Vaalifarssista sodan laajentamiseen

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 41 / 6.11.2009

Afganistanin vaalifarssi päättyi viime maanantaina presidentinvaalien toisen kierroksen peruuttamiseen ja istuvan presidentin Hamid Karzain julistamiseen voittajaksi. Tätä edelsi Karzain pääkilpailijan Abdullah Abdullahin ilmoitus olla asettumatta vastaehdokkaaksi toisella kierroksella. Abdullah perusteli vetäytymistään epäilyllä ensimmäisen kierroksen jättimäisen vaalivilpin toistumisesta.

Itse asiassa Karzain hallinto valitsi jo vaalien ensimmäisen kierroksen ajankohdan perustuslain vastaisesti tarkoituksella odottaa, kunnes presidentti Barack Obaman viime maaliskuussa määräämät 21000 sotilasta olisivat ehtineet aloittaa maahan saapumisen. Niinpä ajankohdaksi tuli 20. elokuuta, kolme kuukautta sen jälkeen kun Karzain virkakausi oli jo päättynyt.

Koska vaalit tämän lisäksi olivat myös vilpilliset ja koska Karzai ei saanut ehdotonta enemmistöä, perustuslain mukaan olisi pitänyt järjestää kahden kärkiehdokkaan kesken toinen vaalikierros.

USA ja sen liittolaiset aloittivat kampanjan Karzain pakottamiseksi toiselle kierrokselle. Ne julistivat uusinnan olennaiseksi vaalien ja hänen hallintonsa ”laillisuuden” kannalta. Mutta ei kulunut kahta viikkoakaan, kun USA ja sen liittolaiset käänsivät kelkkansa ja vakuuttivat, että uusintavaalien peruuttaminen on ihan OK ja että Karzain valitseminen voittajaksi hänen itsensä huolellisesti valikoiman vaalilautakunnan toimesta on täysin laillista. Obama onnitteli Karzaita ja kehui, että nyt ”alamme kirjoittaa uutta lukua”.

”Uutta lukua” tai ”uutta vaihetta” Afganistanissa valmistellaan suuren sotilaallisen eskalaation muodossa. Vaalienkin ainoa tarkoitus oli antaa ”laillisuus” sodan laajentamiselle.

On syytä uskoa, että USA ja sen liittolaiset eivät koskaan uskoneetkaan uusintakierroksen toteutumiseen. Pikemminkin Karzain pakottaminen hyväksymään toinen kierros palveli keinona nöyryyttää nukkepresidenttiä ja painostaa hänet vallanjakoneuvotteluihin Abdullahin kanssa. Washigtonin tavoitteena oli ja on saada Afganistanin hallinto yhä tiukemmin suoraan valvontaansa valmistauduttaessa sodan laajentamiseen.

Vallanjakoneuvotteluja käytiinkin Abdullahin edustajien vaatiessa ministerin- ja muita virkapaikkoja. Karzai kuitenkin sivuutti vaatimukset väittäen, että hän etenisi uusintakierroksella. Kun vallanjakopeli pitkittyi, USA:n virkailijat ilmeisesti sekaantuivat asiaan painostaen Abdullahia vetäytymään kilvasta ja vaatien uusintakierroksen peruuttamista.

Nyt USA:n virkailijat esittävät, että Karzain täytyy hankkia ”legitimiteettiä” uudistamalla hallintoaan ja taistelemalla korruptiota vastaan. Korruption yksi henkilöitymä on presidentin veli Ahmed Wali Karzai, Kandaharin maakuntahallituksen johtaja, jolla on keskeinen rooli maan kukoistavassa huumekaupassa. Kuten New York Times äskettäin paljasti, hän on myös huumekauppaa pyörittävän CIA:n keskeinen käsikassara.

Huumeiden salakuljetus ja kauppa on lisääntynyt dramaattisesti sen jälkeen kun USA hyökkäsi maahan 2001. Pääosa huumeista kulkee kahden USA:n ja muiden Nato-joukkojen valvonnassa olevan maakunnan läpi. USA on ollut kaikkein korruptoivin voima Afganistanissa myös siinä mielessä, että se on vahvistanut 1990-luvulla joukkoteurastuksia toimeenpanneiden korruptoituneiden sotaherrojen valtaa.

Kymmeniä tuhansia täydennyssotilaita tullaan lähettämään Afganistaniin eikä suinkaan ensisijaisesti pönkittämään nukkehallitusta tai metsästämään al-Qaidaa, vaan edistämään USA:n imperialismin strategisia etuja ja suojaamaan maailman laajinta huumebisnestä.

Sotilasstrategian analyytikko ja Afganistanin-joukkojen komentajan Stanley McChrystalin neuvonantaja Anthony Cordesman neuvoi äskeisessä kolumnissaan Obamaa puhumaan USA:n kansalle rehellisesti sodan laajentamisesta. Obaman tulisi selittää, että ”parhaassakin tapauksessa on epätodennäköistä, että kapinaliike ja terroristiuhka voidaan kokonaan kukistaa Afganistanissa ja Pakistanissa seuraavan vuosikymmenen kuluessa”. ”Meidän täytyy valmistella USA:ta ja maailmaa siihen tosiasiaan, että yhdysvaltalaisten, liittoutuneiden, afgaanien ja pakistanilaisten henkilötappioiden nykyinen taso tulee melko varmasti kaksinkertaistumaan ja todennäköisesti yli kolminkertaistumaan ennen kuin jonkinlainen voitto saavutetaan.”

Cordesmanin mukaan Obaman ”täytyy lakata ottamasta kansainväliseen terrorismiin keskittyvää helppoa reittiä” ja kertoa USA:n kansalle, kuinka USA:n joukkojen käymät sodat vaikuttavat laajempiin alueellisen epävakauden haasteisiin lännessä, pohjoisessa ja idässä.

Toisin sanoen sota Afganistanissa ja sen laajentaminen eivät ole tarkoitettu al-Qaidan hävittämiseen. Pikemminkin ne ovat osa USA:n sotilaallisen voiman ulottamista Keski-Aasian strategisille ja energiarikkaille alueille ja suunnattu vastustamaan Iranin, Venäjän ja Kiinan vaikutusvaltaa.

Obaman täytyy Cordesmanin mielestä varoittaa, että ”millainen tahansa voitto Afganistanissa ja Pakistanissa tulee olemaan osa paljon laajempaa ja pidempää taistelua”, joka tulee ”kestämään epämääräiseen tulevaisuuteen”.

Jos Cordesmania on uskominen, Obaman kaudella valmistaudutaan siis tappamisen ja kuolemisen dramaattiseen laajentamiseen Afganistanissa ja Pakistanissa osana päättymätöntä ja yhä laajenevaa sotaa.

ERKKI SUSI