Yleislakko haastaa Italiassa sotilasmenoja kasvattavan hallituksen politiikan

Italian työväenliike valmistautuu marraskuun lopun ratkaiseviin päiviin. Ammattiliittojen keskusjärjestö (Unione Sindacale di Base, USB) järjestää tänään (28.11.) yleislakon. Lakkoa seuraa huomenna valtakunnallinen mielenosoitus Roomassa.

Guido Lutrario, USB:n kansallisen toimeenpanevan komitean jäsen, kiteyttää lakon merkitystä Contropiano-lehden haastattelussa (27.11.2025): ”Yleislakko 28. marraskuuta vaatii oikeutta erilaiseen tulevaisuuteen”, sanoo Lutrario. Hän korostaa, että Melonin hallitus on ”lopullisesti valinnut tien kohti asevarustelua”, eli päättänyt sitoa talouspolitiikan sotilaallisten menojen kasvattamiseen. Tämä tarkoittaa hänen mukaansa, että julkinen talous alistetaan asehankinnoille, samalla kun sosiaalimenot, palkat ja eläkkeet jäävät toissijaisiksi.

Lakon keskeiset vaatimukset

Ensimmäisenä USB nostaa esiin työntekijöiden palkkakysymyksen.

”Olemme asettaneet vähimmäispalkan rajaksi 2000 euroa korostaaksemme, että palkka on lähtökohtaisesti turvattava niin, että se takaa vapaan ja arvokkaan elämän”, sanoo italialaisen ay-liikkeen USB:n kansallisen toimeenpanevan komitean jäsen Guido Lutrario,

Toinen keskeinen vaatimus koskee eläkeikää. ”On kiireellistä nostaa minimieläkkeet vähintään 1500 euroon”, sanoo Lutrario. Italian ay-liike vaatii eläkeiän palauttamista 62 vuoteen ja minimieläkkeiden nostamista. Lisäksi USB-liitto esittää miljoonan uuden työntekijän palkkaamista julkiselle sektorille, kansan asuntotuotannon elvyttämistä, vuokramarkkinoiden sääntelyä, urakkajärjestelmän lopettamista sekä työajan lyhentämistä nelipäiväiseen työviikkoon ilman palkanalennuksia.

Poliittinen konteksti ja Palestiinan kysymys

Lutrario näkee syksyn lakkojen taustalla myös kansainvälisen solidaarisuuden. ”Palestiina on tuonut esiin inhon hallituksemme osallisuutta kohtaan meneillään olevaan kansanmurhaan”, sanoo Lutrario.

Lutrario analysoi myös Italian vasemmiston tilaa. ”On olemassa hyvin suuri osa vasemmistoa, joka ei enää tunnista itseään nykyisestä vasemmistosta, koska se nähdään pehmennettynä versiona oikeistosta”, sanoo Lutrario.

Tämä kriisi on ay-aktiivin mukaan johtanut siihen, että ”laajaan vasemmistoon itsensä mieltävät ihmiset ilman enää mitään järjestöllisiä viittauksia” ovat täyttänyt kadut syksyn suurissa mielenosoituksissa. Erityisesti koulutusalan työntekijät ja laajasti levinnyt prekariaatti eli pätkätyöläiset ja epävarmoissa työsuhteissa elävät – ovat löytäneet lakosta väylän ilmaista tyytymättömyyttään.

Talouden kriisi ja luokkataistelu

Lutrario kuvaa Italian tilannetta synkästi: ”Tämä maa on valtavan kriisin edessä, jossa palkkojen hätätila on vain jäävuoren huippu”, sanoo Lutrario. Hänen mukaansa resurssien jatkuva valuminen pankeille ja finanssimaailmalle köyhdyttää kansaa ja vie tulevaisuuden.

”Teollisuuden alasajo on nyt ilmiö, jonka ministeritkin avoimesti myöntävät”, sanoo Lutrario. Hän huomauttaa, että strategiset tuotantoalat siirtyvät amerikkalaisten sijoitusrahastojen hallintaan, kun taas Italia muuttuu turismin ja matalapalkkaisen palvelusektorin maaksi. Tämä tarkoittaa ay-aktiivin mukaan ”nälkäpalkkoja, kroonista epävarmuutta ja yhä kyseenalaisempia työsopimuksia”.

Asuntokriisi ja terveydenhuollon romahdus täydentävät synkän kuvan. ”Nyt asumisen kriisi on jälleen noussut valtavaksi sosiaaliseksi hätätilaksi”, sanoo Lutrario. Samalla miljoonat ihmiset joutuvat luopumaan erilaisista terveyteen liittyvistä hoidoista, koska eivät kykene maksamaan niitä.

Kohti uutta voimaa

Lutrario näkee marraskuun mielenosoituksen jatkona syksyn liikkeelle. ”Pysäytetään kaikki on muuttunut iskulauseeksi, joka on kiertänyt maailmaa”, sanoo Lutrario. Ay-aktiivi viittaa Genovan satamatyöläisten iskulauseeseen ”Pysäytetään kaikki”, joka on saanut kansainvälistä huomiota.

”Olemme nyt ymmärtäneet, että vastarinta on mahdollista, ja olemme osoittaneet, että voimme tehdä sen. Meidän on muutettava odottamaton ja spontaani räjähdys järjestäytyneeksi ja vakaaksi taistelun muodoksi”, sanoo Lutrario. Hänen mukaansa Melonin riistohallituksen vastaisen liikkeen on rakennettava seuraavaksi itsenäinen rintama, joka ei anna vanhan vasemmiston ideologisten jarrujen tukahduttaa sen voimaa.

Italiassa USB:n lakko ja mielenosoitus ovat osa laajempaa kansainvälistä kamppailua, jossa työväenluokka pyrkii ottamaan takaisin toimijuutensa ja haastamaan pääoman ylivaltaa. Hienoa tässä taistelussa on se, että radikaali ay-toiminta tuo esiin, että kyse ei ole vain palkoista tai eläkkeistä, vaan koko yhteiskunnan suunnasta: jatketaanko militarisoinnin ja finanssikeinottelun tietä vai rakennetaanko solidaarisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvaa vaihtoehtoa.

---