VIIKON KOLUMNI: Sanojen valtiaat
Olen jo pitkään ollut vihainen siitä, että meiltä on varastettu sana ”vapaus”. Sen ryöstäneet pääomien etupiirit ovat liimanneet siihen merkityksiä, joita sillä ei ole. Vapaudesta on tullut pääoman vapautta – vapautta rajattomasti liikkua, vapautta ahneesti kahmia kaikki omaan laariin – piittaamattomuuden ja röyhkeyden vapautta. Mutta ei meidän vapauttamme. Kuinka voimme elää ihmisinä maailmassa, missä vapaudesta on tullut kapitalismin synonyymi?
Olen pitkään ollut murheellinen siitä, että meiltä on viety sana ”arvo”. Se esiintyy nykyisin trendikkäästi samoissa lauseissa muiden aikamme huippusanojen, kuten osakkeiden, kurssien, optioiden ja salkkujen kanssa. Se on muuttunut abstraktista ominaisuudesta kylmässä rahassa laskettavaksi, helposti määriteltäväksi – yksioikoiseksi. Ja sen mukana ovat muuttuneet sellaiset sanat kuin ”itseisarvo” ja ”ihmisarvo” rahassa määriteltäviksi suureiksi.
* * *
Puolestamme on määritelty suuri joukko sanoja. Onni, vakaus, rauha, tasavertaisuus – kaikki nämä meille kuuluvat sanat ovat karanneet rattaiksi kapitalismia tuottavaan puheeseen. Kun onni on sitä, että on enemmän rahaa kuin naapurilla. Kun vakauden ehto on rajaton kasvu, rajattoman ahneuden ruokkiminen. Kun rauha tarkoittaa väkivaltaa omien silmien ja oman median kantaman ulkopuolella. Mitä silloin voi puhe ihmisyydestä, ystävyydestä ja elämän arvokkuudesta tarkoittaa? Tarkoittaako se silloin mitään?
Ja tarkoittaako demokratia todella Euroopan unionin byrokratiaa? Tarkoittaako edustuksellisuus todella valittujen edustajien oikeutta ylimielisesti ohittaa kansalaismielipide mennen tullen? Onko ainoaa mahdollista kansainvälisyyttä riistäjän rautaisella otteella määrittelemä uusliberalismi?
* * *
Kyse on lopulta meistä ja meidän sanoistamme. Kyse on siitä, mitä me hyväksymme, millä sanoilla ja missä yhteyksissä puhumme, kirjoitamme, laulamme.
Minä vaadin takaisin rauhan ja vaurauden! Julistan yhteiseksi omaisuudeksi demokratian ja arvon! Vaadin keskustelua edustuksellisuuden ja vakauden merkityksestä!
Sanat määrittävät, rajoittavat ja rakentavat maailmamme, siksi meidän on oltava omien sanojemme valtiaita. Siksi meidän on määriteltävä millä sanoilla meidän maailmamme rakentuu. Vaikka ahneuden sanat rakentavat vaurautta harvojen taskuihin, ihmisen, elämän ja elävän maailman ne köyhdyttävät pelkiksi resursseiksi.
Ennen kuin voi valloittaa maailman, täytyy ottaa haltuun kieli, joka sitä määrittää.
HANNA ERA
Kirjoittaja on jyväskyläläinen varastotyöntekijä ja SKP:n eurovaaliehdokas.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
