Velkaneuvonnan jonot venyneet äärimmilleen Turussa

Alkuperäinen kirjoittaja: Arto Tuominen

Turku (TA)

Vuoden 2000 syyskuussa voimaantulleella talous- ja
velkaneuvontaa koskevalla lailla haluttiin varmistaa, että koko maassa
on saatavilla riittävästi talous- ja velkaneuvontapalveluja. Lain
keskeinen tarkoitus on ylivelkaantuneiden avustaminen sekä talous-
ja velkaneuvonnan jakaminen kotitalouksille.

Lain säätämä toiminta kunnissa päästiin
aloittamaan vuoden 2001 alusta. Palvelu on asiakkaille maksutonta. Sen järjestämisvastuussa
ovat kunnat, joille valtio maksaa siitä korvauksen. Kunnille on annettu
vapaus valita tuottavatko ne palvelut itse vai ostopalveluna. Lääninhallitusten
vastuulla on lopulta palvelujen riittävyyden valvonta. Talous- ja velkaneuvonnan
ylin johto ja valvonta puolestaan kuuluvat

Kuluttajavirastolle

.

Eri puolilla maata on velkaneuvontaa järjestettäessä päädytty
hiukan erilaisiin ratkaisuihin. Velkaneuvontaa ei juuri kuitenkaan ole järjestetty
ostopalveluna ulkopuolisilta. Sen sijaan kunnat ovat ostaneet palveluja
toinen toisiltaan, muodostaen näin suurempia palvelukokonaisuuksia.
Pääosin kunnat ovat suoriutuneet uuden lain velvoitteista kohtuullisen
hyvin, mutta ongelmakuntiakin löytyy.

Länsi-Suomen lääninhallitus on syystä huolestunut talous-
ja velkaneuvonnan tilasta Turun kaupungissa ja sen talousalueella. Turun
ja sen lähikuntien velkaneuvonta on lain voimaantulosta lähtien
järjestetty Turun sosiaalitoimen toimesta.

Velkaneuvonnan jono on jatkuvasti pysytellyt äärettömän
pitkänä. Jonotusaika velkaneuvontaan vuonna 2003 on ollut 221
päivää, kun se esimerkiksi Tampereella on ollut noin 40 päivää.

Lääninhallitus onkin vaatinut Turulta pikaisia toimia velkaneuvonnan
järjestämisestä paremmin ja niin, että jonot saadaan
pikaisesti lyhenemään. Jonossa on nyt 380 velkaneuvontaa odottavaa.
Kohtuullisena odotusaikana velkaneuvojan pakeille pääsemiseksi
lääninhallitus pitää enintään 30 päivää.

Turun kaupungin haluttomuudesta velkaneuvonnan asianmukaiseen järjestämiseen
kertoo vaikkapa vertailu Tampereen kanssa. Turun kaupungin velkaneuvonnassa
on viiden vakinaisen velkaneuvojan lisäksi työskennellyt kaksi
väliaikaista neuvojaa ja kaksi kanslistia, joiden tulisi vastata noin
300 000:n asukkaan talousalueesta. Sen sijaan Tampereella velkaneuvonnassa
työskentelee 16 ihmistä. Lisäksi Tampere on satsannut velkaneuvontaan
valtion varojen lisäksi omia varojaan 90 000 euroa, kun taas Turku
ei ole satsannut omia varojaan lainkaan.

Ylitarkastaja

Heikki Tarvonen

Länsi-Suomen lääninhallituksesta
kertoo, että Turun kaupunki on saanut tälle vuodelle valtiolta
65 000 euron suuruisen lisämäärärahan kahden uuden neuvojan
palkkaamiseen. Tarvonen hämmästelee kaupungin sosiaalitoimen osastopäällikön

Leila Visan

lausuntoa siitä, ettei tämä ole ollenkaan
varma riittääkö summa kahden uuden neuvojan palkkaamiseen.

Turun kaupungin vastausta lääninhallituksen patistamiseen ei tarvinnut
kauan odottaa. Apulaiskaupunginjohtaja

Kaija Hartiala

(kok.) nimittäin
toi 8.3. jo toistamiseen kaupunginhallituksen kokoukseen päätösehdotuksen
velkaneuvonnan ulkoistamisesta.

Kokouksessa asia palautettiin Hartialalle lisävalmisteluja varten.
Käytännössä lisävalmistelujen ja -neuvottelujen
on katsottu tarkoittavan velkaneuvontapalvelujen siirtoa ulkopuolisille
palveluntarjoajille. Siirron on määrä tapahtua jo toukokuun
alkuun mennessä. On todennäköistä, että ulkoistamista
on järjestelty julkisuudelta salassa jo kauan.

Tarvonen ei Tiedonantajan haastattelussa halua ottaa kantaa siihen miten
palvelut järjestetään mutta toteaa, että järjestettävä
on.

– Kokonaan eri asia on, mistä kaupunki aikoo löytää
näin lyhyessä ajassa korvaavan palveluntarjoajan. Velkaneuvojia
täytyisi olla enemmän kuin nykyisin, ja lisäksi heidän
tulisi olla ammattitaitoisia. Ei riitä, että yksi osaa ja opettaa
oman neuvontatyönsä ohessa harjoittelijoille, sanoo Tarvonen ja
uskaltaa epäillä hankkeen onnistumista.

Tarvosen mukaan Turku ei kuitenkaan pääse vastuustaan. Uusikin
palveluntarjoaja on hyväksytettävä lääninhallituksella,
ja tarvittaessa nykyisenkaltainen Turun kaupungin ja Länsi-Suomen lääninhallituksen
välinen sopimus jatkuu aina vuoden 2005 loppuun asti. Sen välittömään
purkuun ei siis riitä kaupungin yksipuolinen irtisanoutuminen.

Kokonaan oma asiansa on se, että uusi sopimus tulee hyväksyttää
myös naapurikunnilla, jotka tähän asti ovat hankkineet palvelunsa
Turulta.

– Aion joka tapauksessa pitää huolen siitä, että
velkaneuvontaa tarvitsevien tilanne ei Turun talousalueella ainakaan huononnu,
sanoo Tarvonen napakasti, ja pelkää samalla, että uuden palveluntarjoajan
mahdollisesti aloittaessa, jonot saattavat ainakin alkuvaiheessa entisestäänkin
pidentyä.

Turusta velkaneuvontapalvelunsa hankkivan Raision sosiaalijohtaja

Sari
Johanssonkin

pitää alueen velkaneuvonnan tilannetta äärettömän
huolestuttavana.

– Outoa, että Turku käy neuvotteluja velkaneuvonnan tulevaisuudesta
ottamatta lainkaan yhteyttä sopimuskumppaneihinsa.

Tarvonen sanoo, että Turun tapauksessa on yleisemminkin kyse siitä,
miten kunnat suhtautuvat velkaneuvontaan.

– Kyse ei ole pelkästään siitä montako työntekijää
neuvonnassa on, tai siitä satsaako kunta toimintaan omia varojaan.
Kyse on myös toiminnan laadusta.

– Velkaneuvontapalveluja kaipaava asiakas on osin kadottanut elämänhallintansa,
eri velkojilta tupsahtavat kirjeet jäävät avaamatta, eikä
ihminen oikein tiedä mistä apua saisi. Siksi velkaneuvontaan soittavalle
asiakkaalle pitäisi voida heti ensi puhelussa antaa aika neuvojalle.
Ei riitä, että pyydetään soittamaan ensi vuonna. Paljon
vahinkoa ennättää tapahtua sitä ennen. On pyrittävä
inhimilliseen toimintaan, joka lähtee asiakkaan kuuntelemisesta ja
tarpeista, sanoo Tarvonen.

Hän patistaa Turun kaupunkia myös parempaan tiedotukseen.

– Tiedotus velkaneuvontapalveluista on Turussa onnetonta. Puhelinluetteloa
selaamalla on mahdotonta löytää puhelinnumeroa velkaneuvojille,
niinpä velkaneuvontaa haluavat soittavatkin yhä useammin lääninhallituksen
vaihteeseen sitä saadakseen. Aktiivista otetta tiedotukseen kaivataan
roppakaupalla lisää, sillä se on lain henki.

Tarvonen kummastelee Turun sosiaalitoimen haluttomuutta velkaneuvonnan
järjestämiseen ja muistuttaa sen olevan palvelu, joka ensi sijassa
kohdistuu yhteiskunnan vähävaraisimpiin yksilöihin, muttei
lähde analysoimaan kysymystä pidemmälle.

Kunnat hoitavat pääosin talous- ja velkaneuvonnan antamisen
omana palveluna. Tarvonen muistelee vain muutaman kunnan läänin
alueella hankkivan palvelun ulkopuolisilta palveluntarjoajilta. Näitä
ovat muun muassa Salo, Vammala ja Rauma.

Päätös lisäselvityksistä ja käytännössä
apulaiskaupunginjohtaja Kaija Hartialalle annettavasta valtakirjasta, koskien
muun muassa neuvottelujen käynnistämistä ulkopuolisten palveluntarjoajien
kanssa, syntyi Turun kaupunginhallituksessa äänin 11-3.

Vähävaraisille tarkoitettujen velka- ja talousneuvontapalvelujen
ulkoistamista koskevien neuvottelujen aloittamista kannattivat kaupunginhallituksessa

Seppo Lehtinen

(sd.),

Jukka Mikkola

(sd.),

Ruth Hasan

(sd.),

Riitta Eklund

(sd.),

Aleksi Randell

(kok.),

Eila
Eerola

(kok.),

Voitto Ranne

(kok.),

Pauliina de Anna

(vihr.),

Mika Helva

(vihr.),

Ulla Achren

(rkp.) ja

Kaija Raninen

(kd./kok.).