Alustatalouden aika

Brittiläisellä Rickyllä on toimeentuloa koskevia haasteita: perheenisä ajelehtii kehnopalkkaisista pätkäduuneista toiseen eikä hoitoalalla toimivan vaimonkaan tuloilla juuri juhlita. Kun Rickylle tarjotaan lisätienestejä itsenäisenä franchising-lähettinä, päättää mies tarttua tilaisuuteen.

Pikku hiljaa karu arki alkaa paljastua: lähetin työ vaatii pitempää päivää, ansiot jäävät niukoiksi ja kaiken kukkuraksi kovasti kehuttu ”yrittäjyys” on lopulta vain epäkiitollista raadantaa, josta puuttuvat sekä oikean yrittäjän itsenäisyys ja vapaus että palkkatyösuhteen tuomat edut. 

Vaikka viime vuonna ilmestyneen Ken Loachin ohjaaman Kiitos tilauksesta -elokuvan tarina on sepitteellinen ja näyttämönä Iso-Britannian yhteiskunta, ovat monet siinä kuvatut ongelmat olleet todellisuutta myös Suomessa jo jonkin aikaa. 

Megatrendi

Eräs 2010-luvun megatrendejä oli niin sanotun alustatalouden nousu (englanniksi platform business tai platform economy), jota Loachkin elokuvassaan kuvaa. Alustatalouden rinnalla käytetään joskus muitakin, suurin piirtein samaa tarkoittavia tai limittäin osuvia käsitteitä, kuten jakamis-, keikka- tai yhteisötalous.

Alustatalous kattaa hyvin laajan kirjon erilaisia palveluita ja tuotteita välittäviä yrityksiä, joista tunnetuimmat ovat muun muassa majoitusalan AirBnB, taksipalvelu Uber sekä erilaiset ruokalähettifirmat kuten Foodora ja Wolt. Keskeistä alustataloudelle on, että palvelujen käyttö nojaa vahvasti internetiin ja älypuhelimiin, joille alustatalouden sovelluksia kehittävät etupäässä kansainväliset teknologiajätit, esimerkiksi Amazon, Google ja Microsoft. 

Työehtoasiantuntija, valtiotieteiden tohtori Anu Suoranta toteaa, että alustataloutta on vaikea määritellä tyhjentävästi. 

– Riippuu mistä tulokulmasta puhutaan. Mikäli esimerkiksi puhutaan työmarkkinoiden uudelleenjärjestämisen näkökulmasta, kuten työn hinnoittelusta, työntekijöiden oikeuksista ja työntekijöiden turvasta, niin on varmasti oleellista pilkkoa alustatalous ainakin kahtia ja puhua alustataloutta täsmällisemmin myös alustatyöstä. Määrittelyn sekavuus itsessään varmasti kertoo alustatalouden vaiheesta ja luonteesta, että mitään vakiintunutta jaettua määritelmää ei ole.

Suorannan mukaan alustataloudelle on luonteenomaista ameebamaisuus. Toistaiseksi alustatalouden piirissä on erilaisia palveluja, mutta Suoranta uskoo, että mikä tahansa inhimillinen toiminta on järjestettävissä jatkossa alustojen kautta.

– Ja juuri tämä piirre sisältää lukuisia mahdollisuuksia ja riskejä alkaen siitä kenen kontrollissa alustatalous on, sanoo Suoranta. 

Keskeistä alustataloudelle on, että palvelujen käyttö nojaa vahvasti internetiin ja älypuhelimiin, joille alustatalouden sovelluksia kehittävät etupäässä kansainväliset teknologiajätit.

Oikeuksia poljetaan

Anu Suoranta pitää oleellisena kysymystä siitä, kuka tällä hetkellä hyötyy vähiten alustataloudesta. Suorannan mukaan alustatalous ja -työ haastavat esimerkiksi yhteiskunnan rahoitusjärjestelmät. 

– Tällä hetkellä yhteiskunta ei pysty perimään eläkevakuuttamis- tai sosiaaliturvamaksuja alustalta, joka teettää kumppanuustyötä. Mikäli polkupyörälähetti maksaa omalta osaltaan yrittäjän vakuutus- ja eläkemaksut, niin todennäköistä on, että kyseessä on alivakuuttaminen. Useimmissa tapauksissa myöskään yrittäjän eläke- ja vakuutusmaksuja ei makseta laisinkaan.

Alustatalouden piirissä toimivien yritysten liiketoimintamallin ytimessä on usein myös suora työntekijöiden oikeuksien polkeminen.

Monet yritykset eivät olisi kannattavia, mikäli ne maksaisivat työn tekemisestä aiheutuvat palkat ja sosiaaliset kulut täysimääräisesti, toteaa yhteiskuntatieteiden tohtori ja Kalevi Sorsa -säätiön projektitutkija Maija Mattila. Mattilalta ilmestyi viime vuonna raportti ”Työ ja työntekijöiden oikeudet alustataloudessa”.

Mattila huomauttaa, että alustojen kautta tehdään hyvin monenlaisia töitä. Joskus keikkatyöskentelyynkin voi liittyä työsuhdeturva.

– Varsinaisesta alustatyöstä on kyse silloin, kun alusta kontrolloi työn suorittajaa ja työn tekemisen tapaa, mutta teettää työn yrittäjätyönä, Mattila toteaa. Tällöin osa yrittäjäriskistä on ulkoistettu työntekijöille.

Tyypillisesti tällaista työtä teettävät ruokalähetti-, taksivälitys- ja siivouspalvelualustat sekä netissä klikkaustyötä välittävät yhtiöt. Yhteistä näille on, että edes jonkinlaisen toimeentulon saavuttaakseen on tehtävä usein kohtuuttomasti töitä ja työt ovat epävarmoja keikkaduuneja ilman työsuhteen tarjoamia etuja kuten palkallisia lomia tai työterveyshuoltoa. 

Kasvava ala

Alustan kautta työtä tekevä ei siis ole palkkatyöntekijä, mutta ei varsinaisesti yrittäjäkään, vaan freelancerina toimimisen ja itsensätyöllistäjän välimaastossa oleva.

Alustatyöntekoon liittyvät pelisäännöt ovat vielä puutteellisia ja alustatalouden verotus- ja työntekijöiden sosiaaliturvakysymykset osin ratkaisematta, kommentoi Insinööriliiton tutkimuspäällikkö Jenni Larjomaa. Hänen mukaansa tilannetta voi monella tapaa verrata 1900-luvun alkuun, jolloin teolliseen työhön liittyvä sääntely oli vielä vähäistä.

– Tulevaisuudessa alustatalouden työt yleistyvät nopeasti, arvioi puolestaan valtion Business Finland -innovaatiorahoituskeskuksen johtava asiantuntija Tuomo Alasoini.

Tämä merkitsee Alasoinin mukaan melkoista haastetta perinteiselle tavalle tehdä työtä, jota on tehty työsopimusten ja työehtosopimusten suojissa.

– Työntekijän ja työn teettäjän tai työntekijän ja alustan välille ei synny työsuhdetta. Monissa oikeusasteissa on kiistoja, mitkä ovat työntekijän oikeudet ja juridinen asema tällaisissa tapauksissa, Alasoini sanoo.

Ongelmiin ratkaisuja

Alustataloudessa toimiva työntekijä on siis erittäin haavoittuvassa asemassa. Miten hänen tilannettaan sitten voitaisiin parantaa?

Monet alustatalouden yhteydessä esiin nousevista ongelmista sinänsä eivät ole uusia. Esimerkiksi työn suorittajan oikeudellista asemaa on jouduttu perinteisesti pohtimaan muun muassa yksinyrittäjien ja freelancereiden toiminnan yhteydessä. 

Anu Suorannan mielestä alustatyön näkeminen työnä toiselle – aivan vastaavasti kuin palkkatyön tekeminen toiselle – on ratkaisevaa.

– Yhteiskunnallisesti on pystyttävä näkemään polkupyörälähetteihin tai siivoojien työn organisointiin liittyvien kumppanuustermien taakse. On purettava mahdollisuus kiertää palkkatyösuhteita ja niihin kuuluvia työntekijän vakuuttamiseen ja turvallisuuteen liittyviä normeja.

Maija Mattila ehdottaa työsuhdeturvan ulottamista myös alustatyöntekijöihin. Tämä mahdollistaisi heidän pääsynsä sosiaalisen suojelun piiriin, kuten työehtosopimusten mukaisiin palkkoihin, palkallisiin sairauslomiin, lomakertymiin ja riittäviin sosiaalietuuksiin.

Samantapaisia ratkaisuja pyöritellään myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan vuonna 2018 julkaistussa selvityksessä. Siinä hahmotellaan työlainsäädännön ja kokonaisturvan kokonaisuudistusta, jonka lähtokohtana on ihmisten toimeentulon muodostuminen eri elämänvaiheessa monenlaisista ansioista ja tulonsiirroista.

Koska näitä toimeentulon eri osa-alueita joka tapauksessa suhteutetaan koko ajan myös toisiinsa, ei niitä selvityksen mukaan ole järkevää käsitellä erillisinä lainsäädännön osina, vaan niitä tulisi kehittää kokonaisuutena. Tavoitteena on lainsäädäntö, joka parhaiten tukee yksilön mahdollisuuksia turvata toimeentulonsa työ- ja elämäntilanteesta riippumatta.

Työelämän tulevaisuus?

Onko alustatalous ja alustatyö työelämän tulevaisuus? Anu Suoranta pitää sitä mahdollisena. 

– Juuri tässä on avainkysymys. Työn organisoinnin tehokkuuden lisäksi on yhteiskunnan kyettävä kontrolloimaan alustojen kautta kulkevia rahavirtoja ja niistä on tuloutettava palkkatyön kaltaisesti hyötyjä yhteiskunnalliseen varantoon.

Myös Maija Mattila tähdentää tarvetta huolehtia hyvinvointivaltion rahoituksesta alustatalouden aikakaudella. Mattilan mielestä yhteiskunnan tehtävä ei ole maksaa yritysten voittoja. Tuottavuuden kasvun on näyttävä työntekijöiden palkoissa ja freelancereiden palkkioissa. Näin myös valtio saa riittävät verotulot hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi, Mattila päättää.

Ken Loachin kuvaamassa Iso-Britanniassa pienituloisten määrä on ollut kovassa kasvussa. Joidenkin tilastojen mukaan jopa kaksi kolmasosaa työssäkäyvistä saa vain noin 20 000 puntaa tai sen alle palkkaa vuositasolla. On vaikea arvioida, mikä on lisääntyvän alustatalouden asema kehityksessä. 

Maija Mattila toteaa, että moni alustatyöntekijä joutuu tekemään työtä jatkuvasti riittävän toimeentulon hankkimiseksi. Hän muistuttaa, että Euroopassa noin neljännes alustavälitteistä työtä tekevistä on tässä mielessä alustoista riippuvaisia. Näiden työntekijöiden henkilökohtaiset ja kotitalouden kokonaistulot ovat matalammat kuin alustojen kautta satunnaisesti työskentelevillä.

Alustataloudessa on mahdollisuuksia

Useampi Suomessa toimiva päivittäistavaraliike markkinoi myös ostosten kotiinkuljetuksia. Muun muassa Keskolla on palvelu, jonka suosio on kasvussa.

Palvelualojen ammattiliiton PAMin pitkäaikainen aktiivi Joonas Tuomivaara (kuvassa) toteaa, että Keskokin aloitti trendien perässä kuljetustoimintojen ulkoistamisen merkittävän lisäämisen 1990-luvulla. Vuoden 2010 tienoilla Keskon Logistiikalla ei enää ollut lainkaan omia autoja tai kuljettajia.

– Pääasiassa kuljetukset järjestetään tänä päivänä sopimusautoilijoiden kanssa, joiden yritykset kuljettajineen toimittavat kuormat asiakkaille, eli esimerkiksi kaupoille, ravintoloille ja huoltoasemille.

Keskon vastuullisuusperiaatteet sekä muun muassa tilaajavastuulain tuomat velvoitteet huomioiden kuljettajille tulee Tuomivaaran mukaan maksaa minimissään yleissitovan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

– Mitä tulee ruoan verkkokaupan kuljetuksiin, sitoo heitäkin nähdäkseni AKT:n tai Kaupan yleissitovat työehtosopimukset.

Laadulla on väliä

Uusi tekniikka edesauttaa Tuomivaaran mukaan yhä useammin alustatalouden piirteitä omaavia työllistämisen vaihtoehtoja.

– Esimerkiksi sähköiset rahtikirjat voivat mahdollistaa sen, että autonkuljettaja saa toimituskohtaiset toimintaohjeet siitä, millaisia palvelukonsepteja kulloiseenkin toimitukseen sisältyy. Tällöin saattaa Keskon tyyppisellä yhtiön johdolla syntyä käsitys, että tällä keinolla voidaan korvata vakituiset sopimusautoilijat, kun jokaiselle kuljettajalle saadaan yhtäläinen tieto toimintatavoista, olit uusi tai vanha toimija alalla.

Kuitenkin toiminnan laatu näyttelee nykymaailmassa yhä suurempaa roolia, kun ihmisille halutaan tarjota yhä yksilöllisempää palvelua.

– Siirtymät alustatalouteen Keskon kuljetusten osalta sisältänee tällä hetkellä aivan liian suuria riskejä, jotta sellaisen suunnitelman kanssa kannattaisi edetä.

Kuljetukset kokonaisuudessaan muodostavat mittavan kokonaisuuden esimerkiksi ympäristönäkökohtia mietittäessä, ja kuljetusten kokonaishallinta ja ohjaus on järkevää pitää yrityksen omana toimintana. Niin ikään Keskon toimintaperiaatteisiin sitoutuminen ja niiden valvonta on helpompaa ja kehittäminen pitkäjänteisempää kun yhteistyötahoina toimii pitkäaikaisiin sopimuksiin sitoutuvia tahoja.

Heikoimpien puolesta

Alustatalouden piirissä työskentelevän henkilön aseman parantaminen on Tuomivaaran mielestä hankala kysymys. 

– Jos se olisi helppo, niin sehän olisi jo ratkaistu. Työntekijöiden järjestäytyminen on tietenkin avainasemassa.

Tuomivaaran mukaan nykyisten ammattiliittojen on irtauduttava ajatuksesta, että heidän edustamansa ihmiset koostuvat työsuhteessa olevista säännöllisen palkkatyön vakituisista tekijöistä. 

– Ammattiliittojen kannattaisi ottaa ensisijaiseksi tehtäväkseen yhteiskunnan heikoimpien puolustamisen, jolloin toiseksi heikoimman asema niin ikään vahvistuisi. Mielestäni hyvän tason omaava perustulo olisi saatava aikaan äkkiä. Se takaa mahdollisuuden kieltäytyä kaikista pahimmasta riistosta ja työnantajien olisi pakko kehittää työn tekemisen edellytyksiä paremmiksi kaikin puolin saadakseen leipiinsä motivoitunutta ja yritykseen parhaiten sopivan väen. Samalla tarvittaisiin koko verojärjestelmän pikainen uudistus. Sosiaaliturva- ja verojärjestelmien pitäisi olla täysin läpinäkyviä ja yksiselitteisiä.  

Tuomivaara on myös pyöritellyt ajatusta, että ammattiliittojen pitäisi alkaa edistää tekijänoikeuden suojaa. Alustataloudessa myös eri toimijat usein tuottavat lisäarvoa kehittäen itse alustan tarjoamaa palvelua paremmaksi.

– Ammattiliitot voisivat valvoa, että Googlen tyyppiset yritykset maksaisivat royalteja tai muuta aina kun ne hyödyntävät jonkun yksilön kehittämää piirrettä ja saavat siitä voittoa.

Alustataloudesta hyötyä

Tuomivaaran mielestä kansanvaltaisessa järjestelmässä alustataloudesta voivat hyötyä kaikki, eikä idea sinänsä ole pelottava. 

– Mikäli robotisaatio ja digitalisaatio saadaan valjastettua ihmisen terveydelle ja ympäristölle haitallisen työn vähentämiseen, voidaan alustatalouden avulla tuottaa ihmisille mielekkäitä sisältöjä toinen toiselle. Mutta tämä edellyttää vero- ja sosiaaliturvajärjestelmän perustavanlaatuista uudistamista, jotta teknologian kehittymisellä edesautetaan myös yhteiskunnan heikoimpien elämänlaadun parantamista, huomauttaa Tuomivaara.