VIIKON PAKINA: Lauluaarteistoa vaaleista
Näin vaalien alla luomme katsauksen petettyjen äänestäjien suussa aikojen kuluessa syntyneeseen lauluaarteistoon.
Vanhemmasta päästä muistuu mieleen esimerkiksi laulu äänestäjästä, jonka sydän oli vaalipetoksen selvittyä surusta raskas.. ”Kuvas oli kaunis ja äänesi hellä”, hän muistelee ja jatkaa, että ”riemuiten annoin mä ääneni sulle” sekä valittaa, että ”miksi sä ketale hyljäsit mun”.
”Kuinka sä saatoit niin petollinen olla, kun minä olin uskollinen”, kyselee toinen yhtä naiivi äänestäjä.
Eräs hyväuskoinen ihmettelee, miksei hänen ehdokkaansa enää vaalien jälkeen pidä yhteyttä. ”Mikset kirjoita mulle sä koskaan, miksen kirjeitä sulta mä saa?” Samalla hän vakuuttaa pysyneensä uskollisena: ”Minun tunteeni entiset on.”
* * *
Monissa lauluissa äänestäjä tiedostaa selvästi tulleensa petetyksi:
”Järjen veit ja minusta orjan teit, kun sanas annoit ja kestävän sen vannoit. Se kesti vain hetkisen ja murheeksi vaihtuen, sun sanas kuumat oli valhetta vain.”
Uudempaa laulutuotantoa on tämä: ”Vaalihuuman aikaan sinuun luotin niin kuin hullu, vaalihuuman jälkeen ei siitä mitään tullu.”
Riipaiseva on laulu Lyyli-neitosesta, jolle arvatenkin kokoomuksen ehdokkaat ”luoda lupaa tuulentupaa pelkkää sanoissaan”. Mutta vaalien jälkeen käy köpelösti, ja Lyyli tuumii onnettomana, että ”ne on herrain puheet herkässä, se sillä lailla on”.
Joissakin lauluissa petetyksi joutumista epäillään väistämättömäksi: ”Näinkö meille täällä aina käy, käy, käy, ääniä näin hukkaan heitetään. Ylöspäin, alaspäin käymme näin, mutta näy, näy, näy ei lohtua äänestäjän elämään.”
Itsekidutukseen taipuvainen äänestäjä valitsee aina väärin ja valittaa, että ”en, ehdokas, sua tiennyt petturiksi, en tiennyt, että valoja sä vannoit vaan”. Mutta hän uskoo kohtaloon: ”Vaan en sua soimaa, tuskain itse kannan, olen kohtaloni orja, mä tiedän sen.”
Tavallisen suruton äänestäjä julistaa, että ”itke en äänen tähden, jos yksi pettää, luo toisen lähden, heit onhan täynnä maailma tää, vedän viivan kelle mua miellyttää”.
* * *
Liikkuva äänestäjä aikoo olla kokemuksista viisastuneena varuillaan: ”Ei mua hilpeet hidalgot vie minnekään, se on kyllä nou tänk juu.”
Syvästi epäluuloinen ensikertalainen äänestäjä varoittaa ehdokastaan: ”Se on kerrasta poikki, sanon suoraan sen, sä jos herrojen kanssa vain meet.”
Todella hurjistuneesta äänestäjästä kertoo tämä melkeinpä sensurointia vaativa laulu:
”Vot sie veit miun kaikki rahat, teot teit nää vällei pahat, koitit käyvä minnuu narramaa. Sie porvareitten perseit nuolet, työläisel jäi pelkät huolet, heitit miut ku rukkase naulaa.”
Laulu päättyy suorastaan sopimattomaan uhkaukseen:
”Mut jos sie tuutki takasii, mie tartun sinnuu kurkust kii ja heitän siut ku rukkase naulaa.”
EERO
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
