Luokkaristiriitojen paluu politiikan keskiöön

Yhteiskunnalliset luokkaerot näyttäisivät reilun kymmenen vuoden aikana kasvaneen. Silti valtaosalle vasemmistoa luokista puhuminen ja luokkakantaisen politiikan korostaminen tuntuvat jotenkin vaikeilta ja vanhakantaisilta.

Näin arvioi Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntatieteitä opiskeleva Joel Kaitila, joka on kirjoittanut muun muassa megafoni.org sekä revalvaatio.org -verkkolehtiin marxilaisista teemoista, kuten vieraantumisesta sekä tietotyöstä.

Tällä hetkellä oikeisto tekee Suomessa luokkapolitiikkaa ja sangen menestyksekkäästi.

– Oikeiston ei tarvitse sitä alleviivata, koska vallitsevan ideologisen ja poliittisen tilanteen sisällä oikeistolainen luokkapolitiikka voidaan naamioida neutraaliksi. Ja viime kädessä talouden jumalallisesta kielestä löytyvät perusteet poliittisille linjauksille, huomauttaa Kaitila.

Hänen mielestään vasemmiston pitää ottaa luokkaerot osaksi omaa politiikkaansa. Jos vasemmisto tyytyy vain paheksumaan oikeiston harjoittamaa luokkapolitiikkaa, jää sille pelkkä sosiaalipalvelujen puolustajan rooli.

Kapitalismi muokkaa arkea

Luokista kiinni pitäminen on Joel Kaitilan mukaan erityisen tärkeää nyt, kun luokat ovat tekemässä paluuta myös valtavirran ajatteluun. Vasemmistolla ei ole varaa irtaantua luokkavastakohtiin perustuvan tutkimuksen perinteestä.

– Marxiin pohjaava yhteiskunnan analyysi on aina luokka-analyysia, sanoo Kaitila.

Valtavirran yhteiskunnallinen tutkimus korostaa yksilöllisiä identiteettejä, rooleja ja tapoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän sattumanvaraisia ja joilla ei ole suhdetta valtaan tai esimerkiksi pääomaan. Toisaalta marxilaisia syytetään reduktionismista, kaiken palauttamisesta luokkaan, ja muiden asioiden huomiotta jättämisestä.

– Molemmat kannat sisältävät osatotuuden: ei ole olemassa luokkaa irrallaan muista yhteiskunnallisen elämän aspekteista, mutta vastaavasti näitäkään ei voida sosiologien hellimällä tavalla tutkia irrallaan kapitalistisen järjestelmän erityispiirteistä – ja eräs näistä on luokkavalta. Pikemminkin tutkittavaksi jää Marxia mukaillen se, ”miksi tämä sisältö saa juuri nämä muodot”, eli miten kapitalismin olemassaolo muokkaa ihmisten välisiä suhteita hyvin arkisella tasolla – ja miten luokkajakoa synnytetään paitsi rakenteellisesti myös juuri tällaisen arkisen tekemisen kautta, jossa rakenteellisia määreitä vasta niin sanotusti pannaan toimeen.

Muovattava ja avoin Marx

Marxilainen kapitalismiteoria auttaa ymmärtämään vasemmistolle keskeisten poliittisten kysymysten syitä ja vaikutuksia. Marx ei kuitenkaan ole taikakalu kaikkeen ja kaiken selittämiseen. Joel Kaitila huomauttaa, että Marxin ajattelun välitön selitysvoima näyttää laskevan, mitä lähemmäs mikrotasoa ja yksittäisiä poliittisia tilanteita tullaan.

– Sen sijaan Marxin esittämä kapitalismiteoria on aika verraton maastokuvaus eli esitys erillisten tilanteiden ja tendenssien yhteydestä tai kokonaisvaikutusten raamista. Lisäksi, jos halutaan lähteä asian käsitteellisempään puoleen, Marxin poliittisen taloustieteen kritiikin tärkeä perusominaisuus on käsitteiden muovattavuus ja avoimuus. Eli vaikka ne yhtäältä kuvaavat varsin objektiivisesti ja jopa historiallisesti suhteellisen pysyvässä mielessä kapitalismin perustoja, ne voidaan konkreettisemmissa asiayhteyksissä oikein hyvin laittaa elämään analyysien ja historian mukana.

Sama pätee Kaitilan mukaan kaikkeen Marxiin tyypillisesti liitettyyn objektivismiin: se voidaan avata, kun kysytään, minkälaisia subjektiivisia ja todellisia poliittisia tendenssejä Marxin käsitteillään kuvaamiin lainalaisuuksiin sisältyy nyt.

Ei mikään helppo homma, tietty.

Kollektiivisen opiskelun tärkeys

Marxiin Joel Kaitila tutustui ohimennen jo lukioikäisenä. Marxin käsitys historiasta luokkataisteluna tuntui hänen mielestään osuvalta. Myös ”jokaiselta kyvyn mukaan ja jokaiselle tarpeiden mukaan” oli kova slogan jo silloin.

– Oma osansa oli sillä, että pidin talouspoliittista päätöksentekoa ja ylipäänsä taloutta viime kädessä yhteiskunnan kehitystä määräävänä tekijänä jo tuolloin räkänokkana, eli kauan ennen kuin tiesin ilmiöstä mitään teoreettisesti. Sittemmin olen pehmentänyt kantojani aika paljonkin ja ymmärtänyt, että talous ei ole mikään omalakinen prosessi, vaan ihmisten toimintaa olosuhteissa, joita emme toki itse valitse mutta jotka eivät kuitenkaan ole myöskään mitään ikuisia kohtalonoikkuja.

Kolmas Marxiin tutustumisen kannustin oli tapa jolla Kaitila on yleensäkin vierastanut yhteiskunnan ja politiikan selitysmalleissa esiintyviä psykologisointeja, biologisointeja ja muita reduktionismeja, joissa etsitään yksi periaate joka sitten selittäisi kaiken.

– Vaikka valtavirran käsitys asiasta on varmaan täsmälleen päinvastainen, järkeilin kuitenkin että marxilaisessa ajattelussa tunnuttiin menevän vastakkaiseen suuntaan ja selittävän asioita monien muuttujien yhteenkietomisen kautta. Harmaan determinismin sijaan näin marxilaisuudessa yrityksen ajatella tavanomaisuuksien boksin ulkopuolelle, niin kuin nyt kai sanottaisiin.

Kaitila korostaa, miten tärkeää oli tuolloin Megafoni-lehden ympärille muodostunut kollektiivi ja porukalla harjoitettu älyllinen painiskelu muun muassa elämän prekarisaation ja uusliberalismin parissa. Kollektiivinen opiskelu ja toiminta auttoivat hahmottamaan kapitalismia ja omaksumaan kykyjä erityisempienkin kysymysten miettimiselle.

Päivitettyä Marxia

Joel Kaitilaa ei niinkään kiinnosta Marxin henkilö kuin häneltä periytyvät kysymyksenasettelut, teoreettiset kannat ja ajattelun menetelmät.

– Ne ovat ajankohtaisia ja välttämättömiäkin niin kauan kuin kapitalismi on olemassa. Yksin riittäviä Marxin kapitalismiteoriansa eivät olleet politiikan perustaksi edes omana aikanaan, muistuttaa Kaitila.

Marx on silti hyvä ellei jopa paras lähtökohta kapitalismin perusluonteen analyysiin.

– Monissa erityiskysymyksissä Marxin ajattelu on puutteellista, mutten näe ollenkaan poissulkevana sitä, että Marxia yhdistellään ja niin sanotusti päivitetään nykyteorioilla. Jos katsotaan vaikkapa viimeisen kahden vuoden aikana tapahtunutta taloudellista kehitystä asuntoluottokriisin puhkeamisesta reaalitalouden taantumaan, niin kaltaiselleni ei-ekspertille Marxin teoriat tarjoavat vähintäänkin raamin jossa ymmärtää porvarillisen taloustieteen kriisiselityksiä. Tai enemmänkin: se tarjoaa hahmotuksen siitä logiikasta, millä pääoma toimii – ja miten sen asiamiehet suhtautuvat yrityksiin poiketa tästä logiikasta.

Auto- ja kuljetusalan lakkoa tai muita lähiaikojen työtaisteluita ja niiden keskeisiä kiistakysymyksiä voi Kaitilan mukaan ymmärtää hyvin lisäarvoteorian keskeisten ajatusten kautta.

– Työnantajapuoli haluaa säännönmukaisesti alentaa työvoiman hintaa, ja jos tämä ei onnistu suoraan, niin sitten kaventamalla sen neuvotteluvoimaa ja muita etuja, sanoo Kaitila.

Luokkaristiriitojen paluu

Osa vasemmiston nykyisestä kriisistä johtuu Kaitilan mukaan siitä, että vasemmisto ei ole kyennyt edustamaan ja edistämään työväenluokan etuja.

– Eräänä syynä tähän on epäilemättä kenties tahatonkin luopuminen kapitalismin analyysista ja yhteiskunnan käsittämisestä luokkaluonteisena. Tultiin samastaneeksi eräs luokkakompromissin muoto, hyvinvointivaltio, kapitalismin normaalitilaksi, jossa luokkaristiriidat liudentuvat ja meistä kaikista tulisi keskiluokkaisia ja politiikasta asioiden hoitoa.

Viimeiset 30 vuotta ovat kuitenkin osoittaneet, että tilanne on pikemminkin päinvastoin.

– Kompromissin purkautuessa sen avulla hetkellisesti ratkaistut perusristiriidat palaavat, uusissa muodoissa tosin. Marxista ponnistaen voidaan koittaa hahmottaa sitä, miksi oikeisto ajaa sellaista politiikkaa kuin se on nyt pidemmän aikaa tehnyt. Talous ei ole omalakista tai pelkisty markkinoihin vaan päinvastoin määrittää eri tavoin koko yhteiskuntaelämää: työelämä ei ole luokkaneutraalia, sosiaaliset ja kulttuuriset kiistakysymykset eivät ole olemassa irrallaan taloudesta ja politiikasta. Ja päätösten takana on edelleen aineellisia intressejä.

Toisena, ja tärkeämpänä, syynä Kaitila pitää sitä, ettei vasemmisto ole aktiivisesti pyrkinyt hahmottamaan vaihtoehtoja.

Sosialismi kapitalismin haastajana

Mikä Marxin rooli sitten olisi 2000-luvun sosialismin hahmottelussa?

Joel Kaitila pitää Marxia ensisijaisesti ajattelijana jolta löytyy kriittinen esitys kapitalistisen talousjärjestelmän tendensseistä ja lainalaisuuksista.

– Marxilta löytyy teoria, joka kuvaa sosialismin toteuttamisen kannalta ”negatiivista” asiantilaa, siis pääoman logiikkaa, sen kasautumiseen sisältyviä pakkovallan ja riiston suhteita, ja auttaa hahmottamaan sitä, miten talous lyö määräävän leimansa yhteiskunnan kehitykseen ylipäänsä. Kaikki ei tietenkään palaudu talouteen, mutta kysymys onkin sen hahmottamisesta, miten talous on vähintään kaksisuuntaisessa suhteessa yhteiskunnan kokonaisuuteen, alajärjestelmiin, politiikkaan, luokkiin, yksilöihin. Ja tässä Marx on edelleen ajankohtainen.

Toisin sanoen konkreettisia vaihtoehtoja 2000-luvun sosialismiksi hahmoteltaessa Marxille on käyttöä aina kun tullaan rajoille, joilla ei-kapitalistisen politiikan muodot tulevat välttämättä haastaneeksi asioiden nykytilan.

– Kapitalismissa talous asettaa mykkiä pakkoja, jotka määrittävät toimintaamme. Aika usein Marxilta löytyvät ainakin alkeet sen selittämiseksi, miksi kokeiltaessa uutta tullaan esimerkiksi resursoinnin ja lain kirjaimen määrittämiin etukonfliktitilanteisiin, vaikka ”käytännön järki” sanoisikin, että vaihtoehtoisessa tavassa toimia on itua.

Haasteeksi meille jää kokeilla ja ajatella kapitalismin pakkojen yli ja ohi.

Verkostoja ja vertaistuotantoa

Uudenlaisen sosialismin hahmottamiseksi monet muutkin Marxin poliittisten kirjoitusten teemat, kuten osuuskunta taloudellisen toiminnan muotona, voisivat olla hedelmällisiä. Joel Kaitila toteaa, että nämä esiintyvät tietenkin työväenliikkeen perinteessä laajemminkin, eivätkä ole mikään marxilaisen ajattelun yksinoikeus.

Kaitila itse on ollut laatimassa Vasemmistofoorumille selvitystä vertaistuotannosta, jolla tarkoitetaan kapitalismille vaihtoehtoista, yhteisöllistä tuotannon tapaa.

– Marx on kuvannut kapitalismiin liittyviä perusmuotoja, koittanut paikantaa ristiriitoja niissä, ja kysymys kapitalismia haastavien vertaistuotantomuotojen mahdollisuuksista asettuu yhtäältä suhteessa näiden ristiriitojen kärjistymiseen ja toisaalta siihen, että jokainen ristiriita on piilevästi mahdollinen paikka avata pääoman logiikkaan saumakohtia.

Kaitilan mukaan ajatus vertaistuotannosta on monelta osin kesken, mutta prosessi käynnissä.

Monien immateriaalihyödykkeiden tuottamista ja jakamista koskevissa kysymyksissä commons/vertaistuotteet ja digitaalisissa vertaisverkoissa tapahtuva peer to peer -jako ovat jo nyt arkipäivää.

– Paljon haasteellisempaa on luonnostella sitä, miten noita asetelmia voitaisiin tuoda leimallisemmin aineellisen tuotannon pariin.

Joel Kaitilan mukaan kaikkein tärkeintä olisi, mikäli nyt olemassa oleva kiinnostus Marxia ja yhteiskunta-analyysia kohtaan alkaisi muuttua käytännön politiikan iduiksi esimerkiksi yhteistuumin toteutettujen tutkimusprojektien kautta.

– Projektien kautta vasemmistotoimijat tuottaisivat tietoa tilanteesta jossa olemme ja pyrkisivät kommunikoimaan sen kentälle eri kanavia pitkin entistä lukijaystävällisemmässä muodossa, toteaa Kaitila.