Tuoko palkkojen polkeminen työpaikkoja?

Tuoko palkkojen polkeminen työpaikkoja?

Erittäin epätodennäköistä se on, vastasi kysymykseen Helsingissä Vastavirta-festivaalilla puhunut väitöskirjatutkija Lauri Holappa.

Palkkojen dumppaamisen ja maltillisten palkankorotusten välttämättömyyttä on perusteltu vientiteollisuuden näkökulmasta. On väitetty, että vientiin suuntautuneen teollisuuden yksikkötyökustannukset Suomessa olisivat kasvaneet vuoden 2003 jälkeen noin 10-15 prosenttia, mikä on tuhonnut teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä.

Holapan mukaan selitys ontuu pahasti.

Yksikkötyökustannuksissa on kyse työn ja pääoman välisestä suhteesta.

Jos tilastojen ulkopuolelle jätetään elektroniikka- ja paperiteollisuus, palkkataso ei ole noussut merkittävästi vuodesta 2003. Elektroniikan ja paperin viennin ongelmat taas eivät johdu liian korkeista palkoista vaan kokonaiskysynnän vähentymisestä globaalisti. Taustalla on osittain suhdannetilanne, osittain alojen rakennemuutos, kuten Nokian kriisi, joka ei johtunut nokialaisten liian korkeista palkoista vaan kyvyttömyydestä vastata alan kehityksen asettamiin haasteisiin. Paperin puolella tilanne on samankaltainen.

– Palkkojen polkemiseen tähtäävä politiikka tulee epäonnistumaan työpaikkojen luomisessa, ounasteli Holappa.

Hänen mukaansa yksikkötyökustannuksissa on kyse työn ja pääoman välisestä suhteesta: kun yksikkötyökustannukset kääntyvät laskuun, pelaa se käytännössä pääomanomistajien hyväksi.

Työntekijät eivät tiedä oikeuksiaan

Suomen kommunistisen puolueen pääsihteeri Petra Packalén arveli, että työpaikkojen sijasta palkkojen polkeminen tuo lisää voittoja kapitalisteille.

Packalén työskenteli aiemmin Postissa ja on mukana ay-toiminnassa.

Vuosi sitten Postilla oli kova työtaistelu. Työnantaja esitti lisien poistoa sun muuta. Postilla nähtiin duunareiden ulosmarsseja, työnantajan työsulkuja, vuokratyövoimaa marssitettiin työpaikoille rikkureiksi, mikä kärjisti tilannetta äärimmilleen.

– Päällimmäisenä mieleen jäi epäinhimillisyys, jota työnantaja osoitti. Ihmisiä ajettiin nurkkaan ja itketettiin työpaikalla, kun he eivät suostuneet kouluttamaan rikkurivuokratyövoimaa.

Työehtojen polkemisen takana on ideologisia syitä.

Packalén totesi huolestuneensa, kuinka paljon löytyy työntekijöitä, jotka eivät tiedä oikeuksistaan. Ilman vanhempia ay-tovereita työtaistelu olisi jäänyt kokonaan aloittamatta.

Packalén näki työehtojen polkemisen takana ideologisia syitä. Oikeistolainen hallitus tekee leikkauspolitiikkaa, joka pitää ulottaa työpaikoille. Tässä valitettavasti Packalénin mukaan apua tarjoaa ay-liikkeen ylin johto. Kenttäväki ei kuitenkaan tätä kehitystä katso hyvällä.

Minkälaisia työpaikkoja me haluamme?

Palvelualoilla tehdään työtä paljon epätyypillisissä työsuhteissa. Pamilainen ja Liitto X:n aktiivi, vasemmistoliiton Mira-Veera Auer kertoikin tehneensä erilaisia määräaikaisia töitä eri tehtävissä. Auer halusikin kiinnittää huomiota siihen, että työllisyyden parantamisen ohella pitää keskustella siitä, minkälaisia työpaikkoja me haluamme.

– Palvelualoilla on jo pitkään ollut tilanne, että kilpailukykysopimuksen tuomat heikennykset ovat olleet meillä valitettavan normaalia arkitodellisuutta. Palvelusektori on eräs suurimmista kasvavista aloista. Tähän puoleen ei ay-liikkeessä ole osattu tarpeeksi panostaa.

Yrityksiltä pitää vaatia yhteiskuntavastuuta.

Yrityksiltä pitää Auerin mielestä vaatia yhteiskuntavastuuta. Tänäkään päivänä ei ole ihmeellistä, että etenkin nuorempia työntekijöitä uhkaillaan työpaikoilla eri tavoin.

Palkkojen polkeminen ei Auerin mielestä ole välttämättä kapitalistin päätavoite vaan työehtojen ja erityisesti yleisen, sitovan työehtosopimusjärjestelmän romuttaminen.

Nollatuntisopimuksia vastaan

Lähihoitajaksi opiskeleva Miia Viljanen on mukana SAK:n Operaatio Vakiduunissa, jolla on vaadittu niin sanottujen nollatuntityösopimusten kieltämistä. Työntekijälle tarjotaan sopimusta, joka ei takaa minimiviikkotuntimääriä. Epäsäännöllinen työaika tekee tulevaisuuden suunnittelemisen ja esimerkiksi perheen perustamisen vaikeaksi.

Nollasopimukset antavat työnantajalle mahdollisuuden laistaa monista velvoitteistaan.

– Palvelu- ja hoiva-aloilla on ollut pitkään yleinen trendi tarjota pelkkiä nollasoppareita. Nykyään trendi on levinnyt oikeastaan kaikille aloille, totesi Viljanen.

Nollasopimukset antavat työnantajalle mahdollisuuden laistaa monista velvoitteistaan esimerkiksi vuosi- ja sairaslomien suhteen.

Operaatio Vakiduunin ajama kansalaisaloite sai kerättyä tarvittavan määrän nimiä, jotta lakiesitys nousi eduskuntaan käsiteltäväksi. Viljanen kertoi, että vastikään Uudessa-Seelannissa kiellettiin vastaavat sopimukset. Suuri merkitys oli julkisen keskustelun kautta tulleella poliittisella paineella. Viljasen mukaan nollatuntisopimusten kielto ei ole vaikuttanut Uuden-Seelannin työllisyystilanteeseen kielteisesti.