Vaarallinen tappio koko maailmalle

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Sitä me emme varmasti tiedä, mitä John Kerryn voitosta Yhdysvaltain presidentinvaaleissa olisi seurannut. Mutta sen me tiedämme melkoisella varmuudella, mitä George W. Bushin voitosta seuraa. Laillisesti valittuna presidenttinä Bush voi nyt jatkaa sitä mitä hän parhaiten osaa: ihmisten tappamista suuryhtiöiden voitonsaalistuksen hyväksi. Ensimmäisiksi uhreiksi joutunevat irakilaisen Fallujan kaupungin asukkaat.

Bushin voitto on vaarallinen tappio koko maailmalle samalla kun se on hirveä häpeä USA:n ns. demokratialle, joka on myrkytetty valheilla, pelottelulla, ahneudella ja hysterialla. Se merkitsee, että kymmenet tuhannet viattomat ihmiset entisten lisäksi saavat surmansa. Se merkitsee lisää sotaa, lisää sortoa, lisää vihaa ja lisää fanatismia. Ja se merkitsee lisää koettelemuksia USA:n väestön enemmistölle. Maan poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen ja moraalinen kriisi tulee syvenemään.

Voidaan tietenkin lohduttautua sillä, että Bushin voitto oli niukka. Bush on julistanut, että USA on sodassa ja että hän on sota-ajan presidentti. Bush käytti häikäilemättä hyväkseen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja, lietsoi pelon ilmapiiriä ja sai juuri vaalien aattona arvokasta tukea Osama bin Ladenilta aidon tai väärennetyn videopuheen muodossa. Silti lähes puolet äänestäneistä halusi erottaa ”sota-ajan presidentin”. Vaalit paljastivat väestön syvän jakautumisen ja laajan vastustuksen Bushia ja Irakin sotaa kohtaan. Vaalitulosta ei voida pitää kansan vahvana hyväksyntänä Bushin hallinnolle ja sen politiikalle.

Silti Bushin voitto tuntuu käsittämättömältä. Hän on johtanut maansa valheilla Irakin sotaan ja miehitykseen, virallisestikin yli tuhannen amerikkalaissotilaan kuolemaan ja Abu Ghraibin vankilan kidutuksiin. Hän on rikkonut maansa välit muun maailman kanssa. Hän on raunioittanut maansa talouden ja ajanut maansa köyhät ja keskituloiset syvenevään ahdinkoon. Miksi hän saa silti valtakirjan jatkaa?

Tähän on sekä syvempiä että käytyyn vaalitaisteluun liittyviä syitä.

Bushin voittoa kaiken hänen tekemänsä jälkeen ei voida ymmärtää ymmärtämättä USA:n ns. demokratian rappeutumista, joukkomittaisen sosialistisen työväenliikkeen puuttumista, suurpääoman, poliittisen eliitin ja näiden etuja palvelevan valtamedian vallan jatkuvaa kasvua sekä näistä johtuvaa poliittista takapajuisuutta. Valaisevana esimerkkinä tietämättömyydestä on se, että lähes puolet amerikkalaisista luulee yhä Irakin olleen tekemisissä syyskuun 11. päivän terrori-iskujen kanssa ja yli puolet uskoo yhä Irakissa olevan Saddamin kätkemiä joukkotuhoaseita.

Lisäksi on otettava huomioon republikaanien jo kolmen vuosikymmenen ajan noudattama strategia, joka on tähdännyt uskonnollisen fundamentalismin ruokkimiseen joukkopohjan luomiseksi yhteiskunnalliselle taantumukselle ja militarismille.

Strategia onkin onnistunut, ja se näkyi vaalituloksessa. Tärkeimpänä valintaan vaikuttavana asiana äänestäjät mainitsivat ”moraaliset arvot”. Niillä ei tarkoiteta esimerkiksi sitä, että sodan aloittamisen olisi perustuttava tosiasioihin, vaan esimerkiksi aborttia, homoavioliittoja ja kantasolututkimuksia. Republikaanit järjestivät 11 osavaltiossa näistä asioista kansanäänestyksiä presidentinvaalien yhteydessä ja mobilisoivat näin miljoonia uskovaisia vaaliuurnille. Näin Bushin hallintoon tyytymättömien lisääntynyt äänestysaktiivisuus ei riittänytkään viemään Kerryä voittoon.

Vaalitaisteluun liittynyt pääsyy Bushin uudelleenvalintaan ovat demokraattinen puolue ja Kerry. Vaalit olivat vähemmän voitto Bushille kuin häpeällinen tappio demokraateille ja Kerrylle. Keskellä epäsuosittua ja valheisiin perustuvaa sotaa, joukkoirtisanomisia, elintason laskua, pahenevaa köyhyyttä, rikkaiden verohelpotuksia ja yhtiöiden korruptioskandaaleja Kerry ja demokraatit osoittautuivat kyvyttömiksi ja haluttomiksi tosissaan haastamaan ja syrjäyttämään republikaaneja.

Kerry ja hänen puolueensa myötäilivät Bushin hallinnon kantoja muun muassa Irakia ja Palestiinaa koskevissa asioissa sekä laiminlöivät hallinnon tilille panemisen pahan joukkotyöttömyyden vaivaamassa Ohiossa ja muualla. Näin Kerry ja demokraatit jättivät käytännössä laajan Bushin hallinnon ja sodan vastaisen kansalaismielipiteen vaille ylätason tukea eivätkä pystyneet laajentamaan kannatuspohjaansa. Kerryn asennetta kuvaa hyvin hänen onneton puheensa vaalituloksen ratkettua.

On merkille pantavaa, että demokraatit eivät puolueena käyneet poliittista kampanjaa Bushin hallintoa vastaan. Kerry-kampanjaa ei yhdistetty mihinkään pyrkimykseen valita demokraattienemmistöinen kongressi. Samaan aikaan kun senaatin 34 paikkaa ja edustajainhuoneen kaikki 435 paikkaa olivat katkolla vaaleissa, vain yhdeksästä senaatin paikasta ja muutamasta kymmenestä edustajainhuoneen paikasta kilpailtiin vakavasti. Ja ne demokraattiehdokkaat, jotka kilpailivat senaatin paikoista, vetivät oikeistolaista kampanjaa sekä korostivat tukea Irakin sodalle ja monissa tapauksissa laajemminkin Bushin hallinnon politiikalle.

Jälleen kerran demokraattinen puolue paljasti olevansa vapaamielisestä pintasilauksestaan huolimatta USA:n hallitsevan eliitin puolue ja sen etujen puolustaja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

USA:n vaalitulos on kehotus tehostaa sodan ja oikeistopolitiikan vastaista taistelua niin USA:ssa kuin muuallakin. Objektiiviset olosuhteet tekevät sen välttämättömäksi ja luovat sille pohjaa. Irakin miehitys ja tulevat sotilaalliset seikkailut, USA:n kapitalismin syvenevä kriisi paisuvine vajeineen ja heikkenevine dollareineen, Naton kehitys Bushin sotahaukkojen johtamana ja monet muut asiat koskettavat läheisesti meitäkin. Nyt on syytä suureen valppauteen.