Vanhustenhoito vaatii erityisosaamista
Suomen vanhustenhoito kaipaa perusteellista remonttia. Tätä mieltä on Turun yliopiston yleislääketieteen professori, ylilääkäri Sirkka-Liisa Kivelä.
Kivelä sai keväällä sosiaali- ja terveysministeriöltä tehtäväkseen selvittää erilaisia tapoja geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittämiseksi. Aikataulu oli tiukka: kaksi kuukautta on lyhyt aika koko vanhustyön kentän kartoittamiseen ja parannusehdotusten laatimiseen.
Vertailun vuoksi: kauppa- ja teollisuusministeriö asetti huhtikuussa Matti Purasjoen selvitysmieheksi selvittämään sähkön tukku- ja vähittäismarkkinoiden toimivuutta. Aikaa tähän varattiin puoli vuotta.
Tämä kertoo karua kieltä siitä, miten hallitus arvostaa vanhustenhoidon kehittämistä.
Kokonaisvaltaista hoitoa
Sirkka-Liisa Kivelän tehtävänä oli selvittää, miten vanhustyön koulutusta voitaisiin parantaa ja toisaalta ehkäistä lääkehaittojen ja masennustilojen esiintymistä. Hänelle tarjoutui myös tilaisuus kommentoida laajemmin Suomen vanhustenhoidon tilaa.
Suomessa ei usein ymmärretä, miten vanhusten terveydenhoito eroaa työikäisen väestönosan hoidosta. Lasten kohdalla asiat ovat paremmalla tolalla.
– Esimerkiksi lastenhoidossa pitää terveydenhuollon näkökulmasta ottaa huomioon myös lapsen kehitysvaihe, perhe, koulumenestys ja monia muita aspekteja, jotka perinteisesti kuuluvat sosiaalityön piiriin, selventää Kivelä.
Sama tilanne on vanhustenhoidossa. Lääkärin on vanhuspotilasta hoitaessaan perehdyttävä myös sosiaaliseen näkökulmaan. Toisaalta sosiaalityö ei onnistu kunnolla, mikäli ei ole tietoa vanhuksen sairauksista, hoitohistoriasta ja mahdollisesta lääkityksestä.
Juuri tästä syystä Kivelä peräänkuuluttaa parempaa koulutusta. Hän pitää hyvänä esimerkiksi geronomikoulutusta, jossa yhdistellään sosiaali- ja terveysalojen näkökulmia.
Parempaa hoitoa halvemmalla
Julkisuudessa on Sirkka-Liisa Kivelän tekemiä ehdotuksia moitittu siitä, että ne kasvattavat vanhustenhuollon kustannuksia. Kivelä itse ei ymmärrä väitettä.
– Eivät esitykset kalliita ole. En esimerkiksi esitä, että hoitohenkilökuntaa olisi lisättävä, hän tähdentää.
Päinvastoin, Kivelä painottaa. Nykypäivän väärät käytännöt ja tiedonpuute maksavat.
Hän ottaa esimerkiksi muistihäiriöt. Suomessa joka toisen dementiapotilaan oireiden syy on selvittämättä ja noin kahta kolmasosaa hoidetaan väärin.
Väärä muistihäiriöiden hoito johtaa nopeasti vaikeaan dementiaan. Hoitojärjestelmä itse tuottaa hoidon tarpeessa olevat potilaat. Ja hoito on kallista.
Muun muassa tästä syystä Kivelä esittääkin, että vanhuspsykiatrian koulutusta ja osaamista parannetaan tuntuvasti.
Vanhuspsykiatrian taantuminen 1990-luvulla on johtanut vakavien masennustilojen hoitojen puutteisiin. Kivelä ehdottaakin tilanteen parantamiseksi valtakunnallista vanhusten masennustilojen ehkäisyn ja hoidon kehittämisprojektia.
Perinteinen psykoanalyyttinen yksilöhoito tai lääkitys eivät yleensä auta vanhusiän masennukseen. Parempia tuloksia tarjoaa muun muassa ryhmäterapia.
Väärät lääkkeet
Lääkkeiden käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti 1990- ja 2000-luvuilla. Sirkka-Liisa Kivelän mukaan lääkityksissä tehdään paljon virheitä.
Väärä hoito aiheuttaa muun muassa onnettomuuksia, kuten lääkkeistä johtuvia kaatumistapaturmia, joiden hoito puolestaan tulee kalliiksi.
Lääkehaittojen ehkäisemiseksi pitäisi Kivelän mielestä järjestää lääkäreille pakollista täydennyskoulutusta. Apteekit antavat neuvoja, mutta eri tahojen yhteistyössä on paljon puutteita.
– Lääkehoitojen purkaminen säästää rahaa ja parantaa vanhusten elämänlaatua, hän sanoo. Myös henkilökunnan työ on mielekästä, kun hoidettava vanhus ei ole lääketokkurassa.
Kivelä kertoo esimerkin elävästä elämästä: Yksin asuvan masentuneen vanhuksen fyysinen toimintakyky heikkenee. Omaiset kokevat masentuneen vanhuksen rasitteena, hermostuvat ennen pitkää ja hakevat viranomaiselta lähestymiskieltoa. Alkaa useita vuosia kestävä poliisitutkinta, jonka aikana vanhus masentuu entisestään. Jopa 4 – 5 vuoden turha ja kallis prosessi olisi alunperin vältetty kunnollisella diagnoosilla ja oikealla avulla.
Vanhustenhoito remonttiin
Sosiaali- ja terveysministeriö peruutti kesäkuussa suunnitellun tiedotustilaisuuden, jossa Kivelän selvitys oli määrä luovuttaa peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle (kesk). Ministeriön mielestä ehdotukset olivat kuitenkin niin mittavia, että niitä täytyy vielä käsitellä.
Selvityksen keskeinen sisältö on, että vanhustenhoito kaipaa perusteellista remonttia. Toisaalta kaikkeen terveys- ja sosiaalialan peruskoulutukseen tarvitaan vanhustenhoidon näkökulmaa. Toisaalta tarvitaan myös alan erityisosaajia: geriatrian erikoislääkäreitä, vanhuspsykiatreja ja geronomeja.
Sirkka-Liisa Kivelä on 25 vuoden yliopistokokemuksen kautta tottunut siihen, ettei hoitoalan tutkijoita kuunnella, kun poliittisia päätöksiä tehdään. Tällä hetkellä ei myöskään kentän työntekijöiden ääni pääse kuuluviin.
Eduskuntavaalien alla nousee vanhustenhoidon tila ja tulevaisuus varmasti tapetille. Aika näyttää, otetaanko Kivelän ehdotukset vakavasti.
MARKO KORVELA
* Sirkka-Liisa Kivelän selvitys ”Geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittäminen” on luettavissa ministeriön sivuilla www.stm.fi.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
