentinvaalien tapauksessa, jopa yli miljoonan äänestyslapun tultua hylätyksi, Karzai jäi vain parin prosenttiyksikön päähän absoluuttisesta enemmistöstä. Tämän ”tilastollisen poikkeaman” korjaamiseksi USA haluaa uusintaäänestystä, joka maksaa satoja miljoonia dollareita ja aiheuttaa miehitysjoukoille suuria miestappioita ja vielä enemmän siviiliuhreja.
Viime heinäkuu ja elokuu olivat verisimmät kuukaudet kahdeksan vuoden sodassa, kun USA:n ja muiden Nato-maiden joukot pantiin turvaamaan vaalien ensimmäistä kierrosta. Heinäkuussa 76 läntistä sotilasta sai surmansa ja elokuussa 77. Ainakin 500 amerikkalaissotilasta haavoittui samalla kaudella, monet heistä vakavasti. Nyt ilmoitetaan, että lokakuu voittaa verisyydessä aiemmat kuukaudet. Pelkästään amerikkalaissotilaita on kuollut 55.
Näille sotilaille kerrottiin, että he taistelivat demokratian ja vapauden puolesta ja suojelivat amerikkalaisia uudelta syyskuun 11. päivältä. Mutta viime viikkojen tapahtumat ovat tehneet päivänselväksi, että heidät todellisuudessa uhrattiin epäonnistuneessa pyrkimyksessä laillistaa USA:n nukkehallitus, jota suurin osa afgaaneista inhoaa sen korruption, epäpätevyyden ja väärinkäytösten takia.
On kaikki syy uskoa, että uusintaäänestys tulee olemaan vielä vähemmän lainmukainen kuin viime elokuussa pidetty. Nyt on vain runsas viikko toisen kierroksen äänestykseen. Tämä ei ole riittävä aika kyhätä kokoon edes yhdysvaltalaisen koulun kouluneuvoston vaalia saati presidentinvaalia Teksasin kokoisessa maassa, missä maalaisväestö on hajallaan karussa maastossa ja minne vaaliuurnat toimitetaan usein aasien selässä.
Kun otetaan lisäksi huomioon, että Afganistanin talvi uhkaa jo tehdä suuret alueet mahdottomiksi kulkea, että USA:n miehityksen vastainen vastarinta estää joillakin alueilla äänestyspaikkojen avaamisen ja toisilla alueilla johtaa väkivaltaan äänestämään meneviä vastaan, niin uusintavaalit voivat olla vielä enemmän farssi kuin elokuun vilppiäänestys ja äänestysaktiivisuudeltaan vielä alhaisempi kuin elokuun 30 prosenttia.
Se, tuleeko edes uusintavaaleja, on yhä kyseenalaista, koska USA voi miettiä muitakin keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Yksi ahkerasti spekuloitu mahdollisuus on ”Diem-vaihtoehto”. Ngo Dinh Diem oli Etelä-Vietnamin presidentti, jota Washington ylisti demokratian esitaistelijaksi ennen hän muuttui rasitteeksi ja hänet murhattiin CIA:n organisoimassa kaappauksessa vuonna 1963.
Toinen mahdollisuus on Karzain ja Abdullahin solmima vallanjakosopimus, joka sisältäisi virkapaikkojen jakamiseen ja vielä tiukemman USA:n holhouksen.
Koko pyrkimystä ”laillistaa” Afganistanin hallitusta samalla kun se alistetaan entistä suoremmin Washingtonin peukalon alle saatetaan yrittää valmisteltaessa USA:n sodan suurta laajentamista. Valkoisen talon odotetaan ilmoittavan lyhyesti päätöksestään lähettää kymmenien tuhansien miesten lisäjoukot Afganistaniin osana kenraali Stanley McChrystalin ajamaa kapinan nujertamisstrategiaa. Tämä strategia tähtää paitsi vastarinnan kukistamiseen myös afgaanien houkuttelemiseen kannattamaan USA:n tukemaa hallintoa siistimällä sen toimintatapoja.
Kahdeksan miehitysvuoden aikana USA on ollut kyvytön saavuttamaan edes näitä rajoitettuja tavoitteita.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
