Purjehtiiko Suomen teollistumisen lippulaiva kohti Etelä-Amerikkaa?

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 4/2007.

Ay-väen rauhanpäivillä Kotkassa Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen selvitti Suomen puunjalostusteollisuuden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Hän yritti vakuuttaa, että tämä teollisuuden ala säilyy Suomessa, vaikka myönsikin, että pudotuspeli alalla jatkuu.

Metsä-Botnia rakentaa Uruguayhin 1,1 miljardin dollarin jättimäistä sellutehdasta, joka on kaikkien aikojen suurin suomalainen investointi ulkomailla. Voikkaan paperitehdas suljetaan, ja suomalaisyritykset rakentavat paperitehtaita Kiinaan ja muualle Kaukoitään.

Vielä kymmenen vuotta sitten 90 prosenttia suomalaisesta metsäteollisuudesta sijaitsi Suomessa, nyt enää 39 prosenttia. Onko globalisaatio viemässä puunjalostusteollisuuden pois Suomesta?

– Kyllä tämä teollisuuden ala Suomessa pysyy, Ahonen vakuutti. – Meillä vielä metsiä riittää. Ja tuotanto vaatii yhä paremmin koulutettua henkilökuntaa, jota Suomessa on.

Ahonen korosti, että suomalaisten paperialan työntekijöiden palkkataso ei ole merkittävä tekijä metsäteollisuuden paossa ulkomaille. – Palkkakustannukset ovat pieni kustannuserä, vain 15,5 prosenttia kokonaiskustannuksista.

Kysymys on globalisaatiosta, markkinoista sekä raaka-aineen saatavuudesta ja hinnasta. Suomalainen puu on kallista verrattuna trooppisten maiden energiametsiin. Myös markkinat alkavat olla muualla kuin Euroopassa.

Paperinkulutus ei kasva vanhoilla markkinoilla

Yhdysvalloissa paperinkulutus on Ahosen mukaan kääntynyt lievään laskuun. Hän arveli sen johtuvan sähköisen tiedonvälityksen yleistymisestä. Kaikkein eniten siirtyminen sähköisiin välineisiin näkyy mainonnassa. Läntisissä teollisuusmaissa paperin kulutus näyttää siis saavuttaneen lakipisteensä.

Sen sijaan suuret markkinat ovat nopeasti vaurastuvissa kehittyvissä maissa kuten Kiinassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Niiden paperinkulutus tulee huimasti kasvamaan. Ahonen kuitenkin aprikoi, kulkevatko nämä maat saman tien kuin länsimaat vai hyppäävätkö ne jonkin kehittymisvaiheen yli, eli oikaisevat suoraan sähköiseen maailmaan.

Sellua Etelä-Amerikasta Suomeen

Hämmästyttävää on, että tänne vanhaan sellumaahan kannattaa tuoda eukalyptussellua Etelä-Amerikasta saakka. – Kuitu on siellä niin halpaa, Ahonen huomauttaa.

Suomalaista puunjalostusteollisuutta eniten horjuttava tekijä onkin nopeakasvuisista, trooppisista energiametsistä saatavan raaka-aineen halpuus.

Siirtymisellä Etelä-Amerikkaan Suomen selluteollisuus tuhoaa maanosan luontoa. Eukalyptusmetsät syrjäyttävät alkuperäisen luonnon ja muodostavat ”vihreitä aavikoita”, joiden luonto on hyvin köyhää. Lisäksi eukalyptus tarvitsee kasvuunsa runsaasti vettä, joka on poissa muulta kasvillisuudelta.

Ahonen ilmoitti kannattavansa kuudennen ydinvoimalan rakentamista, koska paperiteollisuus tarvitsee halpaa sähköä. Tosin sähkö maksaa esimerkiksi Kiinassa enemmän kuin Suomessa, joten energian hinta ei ole ratkaiseva kustannustekijä Kustannuksista energian osuus on vain 8 prosenttia.

Työntekijöiden asemaan kansainvälistyminen vaikuttaa esimerkiksi siten, että lakot eivät enää pure kuten ennen. – Vaikka Suomessa olisi lakko, pääosa tuotannosta pyörii konsernin muissa tehtaissa ulkomailla. Koko konsernia on mahdoton saada lakkoon mukaan, Ahonen totesi. Hän arveli myös työnantajan määräysvallan lisääntyvän ja työsuhteen ehtojen heikentyvän lähivuosina.

Ahonen – kuten monet teollisuuden muidenkin alojen edustajat – pistää toivonsa teknologian kehittämiseen ja tutkimukseen. Niiden hän uskoi ja toivoi pysyvän Suomessa, vaikka tuotanto siirtyisi yhä enemmän kauas pois.

Aika näyttää, onko omistajien mielestä järkevää pitää tuotantoa Suomessa, kun raaka-aine ja suurimmat markkinat ovat ihan muualla.

MARJALIISA SIIRA