VIIKON PAKINA: Teurastajat ja uhrilampaat
Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos torjui Mainontapäivässä 2. syyskuuta ajatuksen, että yrityksillä voisi olla moraalia.
”Yritykset eivät ole hyväntekeväisyysorganisaatioita.” Ne ovat ”yhden asian liikkeitä”, joiden ainoa tehtävä on ”tehdä omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa”. ”Sen sijaan omistajilla – yksityisillä ihmisillä – on velvollisuus toimia oman moraalinsa mukaan”, Wahlroos opasti.
Viikkoa myöhemmin voittoa tekevät metsäyhtiöt UPM ja Stora Enso ottivat Wahlroosin neuvoista vaarin ja ilmoittivat jättiläismäisistä supistuksista tuotantoonsa. Ne lopettavat tehtaita, sulkevat koneita ja vähentävät Suomesta lähes 2 000 työpaikkaa.
Sattumoisin ”Nalle” Wahlroos on UPM:n hallituksen puheenjohtaja.
Välittömästi ilmoituksen jälkeen metsäyhtiöiden osakekurssit ampaisivat nousuun. Ja omistajat toimivat oman moraalinsa mukaan todeten nöyrinä, että rahantuloa ei voi estää.
* * *
UPM:n ja Stora Enson teurastustoimenpiteet otettiin vastaan kuin luonnonmullistus, jolle ei mitään voi.
Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvisen mukaan kyse oli ”täydellisestä myrskystä”. UPM:n teknologiajohtaja Pauli Hänninen totesi kiittäessään lähes itkua tihrustaen Kajaanin tehtaan työntekijöitä tuotantoennätyksistä, että ”markkinavoimille ei mahdettu mitään”.
Osuvampaa olisi puhua metsäjättien pudottamista neutronipommeista, joilla teurastetaan parituhatta ihmistä työntekijöinä, mutta jätetään tehtaiden seinät pystyyn.
Puhumalla luonnonvoimaisesta ilmiöstä ei kuitenkaan tarvitse puhua metsäjättien voitoista, yhtiöiden johdon laiminlyönneistä, ulkomaisista virheinvestoinneista eikä porvarihallituksen ja ay-liikkeen toimettomuudesta.
Maanläheisempi konsti olisi panna leikkaukset Venäjän puutullien syyksi. Tosin tullimaksuja ei ole vielä edes korotettu.
* * *
Mutta suotta joukkoirtisanomisten edessä vaikeroida. Tulevaisuuden näkymä on valoisa, amerikkalainen ja yksilöllinen. Siitä kertoi Suomessa vieraillut johtamisen professori Robert Burgelman Helsingin Sanomissa 9. syyskuuta.
”Jokaisen työntekijän pitäisi yksilötasolla olla strategi ja kysyä itseltään ”mitä arvoa luon työssäni yritykselle”. Jos vastaus on, että en tiedä, on syytä päätellä, että jossain vaiheessa työpaikka eliminoidaan”, Burgelman sanoi.
”Työntekijän on silloin parempi eliminoida itse itsensä ja hakea uusi paikka, jossa voi tuoda arvoa, kuin pysyä tehtävässä, jossa arvoa ei synny.”
Burgelman kutsuu itsensä eliminoimista kiehtovasti ratkaisujen ottamiseksi omiin käsiin.
Hänen mielestään ei olisi pahasta, jos työmarkkinoille näin tulisi paljon uusia työnhakijoita. Sitä paitsi irtisanomisia suunnitteleva firma välttyisi korvausten maksamiselta, jos työntekijä päättäisi lähteä itse.
EERO
