Kirjaudu sisään

    Salasana unohtunut

    • 0
    • Kirjaudu sisään
    • Tilaa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa

    Pääkirjoitukset

    Arkiston arkiston artikkeli
    1.1.2000 - 12:00
    Toimitus

    Alkuperäinen kirjoittaja:

    Mitä Suomen eliittiä riivaa? No, tietysti Nato-kuume. Natoon
    pitäisi päästä, ja Baltian maiden Nato-hingusta on siinä
    apua. Siksi kaikkia vihreän valon välähdyksiä tarkkaillaan
    silmä kovana ja kaikkia suurten johtajien sanomisia tulkitaan uusiksi
    merkeiksi painaa kaasua. Näinhän kävi myös Venäjän
    presidentin Vladimir Putinin Suomen-vierailun yhteydessä.

    Suomen kansalla ei mitään Nato-kuumetta ole. Uusimman mielipidekyselyn
    mukaan maamme Nato-jäsenyyttä vastustaa 63 prosenttia kansalaisista
    ja vain 21 prosenttia on saanut jonkinasteisen kuumetartunnan. Mutta eliitin
    ja valtamedian taktiikkapa näyttääkin olevan se vanha, jo
    EU- ja Emu-asiassa hyväksi havaittu: kansan keskuudessa lietsotaan
    toivotonta ”sinne kuitenkin mennään” -mielialaa. Sillä
    tavoin gallup-lukemienkin toivotaan vähitellen ”kaunistuvan”.

    ”Putinin vierailusta tuli sovintomatka/ Halonenkin veti uutta Nato-linjaa”,
    repäisi Helsingin Sanomat pääuutissivullaan. Ja sisäsivun
    otsikko jatkoi: ”Baltian Nato-into sai ymmärrystä”.

    Antoivatko Putinin ja presidentti Tarja Halosen lausunnot sitten oikeutuksen
    tällaisille tulkinnoille? Toisaalta eivät, toisaalta antoivat.

    Putin ensiksikin ylisti Suomen valitsemaa liittoutumatonta tietä
    todeten, että Suomi on ”mitä loistavimmalla tavalla hyödyntänyt
    omaa sitoutumattomuuttaan”. Suomi sitoutumattomana maana edelleen lujittaa
    hänen mukaansa turvallisuutta Itämeren alueella. Hän nosti
    Suomen tässä suhteessa ja myös kansallisten vähemmistöjen
    kohtelussa esimerkiksi Baltian maille.

    Tämä oli Venäjän presidentin diplomaattinen tapa
    sanoa, että naapuri toivoo Suomen liittoutumattoman politiikan jatkuvan
    vastakin.

    Toiseksi Putin korosti, ettei Naton laajentumiselle ylipäänsä
    eikä Baltiaan ole mitään objektiivisia syitä. Kukaan
    ei uhkaa ketään Euroopassa, kaikkein vähiten Venäjä.
    Natoa ei tarvita, sillä kylmän sodan aikaista vastakkainasettelua
    ei enää ole:

    ”Kaikkialla maailmassa ja Euroopassa puhutaan siitä, että
    on tarpeen luoda Eurooppaan suotuisa tilanne. On raivattava vanhat esteet.
    Ratkaiseeko Naton laajeneminen tätä haastetta? Eipä tietenkään.
    Se on itsepetosta. Se vain siirtää Naton rajat lähemmäksi
    Venäjää eikä mitään muuta.”

    Putin muistutti, että Venäjä tunnustaa valtioiden itsemääräämisoikeuden
    ja edesauttaa sitä. Mutta tästä riippumatta Nato-jäsenyys
    on ”virheellinen askel”.

    Se, minkä Nato-kuumeen vallassa olevat tulkitsivat Putinin lausunnoissa
    kannan pehmenemiseksi, liittyi hänen pariin viittaukseensa Baltian
    maihin: Putinin mukaan Baltian maiden innostuksen Naton jäseniksi voi
    ymmärtää niin, että nämä maat haluavat näin
    vahvistaa omaa itsenäisyyttään. Lisäksi hän totesi,
    että ”se on heidän valintansa”.

    Nämä Putinin lausunnot olivat tarpeetonta käsien pystyyn
    nostamista ja ristiriidassa sen kanssa, mitä Putin puhui Euroopan ja
    Itämeren alueen turvallisuudesta sekä Naton laajentumisesta. Miten
    Baltian maiden itsenäisyys muka voisi vahvistua liittymällä
    Naton jäseniksi? Ja miten Baltian maiden Nato-jäsenyys ja Naton
    laajentuminen näin Venäjän rajoille voisi olla vain ”heidän
    valintansa”, jota Venäjällä tai vaikkapa Suomella ja
    Ruotsilla ei Itämeren, Euroopan ja oman turvallisuutensa nimissä
    olisi oikeutta aktiivisesti vastustaa?

    Entä sitten Halonen? Hänen lausuntonsa riemastuttivat Nato-kuumeen
    vallassa olevat. Suomen ulkopoliittisen johdon Baltiaa koskevat lausunnot
    ovat vuodessa heittäneet häränpyllyä. Vielä vuosi
    sitten Halonen varoitti Baltian maiden mahdollisen Nato-jäsenyyden
    vaikutuksista Itämeren alueen ja Suomen tilanteeseen ja kehotti Natoa
    harkitsemaan asiaa vastuullisesti. Vielä muutama kuukausi sitten Halonen
    muistutti, ettei Suomi voi edistää Baltian maiden Nato-jäsenyyttä.
    Nyt Halonen kertoi Suomen ennakoineen Naton laajentumisen jo silloin, kun
    sotilasliitto ilmoitti avaavansa ovet uusille valtioille, ja puhui Baltian
    maiden Nato-jäsenyydestä varmana asiana:

    ”Omalta puoleltani olen lähtenyt siitä, että jonain
    päivänä tulevaisuudessa nämä meidän uudet
    eteläiset naapurit ovat Naton jäseniä.”

    Kun ei voi olettaa, että presidentti esitti vain ”omalta puoleltaan”
    henkilökohtaisen näkemyksensä, lausunto on pakko tulkita
    Suomen viralliseksi kannaksi.

    Nyt Halonen ”ei uskonut”, että Baltian maiden jäsenyys
    Natossa tulee aiheuttamaan turvallisuuspoliittisesti mitään muutosta
    Suomen asemaan, koska ”me olemme ottaneet omassa turvallisuusajattelussamme
    huomioon sen, että tällä alueella on erilaisilla turvallisuusjärjestelyillä
    oman maansa turvallisuuden ratkaisseita maita”.

    Halosen arvio sisälsi kuitenkin varauksen: kuinka tämä
    (Baltian maiden Nato-jäsenyys) sitten vaikuttaa (Suomen) ”poliittiseen
    kiinnostukseen, keskusteluun ja mahdollisiin johtopäätöksiin”,
    on Halosen mukaan toinen asia.

    Eli nähtäväksi jää. Ovi Nato-jäsenyyteen
    pidetään auki odottaen ”jotain päivää tulevaisuudessa”,
    jolloin Baltian maiden Nato-jäsenyys antaa vauhtia uudelle Nato-taivuttelun
    aallolle ja tasoittaa tietä Suomen johtajien ”mahdollisille”
    uusille ”johtopäätöksille”. Näinkö se
    menee?

    Tilanne on kehittymässä yhä hälyttävämmäksi.
    Suomalaisten on aika tehdä entistä äänekkäämmin
    selväksi, ettei ulkopoliittisella johdolla ole mitään valtuuksia
    maamme turvallisuuden kannalta vaarallisiin lausuntoihin ja linjanmuutoksiin.
    (ES)

    Sen seikan ylettömällä hokemisella, että kukaan ei
    nyky-Euroopassa uhkaa enää ketään vaan kaikki on yhtä
    auvoa, on harhauttava puolensa. Varsinkin, jos ei pysähdytä miettimään,
    onko historia todellakin päättynyt, onko maailma ja Eurooppa nyt
    aivan uusi ja jos on, miksi maailmalla sitten soditaan ja varustaudutaan
    ja miksi Nato haluaa välttämättä laajentua Venäjän
    rajoille.

    ”Kukaan ei uhkaa ketään” -hokeminen avaa tietä
    ovelammalle Nato-propagandalle, jota voitaisiin kutsua jakobsonilaiseksi
    Max Jakobsonin mukaan. Se on sisäänkirjoitettu myös hallituksen
    puolustusselontekoon.

    Tämä propaganda perustelee Naton laajentumista ja Suomen Nato-jäsenyyttä
    sillä, että Nato yhdessä EU:n kanssa — ihan hyvää
    hyvyyttään ja partiopoikamaisuuttaan — muodostaa Euroopan rauhan
    ja vakauden perustan, yleiseurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän
    ja tältä pohjalta kehittää myös rauhankumppanuutta
    ja kriisinhallintayhteistyötä.

    Jakobsonilaisen propagandan mukaan yhä uusien maiden liittäminen
    Natoon on välttämätön osa tätä ”rauhanprojektia”.
    Jos tai kun Baltian maat liittyvät Natoon, Suomen ja Ruotsin ja toisaalta
    muiden Itämeren rantavaltioiden välille syntyy uusi jakolinja.
    Suomi ja Ruotsi uhkaavat jäädä Naton ja EU:n yhteisessä
    turvallisuusjärjestelmässä ulkokehälle. Vain Natoon
    liittymällä ne voivat päästä täysivaltaisina
    vaikuttamaan niissä pöydissä, joissa päätöksiä
    ”rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseksi” tehdään.
    Siksi Suomenkin on liityttävä Natoon.

    Kyse on EU- ja Emu-propagandasta tutusta perustelusta: liittymällä
    pääsemme vaikuttamaan ja päättämään.

    Ja koska ”kukaan ei enää uhkaa ketään”,
    Venäjän vastareaktiotakaan Suomen Nato-jäsenyydelle ei ole
    enää syytä pelätä eikä ottaa huomioon. Kaikkihan
    ovat yksiä ja samoja ”kumppaneita”.

    Suomessa pelkästään jakobsonilainen perustelu ei kuitenkaan
    toimi. Nato-intoilijat tarvitsevat edelleen myös ”idän uhkalla”
    pelottelua. Mielenkiintoinen ristiriita. (ES)


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!

    Uusimmat artikkelit

    YKn yleiskokous päätti vuonna 1977, että marraskuun 29. päivästä tulee kansainvälinen Palestiina solidaarisuuspäivä. Kuva Brahim Guedich CCO 4.0
    Uutiset
    26.11.2025
    Toimitus

    Paleface, Hakam, Fardoos Helal ja Dj Abdo Palestiinan solidaarisuustapahtumassa 29.11. Arbiksella

    Globaalisti vietetään lauantaina 29. marraskuuta YK:n kansainvälistä Palestiinan solidaarisuuspäivää.

    Uudessakaupungissa asuvan Suomisen työelämä kattaa yli neljä vuosikymmentä suomalaisessa teollisuudessa.
    Politiikka
    25.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Juha Suomisen työura kertoo työväenluokan arjesta

    piipaasihteeri 2
    Mielipiteet
    24.11.2025
    Heikki Ekman
    Tilaajille

    Kanna sinä köyhä sitä kuormaasi

    Punaposki kolumni
    Mielipiteet
    24.11.2025
    Punaposki
    Tilaajille

    Järjetön, järjetön urheilumaailma

    DSC 6210
    Mielipiteet
    24.11.2025
    SKP
    Tilaajille

    Ihmisyyden rajaaminen johtaa fasismiin

    Tilaa lehti

    Tukea Tiedonantajalle

    Ota yhteyttä

    Mediakortti

    Toimituksen ja käyttäjien luoman sisällön käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi, ellei erikseen mainita.

    Tiedonantaja

    Osoite: Viljatie 4 B, 3. kerros, 00700 Helsinki
    Puh: 09 – 7743 8150
    Sähköposti: 

    Juttuvinkit ja journalismi

    Copyright 2025 © Tiedonantaja | Tietosuojaseloste


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!