Aluevaaleilla ajetaan alas vanha valta

17.01.2022 - 19:00
(updated: 14.02.2022 - 12:19)
Sami Jansson on todellinen renesanssi-ihminen. Laajasti lukenut mies harrastaa myös tuvalaista kurkkulaulua, jota säestetään morin khuur –jousisoittimella. Kuva: Emma Grönqvist

Aluevaaleissa Keski-Suomessa halutaan parempia palveluita sekä työehtoja. Haastattelussa SKP:n listalla ehdolla olevat Sami Jansson ja Riikka Kaikkonen.

 

– Miksi lähdin ehdolle aluevaaleissa? Siksi, että minusta politiikka on Suomessa muuttunut liian oikeistopainotteiseksi. Haluan, että kaikki pidetään mukana. Haluan, että hyvinvointiyhteiskunnan tuet ja palvelut säilyvät, korostaa SKP:n Keski-Suomen aluevaalien sitoutumaton ehdokas numero 541 Sami Jansson, 55.

SKP on Sami Janssonin mielestä radikaalein puolue kaikista.

– Puolue ajaa esimerkiksi 1200 euron perusturvaa, jota muut puolueet eivät aja. Ihmisen ei pitäisi joutua valitsemaan perustarpeiden välillä: ostaako lääkkeitä vai ruokaa tai talvitakin vai kengät, huomauttaa Sami.

– Marxilaisuutta olen lähestynyt lähinnä filosofisen teorian kautta. Tärkein vaikuttimeni on antropologi David Harvey New Yorkin yliopistosta. Harvey on tutkinut kapitalismin vaikutuksia uusmarxilaisen kaupunkimaantieteen näkökulmasta.

Sami Jansson on opiskellut monia aloja. Uusin tutkinto on 2016 maantieteen ja biologian opettajan pätevyys. Tällä hetkellä hän työskentelee resurssiopettajana Keravalla.

Alun perin Sami Jansson lähti 1990-luvulla opiskelemaan eläintiedettä, kunnes teoreettisen filosofian opinnot Turun yliopistossa alkoivat vetää puoleensa.

– Ehkä biologisetäni esikuva aiheutti, että aloin ensin opiskella soveltavaa eläintiedettä Kuopiossa mutta vaihdoin sitten ekologiseen eläintieteeseen Oulun yliopistossa.

 

Slummielämää ja antiikin näytelmiä

Sami Jansson valmistui ensimmäistä kertaa 1995 filosofian kandidaatiksi Turusta. Pääaineena oli teoreettinen filosofia. Siirryttyään Jyväskylään hän teki tutkinnon myös latinasta ja tutki gradussaan renesanssiaikaisen Erasmus Rotterdamilaisen ohjeita latinankielen ääntämisestä.

Maantieteen FM-tutkintoonsa sisältyvän gradunsa Sami teki kenialaisista itsensä työllistäjistä. - Opinnäytetyön nimi on Geographies of Kenyan Working Class Conditions (Kenian työväenluokan olosuhteiden maantiedettä). Gradun kenttätyöajan asuin nairobilaisessa slummissa, Sami kertoo.

Sami Jansson on myös kääntäjä. Hän on suomentanut ranskalaista filosofista kirjallisuutta (René Descartes ja Alexis de Tocqueville), keskiaikaisia matkakertomuksia ja antiikinaikaisen näytelmäkirjailijan Titus Maccius Plautuksen näytelmiä. – Tällainen käännöstyö on vaivalloista ja aikaa vievää, koska samasta näytelmästä on aina latinaksikin useampia eri laitoksia, joita pitää vertailla ja tehdä valintoja.

Joulukuun alussa Sami Jansson sai hyviä uutisia Koneen säätiöltä: hänen vetämänsä viisihenkisen työryhmän hanke Arkhimedeen valikoitujen kirjoitusten suomentamisesta sai rahoituksen.

 

Tehomaatalous loppuu 60 vuodessa

Sami Jansson harrastaa aikidoa ja musiikkia. Hän soittaa dobroa ja kontrabassoa sekä itse rakentamiaan instrumentteja ja on opetellut laulamaan tuvalaista kurkkulaulua. Hän on oleskellut Siperiassa kesäisin 2000-2006 tuvan kielen ja kurkkulaulun innoittamana. Hän on myös opiskellut mongolialaisen morin huurin eli hevosviulun soiton alkeet.

- Olen yksi Cedip Tur -nimisen tuvalaiseen musiikkiin erikoistuneen kurkkulauluyhtyeen perustajajäsen. Sen muita jäseniä ovat Sauli Heikkilä, Eero Turkka, Imre Peemot, Roosa Marttiini ja Veera Voima. Cedip Tur ei kuitenkaan ole aktiivisesti toiminut vuoden 2007 jälkeen lukuunottamatta lyhyitä jammailutapaamisia.

Sami oli sitoutumattomana SKP:n eduskuntavaaliehdokkaana 2019.

– Kommunismi on sitä, että vastustetaan kapitalistista yhteiskuntaa, jossa toiset käyttävät lainsäädäntöä rikastumiseen ja toiset taas jäävät alakynteen. Minusta ei ole oikein, että monet jäävät vaille instrumentaalisia vapauksia niin, että voivat liikkua vain TE-toimiston ja Kelan väliä, joissa täyttelevät erilaisia lappuja, sanoo Sami vaalivideossaan.

Koska Sami Jansson on opiskellut muun muassa maantiedettä, biologiaa ja filosofiaa sekä asunut Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Lähi-idässä, hänellä on videolla myös paljon sanottavaa ihmiskunnan tulevaisuudesta. - Monia teollisen yhteiskunnan aikaikkunoita on sulkeutumassa. Nykyisen tehomaatalouden aika loppuu 60 vuoden päästä, kun eroosion vuoksi viljeltävä pintamaa katoaa. Kun elämää ylläpitävät systeemit muuttuvat epävakaiksi, syntyy konflikteja ja kansainvaelluksia. Tällaisia oireita on jo nähtävissä esimerkiksi Afrikassa ja Lähi-idässä, pohtii Sami Jansson vakavana.

 

Kapitalismi pitää valtioita renkeinään

Jotta ihmiset saataisiin yhteistuumin suostumaan vähemmän kuluttavaan elämäntapaan, tarvittaisiin helppoja lyhyen aikavälin ratkaisuja. Se merkitsisi kuitenkin askeleita taaksepäin aikaan, jolloin elettiin keräilyllä ja pienmaataloudella. Lisäksi tarvittaisiin syntyvyyden säännöstelyä.

– Ainakin minulla, urbaanilla humanistilla olisi monta taitoa opittavana kuinka tuottaa ruokaa ja vaatteita itse.

Sami Janssonin mukaan nyky-yhteiskunnan energian nälkä on niin suunnaton, että fossiilisia polttoaineita ei pystytä korvaamaan vaihtoehtoisilla energialähteillä.

– Niitä käytetään tappiin asti, joten jo alkanutta ilmastonmuutosta ei saada pysäytettyä, hän ennustaa.

Se, että ihmiskunta menee toiseen suuntaan kuin pitäisi, johtuu Samin mukaan polkuriippuvuudesta, mikä tarkoittaa teollisten yhteiskuntien riippuvuutta korkeasta energiantarpeesta. – Energiaa tarvitsevaa kapitalismia ohjataan jostain muualta kuin yhteiskunnasta käsin. Valtiot ovat vain solmukohtia, joiden rooli on omilla alueilla järjestää sellaiset olosuhteet, että kapitalistiset prosessit toimivat mahdollisimman tehokkaasti, arvelee Sami Jansson.

(artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Riikka Kaikkonen
Jyväskyläläinen Riikka Kaikkonen pitää työpaikkaohjaajana koulutuksen kehittämistä tärkeänä. Kuva TA arkisto.

 

Haluan maailmasta paremman paikan jokaiselle

Se, että jokainen voi hyvin on kaikkien etu.

– Tutkimukset ovat osoittaneet, että myös hyvin toimeentulevat voivat huonommin, jos yhteiskunnan tuloerot ovat suuret. Meillä on varaa parempaan, niin ihmiskuntana, valtiona, hyvinvointialueena kuin kuntana, sanoo sähkö- ja automaatioasentaja, työpaikkaohjaaja, SKP:n Keski-Suomen aluevaaliehdokas Riikka Kaikkonen, 37. Hän on ehdokkaana numerolla 542.

– On hölmöä kertoa mediassa, miten hyvä olisi, jos kansanedustajia saataisiin aluevaaliehdokkaiksi. Miksi eduskunnassa, aluevaltuustoissa ja kunnissa pitäisi olla päättämässä samat ihmiset? Mitä demokratiaa se on, että valitaan jo valmiiksi vallassa olevia? Sehän keskittää päätöksentekoa yhä harvemmille, sanoo Riikka Kaikkonen. SKP:n vaaliohjelman kanta onkin juuri päinvastainen eli puolue kannattaa vallan hajauttamista, lähidemokratiaa. Aluevaltuustoihinkin olisi nimenomaan saatava uusia ihmisiä. Toki kansanedustaja voi tietää enemmän kuin rivikansalainen esimerkiksi päätöksentekoprosessista, mutta ei yhteisten asioiden hoitaminen saa olla sitä, että niitä hoitavat vain muutamat.

 

Toisinkin voi ajatella

Riikka Kaikkonen on ehdokkaana, jotta voi nostaa esille tärkeinä pitämiään asioita. Hän haluaa saada ihmiset tajuamaan, että toisinkin voi ajatella.

– Sosiaali- ja terveysalalla niin hoitajat kuin ohjaajatkin kokevat jaksamisensa olevan yhä enemmän kortilla. Tilanne on korjattavissa, jos yhteisesti niin halutaan ja päätetään, selventää Riikka.

Riikka Kaikkonen on SKP:n Jyväskylän piirijärjestön puheenjohtaja. Hän pitää puoluetyöstä.

– Tykkään vaalipaneeleihin osallistumisista ja katutyöstä. Joku voi huudella, että ’te kommunistit ootte pässejä’ mutta kun on keskusteltu tovi, voi määritelmä muuttua: ’Oho, oottekin ihan huippuporukkaa.’

– Kadulla on oltava niin kauan, kun meidän yhdistäminen Neuvostoliiton diktatuuriin, Stalinin vainoihin ja Pohjois-Korean sortoon jatkuu ihmisten mielissä. Kun ohikulkija kuulee, mitä asioita oikeasti ajamme ja puolustamme, mielipide puolueesta usein muuttuu. Havahdutaan siihen, miten minä ja muut kommunistit haluamme maailmasta paremman paikan jokaiselle.

Vaalityössä voi myös rakentaa verkostoja.

– On ollut hienoa vaihtaa ajatuksia sellaisten kanssa, jotka ovat eri puolueista, mutta kannattavat jotain samaa asiaa, esimerkiksi toisen asteen koulutuksen parantamista, kuin minä, kertoo Riikka Kaikkonen.

Työpaikkaohjaajana ja ammattikoulutuksen läpikäyneenä Riikalle koulutuksen kehittäminen on tärkeää. Hänen työajastaan kuluu nykyään puolet alaa opiskelevien työharjoittelun ohjaamiseen ja oppilaitosyhteistyöhön.

 

Ennalta ehkäisevä työ säästää rahaa ja ihmishenkiä

Riikka Kaikkonen panostaisi ennalta ehkäisevään sosiaali- ja terveydenhuoltotyöhön.

– Ennalta ehkäisevä työ, kuten koulupsykologit tai vanhusten ja varattomien liikuntapalvelut, säästävät sekä rahaa että ihmishenkiä.

Jyväskylässä terveyspalvelut on keskitetty vahvasti uuteen sairaalaan. Riikka Kaikkonen ei ymmärrä tällaista kehitystä. Ylipäänsä paikallisia soteyksikköjä olisi lisättävä eikä vähennettävä.

– Miten tämä palvelee vaikkapa iäkkäämpää, huonojalkaista lähiössä asuvaa? Esimerkiksi Kuokkalan terveysasema olisi ehdottomasti saatava heti takaisin, huudahtaa Riikka.

SKP:n vaaliohjelman mukaan palveluiden pitäisi tulla ihmisten lähelle eikä päinvastoin. Samoin olisi lisättävä ns. matalan kynnyksen palveluja, jotka usein ovat myös ennalta ehkäisevää työtä, kuten:

· etsivää nuorisotyötä

· ikääntyneiden päivätoimintaa

· lapsiperheille esimerkiksi perhekahviloita

· päihde- ja mielenterveysongelmiin varhaisen puuttumisen toimintaa

· maahanmuuttajien kotoutumisen tueksi esimerkiksi suomen kielen kerhoja

· pitkäaikaissairaille vertaistoimintaa.

 

Työaika kuusituntiseksi

On tutkittu, että koko sote-alan hoitajista noin puolet eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana. Riikka Kaikkonen toivoo, että tämä osattaisiin huomioida julkisella sektorilla, jotta palveluissa ei ehtisi syntyä suurta kriisiä.

– Terveydenhuollossa tai opetustoimessa ei uuvuta vain resurssipulan takia. Uupumista ja stressiä lisää etenkin se, kun työntekijä kokee, ettei pysty tekemään työtään kunnolla. Huono omatunto seuraa vapaa-ajalle. Tästä puhutaan aivan liian vähän, mutta tiedän kokemuksesta sen olevan totta.

Riikka Kaikkonen haluaisi vähentää hoitohenkilökunnan työaikaa kuuteen tuntiin, nostaa palkkoja ja lisätä reilusti henkilökuntaa. – Näin paranisi työhyvinvointi ja jopa tuottavuus. Myös talousvaikutukset olisivat huomattavat ostovoiman ja verotulojen lisääntyessä.

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Kotimaa