Meillä on unelma!
Olemme tungoksessa Tampereen Tullikamariaukiolla. Meitä on paljon, eri kokoisia, eri värisiä, miehiä naisia, äitejä, isiä, lapsia, vauvoja, nuoria ja vanhoja. Me kaikki olemme ihmisiä – yhdessä ja erikseen.
Meillä on unelma – haluamme elää rauhassa. Haluamme elää tasapainoista elämää – tasavertaisina. Emme halua, että kadulla huudellaan pikkutytölle hävyttömyyksiä, vain sen takia koska hän on erilainen. Emme halua, että vierelläni seisovaa nuorta miestä syrjitään, koska hän on eri värinen.
On upeaa huomata kuinka väenpaljoudessa suurin osa on nuoria, pienten lasten äitejä vaunuineen, isiä vauvat syleissään, käsi kädessä kulkevia nuoriapareja ja paljon muita porukoissa tai yksin tulleita nuoria. Nuorissa on tulevaisuus – nämä torille vaeltaneet nuoret haluavat rakentaa rasismista ja syrjinnästä vapaan tulevaisuuden.
Kuuntelemme puheita väkijoukossa, joukossa joiden pitäisi eräiden mielestä olla vaarallisia ja kelvottomia yhteiskuntaamme. Kuulemmeko puheissa vihaa, katkeruutta tai uhkaa? Ei, emme todellakaan koe näitä ihmisiä jotka seisovat rinnallamme uhkaksi.
Sen sijaan kuulemme kuinka puhujat haluavat olla rakentamassa yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen Suomen ja maailman. He puhuvat sydämen sivistyksestä, rakkaudesta muihin ihmisiin, rauhasta kansakuntien ja ihmisten kesken. Kaikilla heillä on vahva usko parempaan elämään jossa voimme kulkea vailla pelkoa rintarinnan.
Suomalainen lämmin kesäilta on tuloillaan Tullikamarin aukiolla, torin yllä leijuu myös lämmin yhdenkuuluvuuden henki. Lämmin henki kertoo meille, että me paikalla olijat emme alistu, emmekä suostu eri arvostamaan toisiamme ja ketään kanssakulkijoitamme.
Pikkuhiljaa tilaisuus alkaa päättyä, poistumme kukin tahoillemme. Lähdemme kotia kohti Pohjois- Pirkanmaalle hyvillä mielin. Olemme saaneet olla mukana tapahtumassa jossa torin täysi väki totesi: Meillä on unelma ja me toteutamme unelmamme. Me kaikki olemme ihmisiä, sinä ja minä – meillä on oikeus onnelliseen ja turvalliseen elämään.
