Valo, lämpö, vesi – perustarpeita vai kaupan kohteita?

Alkuperäinen kirjoittaja: MAIJA HAKANEN

Yhä useammat julkiset palvelut siirtyvät kaupallisen voitontavoittelun piiriin. Tämä koskee myös yhdyskuntateknisiä palveluita, kuten vesi-, energia- ja jätehuoltoa, joukkoliikenteen järjestämistä sekä katujen ja teiden rakentamista.

Nämä toiminnot on Suomessa perinteisesti järjestetty kuntien toimesta, alun perin asukkaiden yhteistoimintana. Nyt niitä säädellään Euroopan unionin säädöksillä ja Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimuksilla. Ja suunta on kaiken aikaa sama: yksityisen sektorin eduksi, julkaisen vallan rajoittamiseksi. Julkisista palveluista halutaan tehdä kauppatavaraa. Säädöksiä ja niiden tulkintoja hivutetaan kilpailun ja yksityisen voitontavoittelun eduksi.

EU:n kauppapolitiikka uhkana

Eduskunta asetti viime syksynä tavoitteeksi EU:n perustuslakineuvotteluihin, että julkiset palvelut pysyvät Suomen omassa päätösvallassa. Pääministeri Matti Vanhasen mukaan perustuslakineuvottelujen tulos oli täsmälleen Suomen tavoitteiden mukainen. SKP:n ja monien kansalaisjärjestöjen mukaan tulos on päinvastainen.

Perustuslaki laajentaa unionin kauppapoliittisen toimivallan koskemaan myös julkisia palveluja. Siitä jätettiin pois nykyiseen EU-sopimukseen sisältyvät ns. suojalausekkeet, joiden mukaan jäsenvaltioilla on oikeus päättää itse julkisista palveluista. Perustuslain mukaan julkisia palveluja koskevien kauppasopimusten hyväksymisestä voidaan päättää yksimielisesti vain silloin kun vastaavista asioista päätetään myös EU:n sisämarkkinasäädösten osalta yksimielisesti ja kun sopimus vaarantaa vakavasti jäsenmaan palvelujärjestelmiä.

Tämä ei takaa Suomen päätösvaltaa julkisia palveluja koskevissa sopimuksissa, koska sisämarkkinasäädökset ratkaistaan EU:ssa pääsääntöisesti määräenemmistöllä. Perustuslakiin ei hyväksytty ay- ja kansalaisliikkeiden edustajien ehdottamaa muotoilua, joka olisi antanut jäsenmaalle itselleen oikeuden ratkaista, mikä on uhka sen palvelujärjestelmille.