Andrés Goméz: "Muutos tulee, ajan mittaan"
Vain kapea Floridansalmi erottaa 800000 Miamin kuubalaista heidän kotimaastaan. On totuttu ajattelemaan, että kaikki kotimaansa jättäneet kuubalaiset haluavat murhata Fidel Castron ja kaataa Kuuban sosialistisen järjestelmän. Tämä ei pidä paikkaansa. Miamissakin asuu monenlaisia kuubalaisia ja yhä enemmän niitä, jotka haluavat USA:n ja Kuuban suhteiden normalisoimista.
Yksi heistä on mielipidevaikuttaja ja päätoimittaja Andrés Goméz, joka vieraili Helsingissä viime viikolla. Hän muutti Miamiin vanhempiensa mukana 13-vuotiaana vuonna 1960, pian Kuuban vallankumouksen jälkeen.
Opiskeluaikoinaan hän alkoi kiinnostua Kuuban oloista ja järjestelmästä. Tämä johti siihen, että hän perusti vuonna 1977 Antonio Maceo -solidaarisuusprikaatin ja matkusti sen mukana Kuubaan. Se oli ensimmäinen Kuuba-prikaati USA:sta vallankumouksen jälkeen. Tämä matka antoi suunnan hänen loppuelämälleen.
"Olen toiminut Miamissa nyt 32 vuotta Kuuban puolesta. Se ei ole ollut helppoa eikä vaaratontakaan", Gomez sanoo. Muun muassa pommiuhkauksia on tullut hänen toimittamansa lehden Areito Digitalin toimitukseen. "En ole yksin, mutta toki aktiivisesti toimivat ovat maarginaalisen pieni ryhmä siinä ympäristössä."
Siirtolaisten kaksi sukupolvea
Pian Kuuban vallankumouksen jälkeen USA:han muutti noin 130000 kuubalaista. He olivat enimmäkseen rikkaita oikeistolaisia ja korkeasti koulutettuja ammattilaisia, muun muassa suurin osa Kuuban lääkäreistä lähti pakoon sekasortoisia oloja.
"Tämä joukko uskoi, että USA kaataa Fidel Castron hallituksen ja miehittää Kuuban viimeistään vuonna 1961 ja he pääsevät palaamaan kotimaahansa", Gomez kertoo.
Näin ei käynyt. Muun muassa Sikojen lahden maihinnousu, jonka USA suoritti kuubalaisten pakolaisten avulla, epäonnistui surkeasti vuonna 1961. Ensimmäiset siirtolaiset jäivät USA:han loppuiäkseen juonimaan murhayrityksiä ja monenlaisia terroritekoja Kuubaa vastaan.
1960- ja 70-luvuilla Kuubasta lähdettiin vielä poliittisista syistä. "Mutta 1980-luvulta alkaen lähtijöiden motiivit ovat painottuneet yhä enemmän henkilökohtaisiin ja taloudellisiin syihin", Gomez sanoo. "On esimerkiksi haluttu yhdistää perheitä ja auttaa köyhyydessä eläviä sukulaisia."
Siirtolaisuus on siis muuttunut vähitellen normaaliksi köyhästä maasta leveämmän leivän ääreen siirtymiseksi. Nämä toisen aallon siirtolaiset eivät piittaa Kuuban järjestelmän muuttamisesta ja he myös haluaisivat vierailla kotimaassaan ilman rajoituksia. "He haluavat aistia Kuuban tunnelman, sen arkipäivän ja rikkaan kulttuurin."
Viimeisimpien tutkimusten mukaan Miamin kuubalaisten tilanne onkin kääntynyt niin, että enemmistö kannattaa kauppasaarron lopettamista ja suhteiden normalisointia.
Miamin poliittisessa tilanteessa tämä muutos ei vielä näy. Ennen vuotta 1990 kaikki kuubalaiset saivat heti muutettuaan USA:n kansalaisuuden, erikoisoikeudella. Tämä oikeus kuitenkin poistettiin, joten myöhemmät siirtolaiset eivät saa äänestää eivätkä osallistua politiikkaan. "Tämän vuoksi näyttää edelleen siltä, että Miamin kuubalaiset kannattavat republikaanien kovaa linjaa Kuubaa kohtaan. Mutta tilanne on muuttumassa. Siirtolaisten ensimmäinen polvi on pian haudassa ja toisenlainen ääni pääsee kuuluville, ajan mittaan."
....
MARJALIISA SIIRA