Ahlgrenin viisihenkinen perhe elää UPM:n lopetettavan vaneritehtaan varassa
Viiala (TA) Yksi monista Viialan vaneritehtaan tuoman leivän varassa eläneistä nuorista perheistä on Ville ja Jonna Ahlgrenin perhe. Lapset Pekka (6), Janette (7) ja Kristiina (9 kk.) ovat eläneet elämänsä Viialassa, jonne perhe muutti kuusi vuotta sitten Tampereelta.
– Jään nyt toisen kerran työttömäksi UPM:ltä. Kova paikka tämä on, ja joulun alla se tuntuu vielä kovemmalta, ainakin näin lapsiperheissä. Monella on taas pohja pois elämältä. Työsuhdeturva on niitä isoja asioita, jotka jäävät tes-kierroksilla aivan liian vähälle huomiolle, pohtii Ville Ahlgren.
– Kovaa tulosta tekevien tuotantolaitosten lopettamista en voi ymmärtää enkä hyväksyä. Vaneritehtaan lopettaminen on Viialan kokoisessa paikassa iso asia, opettajatkin ovat koulussa kauhistelleet. Ja sosiaalipuolella se tulee näkymään, sanoo Jonna Ahlgren.
Lapset ovat pöydän ääressä hiljaa vanhempiensa keskellä, kunnes Pekka puuttuu puheeseen.
– Eikös ennen sanottu, että Viiala on kolmen piipun kylä, hän kysyy äidiltään.
Äiti vahvistaa näin sanotun ja kysyy että koulussako näin on sanottu. Tähän Pekka nyökkää myöntävästi.
Onneksi ei
ole velkaa
Ahlgrenit ostivat 40-luvun omakotitalon Viialasta Villen ollessa vielä työssä Tampereella. Päivittäinen yli 100 kilometrin työmatka oli rankka, joten työn löytyminen Viialasta oli tuolloin lottovoitto. Se tosin oli puolen vuoden sitkeän yrittämisen takana. Puolitoista vuotta sitten paikka vakinaistettiin – kunnes toisin päätettiin.
– Kuusi vuotta on asuttu tässä ja pikkuhiljaa laitettu taloa kuntoon. Mökistäkin haaveiltiin, mutta ne haaveet täytyy nyt unohtaa. Surettaa, että tehtaan vapaa-ajanpaikkakin nyt varmaan menee myyntiin. Se on ollut tosi tärkeä meille ja muille mökittömille, kertoo Ville.
– Mutta onneksi ei mitään ole lainarahalla tehty. Talonkin saimme silloin aika edullisesti. En tiedä, miten tästä mennään eteenpäin, mutta likkakin sanoi, että ei täältä mihinkään muuteta. Ja ollaan me ennenkin oltu tiukalla, jatkaa Jonna Ahlgren.
Jonna oli varsin nuori ensimmäisen lapsen syntyessä, eikä hänellä ollut ammattikoulutusta. Sitten tuli kaksi lasta lisää, ja siinä vuodet ovat menneet. Ammattikoulutusta hänellä ei ole vieläkään.
– On ajateltu, että minä jään kotiin hoitamaan lapsia ja Jonna lähtee koulutukseen ammattia hankkimaan. Kyllä minä sitten joskus työtä saan, onhan minulla viisi ammattitutkintoa olemassa, Ville sanoo.
– Se on ainakin hyvä, etteivät porvarit voi terveyttä ulosliputtaa. Se on ainakin omissa käsissä, Jonna jatkaa.
Politiikan kipinää
kaivataan Viialassa
Kaikki näistä asioista puhuvat kotioloissa ja pienessä piirissä, mutta Ahlgrenit kaipaavat kapinaa nykymenoa vastaan ja ovat valmiit tarttumaan toimeen. Yritysten yhteiskuntavastuut, hallituksen selonteot ja ay-liikkeen varovaiset murinat eivät vakuuta heitä.
– On puhuttu toisten äitien kanssa, että otetaan lapset mukaan ja lähdetään UPM:n johdon puheille sen vastuun perään kyselemään. Lisäksi voitaisiin käydä pääministeri Vanhasen luona, joka niin kovasti on kannustanut tekemään lisää lapsia, Jonna sanoo.
Hän kertoo, että erään Villen työkaverin vaimo saa lapsen joulun aikoihin, juuri tehtaan lopettamisen alla. Ville jatkaa, että sama tilanne on muutamassa muussakin perheessä.
– Työläisten kansanliike on saatava nousemaan, sillä UPM:n johdolle ei saa antaa viimeistä sanaa. Ihmisten tietoisuutta on lisättävä, sillä kaikki tehtaalla eivät edes tiedä mikä lakko on, ja luulevat ettei siitä ole mitään hyötyä, Ville sanoo.
Lakkotietouden ja yleisen yhteiskunnallisen tiedon lisäksi hän kaipaa myös selkeää poliittista toimintaa, jota hänen mielestään SKP edustaa parhaiten. Ahlgrenit eivät ole vielä Tiedonantajan tilaajia, mutta Villen isän kierrättämä Tiekkari tulee luettua tarkkaan joka viikko.