Walle Nahlroosin pääsiäissaarna
Pitkän, karmaisevan marssin oli joukko joutunut käymään. Reitti kulki kauan jatkunutta kivikkoista veronkorotusten tietä. Sitä, jonka varrella näkyi kilpailukyvyn puutteeseen kuukahtaneita yrityksiä, ja raskaan perintöveron näännyttämiä yrittäjiä: sukupolvineutraali perintöverolaki ei ollut mennyt läpi. Tämä tie johti heidät kaikki Brysselin pyhään kaupunkiin, jonne saavuttiin säihkyvästi virnistävällä aasilla ratsastaen.
Siellä ylijohtaja Vartiainen kutsui kaikki opetuslapsensa saman pöydän ääreen aterioimaan. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa alkoivat opetuslapset kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Juhana vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, jolla on eväät samasta vadista.” Silloin Antti, kavaltaja, kysyi: ”En kai se minä ole?” ”Itsepä tuon sanoit”, vastasi Juhana.
”Ottakaa tästä”, hän totesi sitten ojentaen uusinta raporttiaan. ”Tämä on minun ruumiini ja vereni – meidän kaikkien veri – se, joka vuodatetaan talouden nousuun saattamiseksi.”
Laulettuaan kiitosvirren he kaikki lähtivät vaalikentille. Silloin sanoi Juhana: ennen kuin luottoluokituslaitos kolme A:ta antaa, te kaikki petätte minut. Yksi opetuslapsista, Alex vastasi: ”Vaikka minun pitäisi olla väärässä kanssasi kaikkia vastaan, minä en ikinä sinua kiellä.”
Mutta niin vain kävi, että vaalien tuoksinassa alkoivat opetuslapset luvata äänestäjille kaikkea hyvää. Eläkeläisistä huolehdittaisiin, peruspalvelut taattaisiin eikä ketään jätettäisi. ”Joka elvytykseen tarttuu, se elvytykseen hukkuu”, manaili Juhana murheellisena. Ylitse maan piirin kaikui vaalipäivän aamuna iloinen nakutus: leikkaajat siellä naulittiin ristiin, ja kaikki kilvan irtisanoutuivat kuluvan hallituskauden huononnuksista.
Juhanakin löysi itsensä Kari Rajamäen ja Teuvo Hakkaraisen välistä ristiltä roikkumasta, ja kaikki heitä kilvan pilkkasivat. Vaan vaalipäivän iltanapa taivas pimeni ja äänet jytkähtivät uurniin, eikä sen jälkeen kuulunut hiiskahdustakaan. Vartiainenkin oli kärrätty jonnekin kammioonsa, ja vieritelty iso kivi luolan suulle.
Tarkistuslaskennan vielä ollessa käynnissä eräät valveutuneet äänestäjät totesivat: ”Meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi: Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.”
Ja niin todellakin hallitusneuvottelujen alettua maa alkoi vavahdella ja Säätytalolta laskeutui alas Juha Sipilä, joka vieritti kiven pois luolan suulta. Sipilä kääntyi hämmästyneiden kansalaisten puoleen ja ilmoitti: ”Älkää peljästykö, ei Vartiainen enää täällä ole. Hän liittyi Kokoomukseen jo aikoja sitten.”
WALLE NAHLROOS
