Yllättävä totuus tuotannon siirtämisestä halpamaihin
Päivän evankeliumin mukaan työpaikat lähtevät Suomesta, koska työvoima ja verotus ovat liian kalliita. Mutta yllätys, yllätys, työpaikkojen vieminen halvan työvoiman maihin ei olekaan niin halpaa. Ruotsin ay-liikkeen aikakauslehti Dagens Arbete julkaisi tässä kuussa artikkelin, jonka mukaan ns. Kiina-ilmiö ei olekaan tuonut niitä etuja ja voittoja, joista yritykset ovat julkisuudessa puhuneet. Jertta Blomstedt esitteli artikkelia Radio1:n ulkomaanlehtikatsauksessa keskiviikkona.
Artikkelin ehkä järkyttävin tieto on se, että itse yrityksetkään eivät tarkalleen tiedä mitä ulkoistaminen halvan työvoiman maihin on maksanut. Ulkoistamisellahan toivotaan nopeita voittoja ja alhaisia kustannuksia, mutta tulokset eivät vastaa odotuksia.
Kolme ruotsalaista professoria on tehnyt tutkimuksen ulkoistamisesta eli teollisten työpaikkojen viennistä halvan työvoiman maihin. He lähettivät haastattelukyselyn lähes 300 ruotsalaiselle konepajateollisuuden yritykselle. Sen lisäksi he vertailivat yritysten kannattavuutta.
Puolet tutkituista yrityksistä oli ulkoistanut tuotantoaan, osa tuotannosta oli ulkoistettu Ruotsiin ja osa ulkomaille. Ruotsiin ulkoistaminen ei ollut mikään tae siitä, että työ säilyi Ruotsissa. Jos työ siirrettiin monikansalliselle yritykselle, se saatettiin myöhemmin siirtää ulkomaille.
Jos yritykset säästivät joissakin kustannuksissa, tilalle tuli uusia menoeriä. Yritysten hallinto kasvoi ja kallistui, erityisesti niissä tapauksissa, joissa työtä johdettiin Ruotsista. Yritykset menettivät myös tuotantonopeuttaan. Logistiikka takkuili, tuotanto hidastui ja toimitukset asiakkaille viipyivät. Varastokustannukset kasvoivat, koska huonontunut logistiikka pakotti varastoimaan.
Esimerkiksi ABB:n elektroniikkapuolelle ulkoistaminen tuotti kymmenen vuoden aikana julkisesti mainostettujen 18 miljoonan kruunun säästöjen sijaan vain 4 miljoonan kruunun säästöt.
Ruotsalaiset luottamusmiehet ovat kokeneet, että yritykset vastaavat hyvin kitsaasti kysymyksiin ulkoistamisen taloudellisesta hyödystä. ABB:n ammattiosaston puheenjohtajan Sven Stolpen mielestä ay-liikkeen pitäisi suhtautua paljon tiukemmin ulkoistamiseen. Sopimukseen pitäisi vaatia vähintään se, että ulkoistamisen taloudellista hyötyä arvioidaan säännöllisesti jo vuoden kuluttua töiden siirtämisestä.
Puolet suurista yrityksistä oli professorien tutkimuksen mukaan tyytymättömiä ulkoistamisen tuloksiin. Läpimenoajat olivat pidentyneet, laatu oli huonontunut ja kuljetukset olivat kalliita.
Tutkijat vertasivat myös yritysten kannattavuutta. Kannattavimpia olivat yritykset, jotka eivät olleet ulkoistaneet lainkaan. Seuraavaksi tulivat ne, jotka olivat ulkoistaneet vain vähän. Surkeimmin meni niillä, jotka olivat ulkoistaneet eniten. Professori Lars Bengtssonin selitys tähän on, että todennäköisesti eniten ovat ulkoistaneet yritykset, joilla jo alunperin meni huonosti. Mutta tutkimus osoittaa, että töiden siirtäminen halvan työvoiman maihinkaan ei auttanut niitä.
Metallimies Jan Hedlund on istunut henkilöstöedustajana Ericssonin hallituksessa koko sen 10 vuoden ajan, jolloin Ericsson on vapaaehtoisesti luopunut 85-prosentista tuotantoaan. Kymmenen vuotta sitten Ruotsin Ericssonilla oli 15 000 työntekijää. Nyt työntekijöitä on 2 000. Hedlundin mukaan hallituksessa on alkanut kuulua huolestuneita ääniä. Ne yritykset, jotka ottivat tuotannon, alkavat olla ongelmia Ericssonille. Esimerkiksi Flextronics on muuttumassa yhteistyökumppanista kilpailijaksi. Ericsson on menettämässä sekä hallintaansa että etumatkaansa. Hedlundin mukaan ulkoistaminen on ollut vallitseva uskonto; analyysi on loistanut poissaolollaan.
Dagens Arbeten mukaan ruotsalaiset työnantajat puhuvat jopa 500 000 työpaikan katoamisesta Ruotsissa. EU:n laajenemisen myötä lähtisi 300 000 työpaikkaa.
Vähän pidemmällä aikavälillä tuotannon lopettamisella ja työpaikkojen viemisellä halpatyömaihin on vakavia seurauksia. Dagens Arbete muistuttaa, että Ruotsin kaltainen pieni maa on äärimmäisen riippuvainen vientituloistaan. Toistaiseksi 76 prosenttia Ruotsin vientituloista tulee teollisuustuotteista. Konepajateollisuus vastaa yksin puolesta kaikista Ruotsin vientituloista.
Ruotsin työllisestä työvoimasta yli puolet on riippuvainen teollisuustuotteista, vaikka itse teollisuus työllistää enää 20 prosenttia työvoimasta. Jokainen teollinen työpaikka luo nimittäin kaksi uutta työpaikkaa.
Jertta Blomstedtin mukaan ”tässä on mukava pikku yhtälö ratkottavana”: ”Yritykset haluavat, että veroja alennetaan. Yritykset haluavat, että työvoiman sekä välillisiä että suoranaisia kustannuksia alennetaan. Yritykset haluavat samaan aikaan pidentää työaikoja ja irtisanoa kenet tahtovat. Ja sitten ne lähettävät työpaikat sinne missä toistaiseksi ei tarvitse maksaa palkkaa, jolla perhe tulee toimeen. Ulkoistamisen tuloksena syntyy kaksi maata, joissa palkka ei elätä. Paholaisen laajennetun sanakirjan mukaan yhtiö onkin nerokas väline hankkia henkilökohtaista etua ilman henkilökohtaista vastuuta.”
Mutta sivistyneessä yhteiskunnassa yritykset eivät ole Blomstedtin mukaan vastuussa ainoastaan osakkeenomistajilleen vaan niillä on myös sosiaalinen vastuu ja yhteiskunnalla on oikeus säädellä yritysten toimintaa. Siirtymällä maihin, joissa yhteiskunnan säätely on vähäistä, yritykset kiertävät vastuutaan ja samalla pyrkivät muokkaamaan lainsäädäntöä lähtömaassa.
Blomstedt ihmettelee, miten suomalaiset tiedotusvälineet vaikenemalla hyväksyvät sen, että suuryritykset murentavat yhteiskuntaa niiden ympäriltä.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
