Kuljetusalan ammattilaiset koronan kourissa

Koronapandemia on mullistanut yhteiskuntaa ja työelämää. Eriarvoistuminen on lisääntynyt. Toisilla menee hyvin, ainakin toistaiseksi, toisilla huonommin.

Kaikki tutkimushaastattelut ja laajempi tutkimusaineisto luettavissa täällä.

Havainto perustuu TA-Tiedon tutkimukseen kuljetustyöntekijöiden kokemuksista Korona-aikaan, johon haastateltiin 20 kuljetusalan ammattilaista Etelä-Suomesta, Hämeestä, Pirkanmaalta, Etelä-Pohjanmaalta aina Lappia myöten. Tutkimus on toteutettu Kuljetustyöväen Opintosäätiön ja Spartacus-säätiön yhteistyönä.

 

---

 

Ammattikuljettajilta kysyttiin 

 

1. miten korona oli viime keväänä ja - kesänä vaikuttanut heidän työhönsä ja miten työnantaja oli koronan tuomaan haasteeseen suhtautunut, 

2. arveluttiko toimeentulon mahdollinen menettäminen ja mahdollinen oma tartunta,

3. mielipidettä ammattiliiton (AKT) toiminnasta yleensä ja koronan aikana erityisesti sekä miten korona vaikutti paikallisosastoon,

4. omia tulevaisuuden näkymiä suhteessa työhön ja pandemiaan, 

5. ideoita miten kehittää liiton toimintaa yleisesti ja esimerkiksi suurtyöttömyyden keskellä.

 

Haastateltavien taustatiedot

Linja-autonkuljettaja  

7  (HSL-alueelta 6, maakunnasta 1)

Yhdistelmäajoneuvonkuljettaja   

5 (ulkomaankuljetus 1, Häme-Varsinais-Suomi 1, E-Suomi 3)

Taksiautoilija, joista kaksi yksinyrittäjää 

 3 (pk-seutu 2, E-Pohjanmaa 1)

Kuorma-autonkuljettaja  

3  (hinausauto, imuauto, kivikuljetus; pk-seutu)

Yrittäjä

2  (E-Pohjanmaa, toinen toimii myös Lapissa)

 

Yhteensä 20 kuljettajaa

 

Ikä: 30-40v   2 henkilöä

41-50v   7 henkilöä

51-60v 10 henkilöä

yli 61v   1 henkilö

 

Koronan takia:

työttömyys 1 henkilö (taksin yksinyrittäjä)

lomautus 1 henkilö (taksinkuljettaja 3kk)

työpaikan vaihto
2 henkilöä (rekka- ja linja-autonkuljettaja)

työnkuvan vaihto
2 henkilöä (taksiyrittäjä ja kulj.alan kouluttaja)

paikkakunnan- ja työnkuvan vaihto 1 henkilö (taksiyrittäjä)

-----------------------------------------------------

Yhteensä: 7 henkilöä /20

 

---

 

Kuljetusalaa korona on hellinyt ja rusikoinut. Pahiten ovat kärsineet linja-autoliikenteen tilausajot ja taksit. Voittajana on ollut yhdistelmäperävaunuliikenne. Bussiliikenteestä vähiten kolhuja lienee saanut julkisesti rahoitettava paikallisliikenne. Markkinoiden ehdoilla toimiva yksityinen charter- ja reittiliikenne on pahoissa vaikeuksissa. Antti Korpisaari lienee TV:ssä ollessaan ajatellut juuri tilausajoja ja reittiliikennettä, kun hän totesi

– On unohdettu täysin, miten liikenneala voi.

Henkilöitä haastateltiin puhelimitse syys-lokakuun aikana. Ensimmäisen ja viimeisen haastattelun välissä ehti kulua hieman yli kuukausi. Paljon ehti muuttua koronatilanteessa. Haastateltavat vaikuttivat syyskuussa toiveikkaammilta kuin lokakuussa. 

Linja-autonkuljettaja, luottamusmies Jukka Parkkimalta matkustajat hävisivät viime maaliskuun puolivälissä lähes kokonaan. Kun koulut alkoivat toukokuussa, liikenne vähän vilkastui. Heinä-elokuussa alkoivat matkustajamäärät nousta. 

– Meillä on paljon iäkkäämpiä kuljettajia, joilla oli varsinkin alkukeväästä todellinen hätä koronan takia. Työnantaja vähätteli koronan vaikutusta. Tein pandemian alussa aloitteita, kun työnantaja ei herännyt tilanteeseen. Kun tilanne selvisi työnantajalle, yhteistoiminta sujui hyvin. 

– Pikkuhiljaa tulivat hanskat ja käsidesi, syksyllä maskit.  Nyt maskeja saa 20 kappaleen pakkauksissa. Hanskoja saa myös hyvin ja käsidesipulloja voi täyttää varikolla, Parkkima kertoo.

Bussinkuljettajan työ muuttui koronan myötä. Tärkeäksi tuli oma suojautuminen.

Taukotiloissa rajoituksia

Parkkiman työnantaja on osa VR-konsernia ja siellä panostetaan mm. siivoukseen.

– Bussien ja taukotilojen siivousta on parannettu. Meidän työnantaja on sieltä parhaimmasta päästä. Mietin vain miten siivouksesta huolehditaan pienemmissä yrityksissä. Mutta ilman ay-liikkeen painostusta työnantaja ei olisi reagoinut koronaan näin nopeasti, tähdentää Jukka Parkkima.

Bussinkuljettajan työ muuttui koronan myötä. Tärkeäksi tuli oma suojautuminen.

– Käytän maskia, jos on täyttä tai ajan runkolinjaa, sanoi Tuomo (58).

Myös tauon pitäminen sai uusia muotoja: taukotilaan saa tulla vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan, eikä ylimääräinen oleskelu työpaikalla ole suotavaa. Töihin on kehotettu tulemaan vasta varttituntia - eikä esimerkiksi tuntia ennen.

Nokialainen yhdistelmäajoneuvonkuljettaja Pertti Sirén vaihtoi työpaikkaa viime heinäkuussa. Hän siirtyi kotimaankuljetuksesta ulkomaanliikenteeseen, kuljettamaan ruokaa tanskalaisille.

– Koronakevään silloinen työnantajani ei panostanut henkilöstöresursseihin. Työsuojeluhenkilöä ei ollut, hygieniatarvikkeet piti hankkia itse, kuljettajia työnnettiin autosta toiseen ilman mitään välisiivousta, Sirén kuvailee.

Kerran hänen autoonsa heitettiin paketti muovihanskoja, joilla massatavarankuljettaja ei kuitenkaan tee mitään, koska tarvitsee työrukkaset. 

–  Kun vaihdoin työnantajaa, sain heti kaikki hygieniatarvikkeet. Työnantajilla oli aivan valtava ero, muistelee Sirén. Eikä eroa kavenna se, että hän vaihtoi massatavaran kuljetuksesta elintarvikkeiden kuljetukseen, jossa hygienia on tietenkin tärkeämpi.

Sirénin viimekeväinen työnantaja on esimerkki työnantajasta, joita ei soisi kovin paljon olevan. Hän oli itse asiassa aineiston ainoa työsuojelun suhteen välinpitämätön. Tavallisempi luonnehdinta työnantajasta oli:

– Työnantaja noteerasi koronatilanteen ja perusti kriisiryhmän, joka kokoontui joka toinen päivä. Silloin myös päätettiin kahden viikon palkallisesta karanteenista, sanoi Kari (51).

Työnantaja organisoi alkuvaiheen jälkeen koronaryhmän, jossa oli mm. pääluottamusmies, talon työturvallisuuspäällikkö ja muuta johtoa.

– Käytiin läpi eri tilanteita, mitä voidaan tehdä. Päädyttiin siivoamaan taukotiloja ja busseja ahkerammin, sanoi yksi pääluottamusmies.

Eräs linja-autonkuljettaja kertoi, että keväällä erilliset siivouspartiot siivosivat ja desinfioivat busseja päätepysäkeilläkin ja myös vaihtohenkilöauto desinfioitiin joka käytön jälkeen.

Pertti Sirénille sattui edellisen työnantajan aikana tehtaita, jotka vaativat kuljettajilta omat suojat (pakollisina). Tehdas muutti  lähetyskohdan kaikille kuljettajille yhteiseksi samalla kuin oma henkilökunta suojattiin näkymättömiin.

– Me käytimme samoja kyniäkin eikä meille jätetty edes käsienpesupaikkaa. Paikalle tuotiin lopulta bajamaja, joka vasta tautia levittääkin. Edesvastuutonta. Kunpa tietäisit missä autokuski voi joutua rypemään! voihkaisee Sirén.

Liiton touhu ollut onnetonta

Sirénin viimekeväisellä työpaikalla ei ollut työntekijäedustusta.
– Kun maailmanlaajuinen pandemia on käsissä, täytyy käyttää omaa harkintaa. Ja kun työnantajaa ei tilanne kiinnostanut, en kääntynyt myöskään liiton puoleen. Pandemia ei ole liiton ongelma. Eri asia olisi ollut, jos olisimme olleet asiakaspalvelussa, kuten bussikuskit. Silloin tietysti on haettava liitolta apua. 

Jukka Parkkima on asiakaspalvelutyössä eli bussissa ja hänen näkemyksensä liiton roolista koronapandemiassa on toinen.
– Liiton touhu on onnetonta. Puheenjohtaja ei ota kantaa mihinkään, vaikka kuinka teemme aloitteita esimerkiksi käteisen poistamisesta busseissa tai etuoven käytön kieltämisestä. Liitto on suojannut koronalta vain itsensä. Toimistot on kiinni, ihmiset etätöissä, ketään ei tavoita, normijäseneltä on kadonnut koronan myötä kokonaan yhteys liittoon. Meillä oli elokuussa osaston kevätkokous: liiton edustaja ei tullut pitämään puheenvuoroa, vaikka avasi meille oven!

Korona oli monelle linja-autoalan yritykselle kuolinisku. 

Aineistosta nousee yksi linja-autoalan työnantaja, joka joutui lomauttamaan ja irtisanomaan suurimman osan henkilökunnastaan. Loput aineiston linja-autonkuljettajista työskentelevät HSL:lla, jonka toiminta pohjautuu julkiseen paikallisliikenteeseen. Yksityinen bussiyhtiö on riippuvainen lipputuloista. Kun matkustajat loppuivat yhtenä yönä kuin salamaniskusta, ei vaihtoehtoja paljon jäänyt. Alun perin 80 kuljettajan yhtiöön jäi 11 kokoaikaista ja neljä osa-aikaista kuljettajaa. 

– Pari viikkoa ajettiin tyhjillä autoilla. Sitten tulivat lomautukset, sanoi pääluottamusmies Lauri (54).

Pertti Sirén, 58, päätti kuusivuotiaana äitinsä pyörän tarakalla matkustaessaan, että hänestä tulee rekkakuski. – Se on ollut minulle kuin kutsumus. Minä en ole mitään muuta ammattia koskaan halunnut. Eikä minun vanhemmillani ollut edes henkilöautoa. Kuva: Veikko Koivusalo
 

Yritysasiakkaita riitti

Korona oli monelle linja-autoalan yritykselle kuolinisku. Ventoniemelle tulee rahaa vain Helsinki-Riihimäki –linjan lipputuloista. Matka-Vekka ilmoitti konkurssista. 

Paikallisliikenteen rahoituspohja on erilainen kuin kaukoliikenteessä, jossa toimitaan markkinoiden ehdoilla. Paikallisliikennettä tuetaan julkisin varoin.

Kumipyörien päällä liikkuvaa rahtiliikennettä piti viime keväänä yllä myös liikkumisrajoitukset, kun ihmisten piti keksiä tekemistä kotona. Kevät on muutenkin rekoille sesonkiaikaa.
– Kekkilän multaa sai rahdata aivan valtavia määriä, totesi yhdistelmäperävaununkuljettaja Ville Pirkanmaalta. Myös saha- ja kivi- sekä muuta kappaletavaraa meni hyvin kaupaksi.

– Pandemia vaikutti keväällä työhön positiivisesti: yksityisasiakkaat tuplaantuivat. Yrittäjätkin tilasivat varastoon, ’hamstrasivat’. Ihmiset teki kymmenen vuotta rästissä olleet pihakiveykset, sanoi kuorma-autonkuljettaja Jere (36).

Pertti Sirén kuuluu pieneen Ulkomaankuljettajien osastoon, jonka jäsenmäärää syövät ns. kapotaasi-kuljettajat, jotka tulevat Baltian maista, Puolasta, Romaniasta. – On se ihmeellistä, kun latvialaisessa rekassa istuu kaksi ukkoa: kun toinen nukkuu, toinen ajaa. Näin rekka voi olla liikenteessä 18 tuntia vuorokaudessa. Eihän se tietysti laitonta ole, pohtii Sirén.

Yksi tutkimukseen osallistuneista, Olli 63, kertoi löytäneensä AKT:n toimitsijan kanssa näitä halpamaiden kuljettajia erään urheiluhallin yksiöstä.
– Siellä majaili 15-20 ukkoa, joiden päiväpalkka saattaa olla 20 euroa.
Olli oli yrittänyt viestittää tästä suoranaisesta ihmiskaupasta kansanedustajille. Ainoa joka oli vastannut, oli kansanedustaja Sebastian Tynkkynen.

Taksiajot katosivat

Pandemia muutti kaikkien taksinkuljettajien elämän. Pekka 57, helsinkiläinen yksinyrittäjätaksi sai työttömyyspäivärahaa kuukauden ajan. Hän eli ja elää edelleen pitkälti säästöillään.

– Talous kestää ensi kevääseen asti. Jos korona silloinkin vielä jatkuu, sitten kyllä synkkenee.

Helsinkiläinen taksinkuljettaja Matti 59 oli ansiosidonnaisella siitä lähtien, kun koulut sulkeutuivat. Kun koulut elokuussa avautuivat, hän jatkoi vammaisten koululaisten kyytejä. – Ajamme entistä täydemmillä autoilla entistä pidempää lenkkiä, koska yrittäjä joutui irtisanomaan kuljettajia.

Turvaväleistä ei taksissa tietysti ole tietoakaan.
– Jos koulut sulkeutuvat uudelleen, siirryn ajamaan tavallista taksia.

Etelä-Pohjanmaalla Aarne, 53, päätyi koronan myötä yksinyrittäjäksi aikaisemmin kuin oli tarkoitus.

– Tarkootus oli palakata renki toiselle autolle mutta mä jouruun sen myymähän.
Aarnella on kuitenkin ’etuna’ maaseutu, missä asuu paljon ikäihmisiä.

– Oli koroona tai ei, ihimiset sairastaa.

Aarnen onni on ollut, että hänellä ei ollut yhtään velkaa.
– Pääasia s’oon, jotta saan leipää pöytähän. Emmä tällä rikaastumahan pääse.

Ehkä suurimman ”liikkeen” joutui tekemään eteläpohjalainen taksiyrittäjä, joka on nuorempana ajanut myös rekkaa ja muuta raskaskalustoa. Jari 52, lähti tapaninpäivänä 2019 Pohjanmaalta Luostolle ja Rukalle ajamaan joulusesonkia. Kun hän ajatteli  palata kotiin, kyydit tyrehtyivät Lapissa viikolla 12. Hän jäi Lappiin ajamaan raskaskalustoa, pyöräkuormaajaa, lavettia ja rekkaa.

Heti jos turistit tänne palaavat, ryhdyn taas ajamaan taksia. Nyt on tehtävä sitä työtä mitä saa. Ei saa olla tarkka. Kyllä mä varmaan tein oikean päätöksen, kun jäin tänne Lappiin.

Toivottavasti korona saa yksilöt ja yritykset kuitenkin miettimään jotakin muutakin kuin jatkuvaa voitontavoittelua. 

Irtisanomisiin lähdettiin välittömästi

Korona on paljastanut, miten hauras markkinavetoinen järjestelmä on. Se voi lennättää ihmisiä kriisin sattuessa kuin räsynukkeja minne vain. Jos tähän liittää vielä kokemuksen tarpeettomasta lomautuksesta, ihan sitä ihmettelee, kuinka sopeutuvainen ihminen voi olla, jos hän tällaiseenkin kohteluun suuremmitta ponnistuksitta sopeutuu.

Muutamalla yrityksellä oli maaliskuussa ja huhtikuussa kiire päästä eroon työntekijöistä, kun korona hiljensi kadut. Haastatteluaineistossa oli muutama tällainen kertomus. Kuvaavaa vain on, että työnantaja ei malttanut odottaa edes kahden viikon irtisanomisaikaa vaan heti neuvotteli AKT:n kanssa välittömän irtisanomisen ilman karenssia. Työnantaja siirsi näin palkanmaksuvelvollisuutensa työttömyyskassalle ja valtiolle. 

– Korona vaikuttaa tulevaisuuteen. Osa-aika- ja pätkätyöt lisääntyvät, sillä yrittäjät ovat varovaisia. Yleinen trendi on alustatalous, jossa ei olla työntekijöitä eikä liioin yrittäjiä, sanoi Jere (36, kuorma-auto)

Toivottavasti korona saa yksilöt ja yritykset kuitenkin miettimään jotakin muutakin kuin jatkuvaa voitontavoittelua. 

– Päättäjät tekevät kovia päätöksiä. Pitäisi miettiä pientä ihmistä, miten tämä kaikki vaikuttaa hänen elämäänsä eikä ajatella vain suuryhtiöitä. Tärkeintä olisi tulla yhdellä palkalla toimeen. Kikyn ’paras’ ei todellakaan ole työntekijän paras!, totesi pääluottamusmies Terho (45, rekka).

 

---

 

Jukka Parkkiman (ja parin muun) terveiset liitolle

* Liiton jäsenmaksuja pitäisi laskea, sillä YTK joutuu nostamaan omia jäsenmaksujaan. Tällaista varten liitolla on tasoitusrahasto (esim. Kojamon tulot). Alentamalla jäsenmaksua jäsenten henkinen olo myös helpottuisi ja jäsenmäärä kasvaisi. Missään nimessä jäsenmaksua ei saa korottaa!” - Kolme luottamusmiestä ja kaksi  linja-autonkuljettajaa

* Mihin liitto niitä rahastoja hilloaa? Ne on nyt käytettävä laskemalla jäsenmaksua lähemmäksi yhtä prosenttia. 

* Ei pidä luopua ensi vuoden palkankorotuksista, kun hinnat kuitenkin nousevat.  - Pääluottamusmies

* Miksi AKT:n puheenjohtaja tuntuu toimivan omaa liittoaan vastaan? 

* Tes-kierroksella tammikuussa 2020 päätettiin sallia osa-aikaisten kuljettajien käyttäminen linja-autoissa 2022 lähtien. Osa-aikaisuutta vastustettiin lakoilla 2004-2006. Sopimus heikentää vakinaisten kuljettajien ansiotuloa ja lisää työttömyyttä, varsinkin kilpailutilanteessa. Näin vesitettiin Lonka-sopimus, joka velvoitti työllistämään hävinneen yhtiön työntekijät. ”Tämä on ollut elämäni kovin paikka. Ei uskoisi, että liitossa saa tapella omiaan vastaan.”

 

Poimittuja kommentteja kyselytutkimuksesta

 

– Kuppilat meni kiinni, wc:tä piti funtsia. Me kuskit ollaan kartettavia. Sisään ei terminaaleissa saanut tulla. Juhannukseen asti ei päässyt kuselle. Ville, 41, rekka.

– Linja-autopuoli ei saanut liitosta mitään tukea esimerkiksi etuoven sulkemissuunnitelmaan. Kuski viritti itse lippusiimaa bussissa. Käteisrahan käyttökin poistui vasta, kun kuljettajia alkoi sairastumaan. Jere, 36.

– Rahtarin työssä ei yksikään päivä ole samanlainen. Janne, 45, rekka.

– Lento-, juna-, bussi- ja laivaliikenteen väheneminen vaikuttaa taksialalla pitkään. Kukaan ei tiedä elpyykö koskaan ennalleen. Pekka, 57, taksiyksinyrittäjä.

– Liikenneala oli ennen turvallinen ammatinvalinta. Koronan myötä alalta loppui työvoimapula. Ennen pääsi heti töihin, enää ei.  Säästöt tulevat tännekin. Jukka, 42.

– Alussa kuljettajat esittivät huolenaiheitaan, ei työnantaja.  Pääluottamusmies.

– Entisessä työpaikassani oli 70-80 kuljettajaa, nyt 4-5, joista kaksi täysaikaisia. 8 kuljettajaa sai uuden paikan.  Olli, 63, entinen charterkuljettaja.

Tilaa Tiedonantaja ja saat radikaalin vasemmistolaisen äänen kotiisi kerran kuukaudessa ja/tai koko lehden diginä myös verkossa!