TTIP puhutti Raumalla – Vapaakaupalla maailmanrauhaan?

– Minkä takia ay-liike on aikanaan syntynyt?

– Puolustamaan työntekijöiden etuja, vastustamaan kapitalisteja, solidaarisuuden työkaluksi.

Näin vastasi Ay-väen rauhanpäivien yleisö Marissa Varmavuoren esittämään kysymykseen. Siitä alkoi sunnuntain suuri paneelikeskustelu – TTIP, uhka vai mahdollisuus? – Rauma-salissa.

Vastaus kysymykseen tuntuu asialta, joka ei kaipaa kertaamista, mutta kysymyksen esittämiselle oli syynsä.

Troijan hevonen

TTIP-info -verkostossa toimiva Varmavuori aloitti esityksensä käymällä läpi EU:n ja Yhdysvaltain välille kaavaillun Transatlantic Trade & Investment Partnership (TTIP) -vapaakauppasopimuksen ongelmia. Tutkimuksen valossa siihen liitytyt talouskasvulupaukset eivät vaikuta todennäköiseltä. Lisäksi sopimuksessa on koko joukko muita ongelmia.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa ay-liike onkin neuvotteluissa valtaosin kriittisellä kannalla. Sekä yhdysvaltalainen keskusjärjestö AFL-CIO että eurooppalainen ammatillinen yhteisjärjestö EAY ovat asettuneet vastustamaan sopimusta. EAY vastustaa myös EU:n ja Kanadan välistä CETA-sopimusta, jota se kutsuu Troijan hevoseksi. 

– Ehtomme ovat selkeitä. CETA ei läpäise niitä ja jos TTIP jatkaa samalla kurssilla, sekään ei tule läpäisemään, totesi EAY:n pääsihteeri Bernadette Ségol järjestön julkilausumassa.

Suomessa EAY:n jäseniä ovat kaikki kolme suurta ay-keskusjärjestöä, SAK, STTK ja Akava. 

Paradoksaalisesti pohjoismaiden ay-keskusjärjestöillä on kuitenkin sopimukseen myönteinen kanta, vaikka Pohjois-Euroopan maat tulisivat tutkimusten mukaan olemaan TTIP:n suurimpia häviäjiä.

Vihamielisiä kehitysmaita vastaan

Ristiriitaa avaamaan paneeliin oli kutsuttu SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Aleksi Kuusisto.

Hän hämmensi pataa lisää esittämällä, ettei TTIP ole ainoastaan työllisyyttä ja talouskasvua edistävä sopimus, se on askel kohti maailmanrauhaa ja työväen oikeuksien toteutumista.

– Unelma monenkeskisestä, rauhaa ylläpitävästä maailmanjärjestyksestä on viime vuosina ottanut pahasti takapakkia erityisesti Venäjän ja Kiinan sekä Iranin kaltaisten maiden kasvavan aggression takia, aloitti Kuusisto. 

Hänestä rauhan ja vakauden kannalta on valitettavaa, etteivät WTO:n monenkeskiset, koko maailmaa koskevat neuvottelut ole viimeiseen 20 vuoteen edenneet.

– Jos pystytään maailmanlaajuisesti pystytään sopimaan maailmankaupalle rehelliset säännöt, se lisäisi maailmanrauhaa merkittävästi. 

Kuusistolle kyse on siitä, kuka saa määrittää globaaleja kaupankäynnin pelisääntöjä. Hänen mukaansa EU ja USA ovat ne tahot maailmassa, jotka kaikkein eniten ovat korostaneet työntekijöiden oikeuksia vihamielisiä kehitysmaita vastaan. TTIP tarjoaisi mahdollisuuden nostaa EU:n ja USA:n työntekijöiden oikeudet uudeksi maailmanlaajuiseksi ”kultastandardiksi”. 

Ristiriitaisesti Kuusisto muistutti sotien aiemmin syttyneen Euroopassa talousblokkien keskinäisestä kilpailusta, aina ensimmäisestä maailmansodasta nykyiseen Ukrainan kriisiin – mutta käytti tätä perusteena kauppapoliittisia suhteita kärjistävän TTIP-sopimuksen puolesta.

Juuri aikaisemmin samassa salissa oli käsitelty USA:n tukea Israelin apartheid-hallinnolle ja pyrkimyksiä saartaa Venäjä Naton avulla.

Pohjoismaisten ay-keskusjärjestöjen EAY:n kannasta poikkeavaa linjaa Kuusisto selitti vientiteollisuuden merkityksellä.

– Pohjoismaat ovat pieniä avoimia talouksia, joille ulkomaankauppa ja investoinnit ovat tärkeitä. Meillä pitää ajatella mikä on vientisektorin työntekijöiden etu.

Uhkapeliä työttömyydellä

Muita panelisteja Kuusiston ajatukset eivät vakuuttaneet.

– On kaunis ajatus, että kauppasopimus nostaisi jollain mystisellä tavalla globaalisti standardeja ympäristönsuojelussa ja työoikeuksissa, mutta tämä ei todellakaan ole ollut suuryritysten intressinä, vastasi Marissa Varmavuori. 

Heinäkuuhun 2014 mennessä sopimuksesta järjestettiin 560 kabinettikeskustelua, joista 520:ssä oli mukana suuryritysten lobbareita.

– Ajatus TTIP:stä rauhansopimuksena on niin päälle liimattu, kuin voi olla. Ihmisoikeusarvioita tästä sopimuksesta ei ole tehty.

Myös kauppapolitiikkaa kehitysmaiden näkökulmasta seurannut tutkija Matti Ylönen kyseenalaisti Kuusiston kuvailun kaupan vapauttamisen autuudesta.

– Puhe kaupan vapauttamisesta yleensä kätkee taakseen sen, että sopimuksilla muokataan vain uusiksi se, kuka säännöistä hyötyy. Tässä on hyvin suuri vaara, että hyötyjinä ovat isoimmat yritykset palkansaajien ja pienyritysten kustannuksella. 

Kun puhutaan sääntelyn purkamisesta, nostetaan tikunnokkaan yksittäisiä esimerkkejä, vaikkapa auton puskureista teollisuudessa. Todellisuudessa isoimmat sääntelyn erot ovat muilla sektoreilla, kuten ruuan viljelyn ja finanssimarkkinoiden säännöissä.

– Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA:stakin sanottiin, että se lisäisi talouskasvua ja työllisyyttä. Todellisuus oli, että seurauksena Yhdysvalloista hävisi 1,2 miljoonaa työpaikkaa.

– Kun Euroopassa, myös Suomessa, työttömyys on vahvasti noussut, ja samaan aikaan tyytymättömyys Euroopan unionin demokratiaan kasvanut, EU ja Yhdysvallat seilaavat tässä aika vaarallisilla vesillä.

GDAE-instituutin mukaan Eurooppaan tulisi sopimuksen myötä 600 000 uutta työtöntä, joista 223 000 Pohjois-Eurooppaan. Jopa komissio itse arvioi sopimuksen lyhyellä aikavälillä lisäävän työttömyyttä, ennen kuin maltilliset talouskasvuennusteet toteutuvat. 

– Kannatan voimakkaasti, että asioista säädetään kansainvälisellä tasolla, mutta se pitäisi tehdä hyvin avoimesti, perusteellisesti ja riittävällä ajalla. Mikään näistä ei ole toteutunut TTIP:n kohdalla, Ylönen muistutti.

– Miksi tällaista nopeasti valmisteltua uhkapeliä ollaan valmiina pelaamaan, tutkija ihmettelee. 

Voittajina suuromistajat

Lähes 200-päinen ay-aktiivien yleisö ei suhtautunut Kuusiston väitteisiin sen ymmärtäväisemmin.

– SAK, onko se suuryritysten ja osakkeenomistajien edunvalvoja, täräytti JHL:n helsinkiläinen aktiivi Eila Pelttari.

Hän piti ikävänä, että TTIP-keskustelu sekoitettiin keinotekoisesti rauhan edistämisen kysymykseen.

– Tuli vähän sellainen tunne, että tässä on ketunhäntä kainalossa. 

Pelttarista on tärkeää muistaa TTIP:n olevan vain kehittyneempi versio 90-luvun MAI-vapaakauppasopimuksesta. Se sai vastaansa laajan kansanliikkeen, jossa myös Työpaikkojen rauhantoimikunta oli mukana.

Myös TTIP-vastarinta yltyy. TTIP:n ja CETA:n vastaiseen eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen on kerätty neljässä kuukaudessa jo yli 1,2 miljoonaa allekirjoitusta.

– Kansalaisyhteiskunnan ei missään nimessä tule tyytyä tässä asiassa kompromisseihin ja vähemmän pahaan sijoittajansuojaan, nyt on kyse niin isosta uhasta kansalliselle suvereniteetille, demokratialle, ihmisoikeuksille ja ympäristön tulevaisuudelle, linjasi Marissa Varmavuori. 

Kesäkuussa järjestetyssä EU-konsultaatiossa ylivoimainen enemmistö (yli 97%) kyselyyn vastanneista 150 000 ihmisestä ilmoitti vastustavansa sijoittaja-valtio-riitojenratkaisumenettelyä (ISDS) TTIP:ssä ja muissa EU:n kauppasopimuksissa. 

– ISDS on sopimukselle niin tärkeä ja olennainen suuryrityksille, etten näe komissiolla olevan mahdollisuutta sulkea sitä pois sopimuksesta. Luultavasti tilalle tarjotaan vain uutta vastaavaa järjestelyä. 

Komission 13. tammikuuta julkaisema tiedote osoittaa, että sen aikomuksena on yksinkertaisesti sivuuttaa nämä mielipiteet – samalla kun se valmistelee lisää konsultaatioita.

– Taistelu jatkuu, Varmavuori päätti.

>>> Lue myös toimittajan kommentti: Kenen asialla, SAK?