Vaaran merkit

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

George W. Bushin toinen virkakausi Yhdysvaltain presidenttinä alkaa vaarallisissa merkeissä. Bushin uudelleenvalinta merkitsi uuskonservatiivien aseman vahvistumista. Tämä Bushin hallinnon voimaryhmittymä katsoo saaneensa kansalta valtuutuksen jatkaa entisellä sotaisalla linjallaan ja terästääkin sitä. Järkevimmät tästä ryhmittymästä tietävät kyllä, että USA on vaarassa kärsiä historiallisen tappion Irakissa. Mutta se ei kannusta heitä linjanmuutokseen, vaan toimii pontimena paikata vaikeuksia Irakissa laajentamalla aggressiota.

Yksi vaaran merkki on entistä piittaamattomampi voimankäyttö Irakissa, kuolemanpartioihin turvautuminen, täysin laittomien vaalien järjestäminen väenvängällä ja pyrkimys lietsoa maassa sisällissotaa.

Toinen merkki on Seymour Hershin paljastus, jonka mukaan USA:n erikoisjoukot toimivat jo Iranissa valmistellen hyökkäystä, jonka tekosyynä käytetään Iranin ydinohjelmaa.

Kolmas merkki ovat Bushin muutama päivä sitten antamat haastattelulausunnot. USA lopetti viikko sitten virallisestikin Irakin joukkotuhoaseiden etsinnät tuloksettomina. Näin lopullisesti varmistui, että Bushin hallinto oli vienyt maan sotaan täysin valheellisin perustein. Bushilta kysyttiin, kannattiko sota hänen mielestään siitä huolimatta. Ehdottomasti, vastasi Bush. Bush myös väitti, ettei hän ole tilivelvollinen Irakin sotaan liittyneistä valheista, koska amerikkalaiset antoivat vaaleissa hyväksynnän hänen Irakin-politiikalleen.

Väite on tietenkin täyttä hölynpölyä. Vaalikampanja ei tarjonnut amerikkalaisille mitään todellista valinnan vaihtoehtoa suhteessa Irakiin, koska sekä Bush että vastaehdokas John Kerry ja demokraattinen puolue olivat sodan ja miehityksen kannalla. Bush yrittääkin sälyttää USA:n kansan niskaan vastuun omista rikollisista toimistaan. Irakin sota ja miehitys on hirviömäinen rikos, johon Bush, Dick Cheney, Donald Rumsfeld ja kumppanit sekä heitä myötäilevä valtamedia ja rikoksesta voittoja kahmivat yhtiöt ovat syyllisiä.

Neljäs merkki on uuden ulkoministerin Condoleezza Ricen tiistainen puhe. Rice laajensi puheessaan Bushin kuuluisaa ”pahan akselin” käsitettä, johon alun perin laskettiin kuuluvaksi Irak, Iran ja Pohjois-Korea. Hän nimesi Kuuban, Myanmarin, Valko-Venäjän ja Zimbabwen ”tyrannian etuvartioiksi”, jotka vaativat tarkkaa seuraamista. Eikä kyse ole tietenkään vain seuraamisesta. Esimerkiksi Kuubaa vastaan USA on koko ajan kiristänyt saarto- ja horjutustoimia.

Lista on jälleen uusi osoitus USA:n häikäilemättömästä tekopyhyydestä ja kaksoisstandardeista. Maailmassa on iso liuta todellisia ”tyrannian etuvartioita”, joita USA tukee, rahoittaa ja pitää suojattivaltioinaan. Näiden maiden sijoittamisesta ”pahan akselille” ei ole puhettakaan, koska ne ovat USA:lle kuuliaisia ja sen strategisille ja öljyeduille hyödyllisiä.

Kaiken kaikkiaan luvassa on lisää ”ennaltaehkäiseviä” hyökkäyksiä, asevarustelun kiihdyttämistä ja kansainvälisten sopimusten rikkomista.

Sisäpolitiikan alalla on odotettavissa lisää New Dealin jäänteenä vielä jäljellä olevien sosiaalirakenteiden purkamista, mukaan lukien sosiaaliturvan yksityistäminen. Lisää verohelpotuksia, jotka paisuttavat sekä USA:n velkataakkaa että superrikkaiden osakesalkkuja. Lisää ympäristövihamielisiä aloitteita, median sääntelyn purkamista, oikeistolaisia tuomarinimityksiä ja seksuaalisten vähemmistöjen vastaista lainsäädäntöä. Lisää terrori-iskuilla pelottelua ja terrorihälytyksiä sekä kansalaisvapauksien kaventamista.

Mutta väistämätöntä kielteinen kehitys ei ole. USA:n imperialismi on jo kärsinyt pahoja takaiskuja, ja niitä on tulossa lisää.