VIIKON PAKINA: Aina joku eksyy

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 36/2006.

Skandaalit ovat mukavia. Ne auttavat ihmisiä unohtamaan.

Kuten USA:n republikaanisen kansanedustajan Mark Foleyn pedofiliaskandaali. Sinänsä se on tietysti kiusallinen republikaaneille vaalien lähestyessä. Mutta eipä kukaan ainakaan muistele maaliskuun 12. päivän tapahtumaa Irakissa.

Silloinhan yhdysvaltalaiset sotilaat raiskasivat, murhasivat ja sytyttivät tuleen 14-vuotiaan irakilaistytön Abeer Qassim al-Janabin sekä ampuivat myös hänen 6-vuotiaan siskonsa ja vanhempansa.

George W. Bush sanoi, että Foleyta koskevat paljastukset ”inhottavat” häntä. Abeerin ja hänen perheensä kohtalosta Bush ei ole koskaan sanonut sanaakaan.

Tai Britannian median lippulaivan BBC:n sunnuntainen kohupaljastus, jonka mukaan paavi Benedict XVI ollessaan vielä kardinaali Joseph Ratzinger osallistui 1960-luvulla katolisia piispoja koskevien pedofiliatodisteiden peittelyyn.

Kukapa britti jaksaisi enää muistaa niin vanhaa asiaa kuin elokuun 10. päivän tapahtumaa Lontoossa. Sitä ”mittakaavaltaan ennennäkemätöntä” terroristijuonta, jota ei sitten ollutkaan.

Tai Tanja Saarelan aviomiehen Olli Saarelan hävytön hyökkäys Eero Heinäluomaa vastaan. Mehukas skandaali auttaa meitä unohtamaan sellaiset joutavat pikkuasiat kuin heinäkuun 25. päivän tapahtuman Khiamissa Etelä-Libanonissa. Sen kun Israel ilmaiskullaan YK:n tarkkailupisteeseen tappoi neljä YK-tarkkailijaa, muun muassa suomalaisen Jarno Mäkisen.

Israelin YK:lle antamaa selvitystä koskeva raportti ja Israelin Suomelle antama selvitys on julistettu salaiseksi. Molempia selvityksiä käydään läpi yhtä nopeasti kuin rakennettiin Iisakin kirkkoa.

Jos Israelilla on hyvä säkä, koko asia hautautuu uuden sodan melskeisiin.

* * *

Sen verran tiedetään, että Israel käytti iskussa 500 kilogramman täsmäpommia. Kyseisenä päivänä Israel tulitti tarkkailuasemaa jatkuvasti, eikä tulitusta keskeytetty tarkkailijoiden ja muiden YK:n edustajien toistuvista pyynnöistä huolimatta.

Sekin tiedetään, että Israelin selityksen mukaan kyse oli ”operationaalisen tason” virheestä. Heidän kartoistaan oli erehdyksessä jäänyt pois tietokoneelle siirrettäessä tämä yli 30 vuotta samalla paikalla sijainnut ja Israelin hyvin tuntema tarkkailupiste.

Israel siis käytti viisaita – ja ”eettisiä”, kuten Kimmo Sasi lisäisi – täsmäpommeja, mutta tyhmiä karttoja. Koko selitys on kuin Reko Lundánin loistavan näytelmän Aina joku eksyy nimestä temmattu.

Siltä varalta, että karttaselitystä epäiltäisiin, Israelin ulkoministeriön tiedottaja Mark Regev on väittänyt, että noin sadan metrin päässä YK:n tarkkailuasemasta oli Hizbollahin asema, jossa oli ”vihollistoimintaa”.

Tosin YK:n tutkijat jäkättävät, ettei mitään toimintaa tarkkailuaseman lähellä ollut 25. heinäkuuta. Mutta olisi helpottavaa, jos koko iskun voisi panna Hizbollahin syyksi. Ettei tarvitsisi syyttää Israelia. Joka on sentään pyytänyt anteeksikin.

EERO