Näyttivätkö kaikki naistenlehdet samalta 1960–1970-luvuilla – vaikka niiden sanoma palveli eri luokkia? Tamperelaisessa Työväki ja media -seminaarissa dosentti Arja Turunen nosti esiin yllättävän havainnon: vaikka suomalaiset naistenlehdet olivat ideologisesti kaukana toisistaan, niiden ulkoasu muistutti toisiaan hämmentävän paljon. Vasemmistolainen Uusi Nainen vaati rakenteellisia uudistuksia työväenluokan naisten aseman parantamiseksi, kun taas porvarillinen Suomen Nainen puolusti perinteisiä rooleja ja yksilön vastuuta. Kaupallinen Me Naiset liukui näiden välillä, myyden tasa-arvoa muodin ja kulutuksen kautta. Turusen puheenvuoro osoitti, että lehdet eivät olleet vain viihdettä – ne olivat luokkien välinen taistelutanner, jossa työväen ääni kamppaili näkyvyydestä pääoman hallitsemassa julkisuudessa. Kun nykykeskustelu tasa-arvosta ja oikeudesta itse määritellä oma sukupuoli käy yhä kiivaampana, on aika kysyä: kenen ääni kuuluu, ja kenen kokemukset eivät pääse lehtien sivuille?
Keywords:
79 perussuomalaiselle sakot
Kevään 2025 alue- ja kuntavaalit olivat historialliset: ensimmäistä kertaa molemmat vaalit pidettiin yhtä aikaa. Demokratian juhla, sanoisi moni. Mutta juhlan jälkeinen siivous on jäänyt tekemättä – 527 valtuutettua ja varavaltuutettua ei ole ilmoittanut vaalirahoitustaan määräajassa. Se ei ole pelkkä unohtaminen. Se on rakenteellinen oire, ja siitä sakotetaan.
Äänestysprosentitkaan eivät anna syytä suurempaan kansanjuhlaan. Alue- ja kuntavaalien äänestysaktiivisuus 2025 vaihteli paljon eri alueilla: kuntavaaleissa korkein äänestysprosentti mitattiin Luodossa (77,7 %) ja alin Kajaanissa (45,3 %). Aluevaaleissa korkein prosentti oli Pohjanmaan hyvinvointialueella (56 %) ja matalin Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella (45,2 %).
Valtiontalouden tarkastusviraston johtava tilintarkastaja Pontus Londen sanoo suoraan: ”Se, ettei kaikkia rahoitusilmoituksia tehdä määräaikaan mennessä, on toistuva ilmiö vaaleissa. Olemme huolissamme, jos poliitikot eivät pidä vaalirahoituksen avoimuutta tarpeeksi tärkeänä asiana.” Tämä ei ole vain huoli viranomaiselta – tämä on huuto läpinäkyvyyden puolesta.
Kapitalismin aikakaudella politiikka on markkinoistettu. Vaalikampanjat muistuttavat brändikampanjoita, ja rahoittajat jäävät usein tietoisesti varjoon. Kun ilmoitusvelvollisuus laiminlyödään, jää kansalaisilta tietämättä, kuka rahoittaa kenenkin agendan. Tämä ei ole byrokratiaa – tämä on vallan jäljitystä.
VTV:n mukaan ilmoitus on tehtävä, vaikka rahoitusta ei olisi ollut. Tämä on tärkeä detalji: vaikeneminen ei ole neutraalia. Se on poliittinen teko. Kun ilmoitus puuttuu, jää jäljelle epäilys – kuka hyötyy hiljaisuudesta?
Varsinais-Suomen ja Satakunnan hyvinvointialueet sekä Padasjoki ja Kemiönsaari ovat ilmoittamatta jättäneiden kärjessä. Onko kyse resurssien puutteesta, tietämättömyydestä vai tietoisesta piilottelusta? VTV on lähettänyt kaksi kehotusta ja uhkaa nyt 7000 euron sakolla. Mutta sakko ei korjaa luottamusta.
Luottamus ei synny sakoista vaan toimijuudesta. Demokratia ei ole pelkkä äänestysakti. Se on jatkuvaa läpinäkyvyyden rakentamista. Kun valtuutettu ei kerro, kuka kampanjan maksoi, jää kansalainen yksin arvaamaan. Ja se ei ole demokratiaa – se on epäluottamusyhteiskunta.
Kirsi Hytti Helsingin yliopistosta analysoi tutkimuksessaan "Vaalirahakohun diskurssit lehdistössä 2008–2010" (2011), miten suomalainen sanomalehdistö käsitteli vuoden 2008 vaalirahakohua.
Hytin pro gradu -tutkielma "Vaalirahakohun diskurssit lehdistössä 2008–2010" osoittaa, että media ei pelkästään raportoi poliittisista kriiseistä, vaan myös muokkaa niiden merkitystä erilaisten puhetapojen eli diskurssien kautta. Lehdistö käytti muun muassa syntipukin, uhrin ja kollektiivisen syyllistämisen diskursseja, jotka vaikuttivat siihen, miten kansalaiset ymmärsivät vallankäytön ja vastuunkannon.
Vuoden 2008 vaalirahakohu sai alkunsa, kun paljastui, että useat kansanedustajat olivat jättäneet ilmoittamatta merkittäviä kampanjatukia, erityisesti Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykseltä saadut varat. Kohu kärjistyi, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli totesi julkisesti, ettei ollut ilmoittanut tukijoitaan, koska lain rikkomisesta ei seurannut rangaistusta. Median huomio kohdistui myös pääministeri Matti Vanhasen yhteyksiin rahoittajiin, mikä johti vaatimuksiin hänen erostaan ja viranomaisten selvityksiin.
Nykyinen vaalirahailmoitusten laiminlyönti ei ole ensimmäinen kerta, kun poliitikkojen toiminta herättää epäluottamusta. Jo vuoden 2008 kohussa media tuotti poikkeuksellisen intensiivistä ja asenteellista uutisointia, joka heijasti laajempaa eetoksen muutosta: kansalaiset eivät enää tyytyneet selityksiin, vaan vaativat läpinäkyvyyttä.
VTV:n hakukone kertoo, kuka on jättänyt vaalirahoituksensa ilmoittamatta.
Tämä historiallinen tausta antaa nykyiselle tilanteelle syvemmän merkityksen – kyse ei ole vain yksittäisistä ilmoituksista, vaan luottamuksen rakenteista. VTV:n verkkosivuilla olevasta vaalirahoituksen hakukoneesta ilmenee muun muassa, että Perussuomalaisista 79 ja Kansallisen Kokoomuksen riveistä 42 ehdokasta ei ole toimittaneet lainmukaista vaalirahoitusilmoitusta vuoden 2025 kuntavaaleissa.
Epäluottamusyhteiskunta tarkoittaa tilaa, jossa kansalaiset eivät voi luottaa instituutioihin tai niiden edustajiin, koska tiedon avoimuus on puutteellista.
Vaalien kautta poliittiseen luottamustehtävään valitun henkilön on tehtävä ilmoitus vaalirahoituksesta Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Tämä koskee esimerkiksi eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi ja varaedustajaksi, kuntavaaleissa valtuutetuksi ja varavaltuutetuksi sekä aluevaaleissa aluevaltuutetuksi ja varavaltuutetuksi valittuja. Sama ilmoitusvelvollisuus koskee myös europarlamenttivaaleissa ja presidentinvaalissa valituiksi tulleita henkilöitä. Ilmoitusvelvollisuus perustuu lakiin ehdokkaan vaalirahoituksesta ja koskee nimenomaan poliittisissa vaaleissa luottamustehtävään valittuja henkilöitä.
VTV eli Valtiontalouden tarkastusvirasto on Suomen ylin riippumaton tarkastusviranomainen, joka toimii eduskunnan yhteydessä. Sen tehtävänä on varmistaa, että valtion varoja käytetään tehokkaasti, lainmukaisesti ja eduskunnan päätösten mukaisesti.
Kirjoittajan artikkelit
Työväenluokalla on sanottavaa – ja tarve tulla kuulluksi. Mutta Orpo–Purran hallitus ei kuuntele, eikä sen budjetti puhu ihmisille vaan pääomalle. Syksyn budjettiriihi osoittaa, miten julkiset palvelut, sosiaalinen asuminen ja kuntien rahoitus alistetaan markkinoiden logiikalle, samalla kun asevarusteluun löytyy miljardeja. Ara-järjestelmän alasajo ja asumistukien leikkaukset eivät ole yksittäisiä toimenpiteitä vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa yhteiskunnan vastuu siirretään yksityisille toimijoille. SKP:n puheenjohtaja Tiina Sandbergin mukaan Orpo-Purran uusi budjetti luo luokkaeroja. Kommunistit rakentavat vaihtoehtoa, jossa resurssit palvelevat ihmisiä, eivät pääomaa.
Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
- ‹ edellinen
- 5 / 19
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa + Politiikka
”Tieteen ja toivon talossa” Puistokatu 4:ssä Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa keskusteltiin kriittisistä mineraaleista ja niiden roolista vihreässä siirtymässä, teknologisessa kehityksessä ja geopoliittisessa kilpailussa. Keskustelussa käsiteltiin muun muassa kiertotaloutta, vastuullisuusviestintää, alkuperäiskansojen oikeuksia ja aktivismin näkökulmia. Tilaisuudessa esitettiin erilaisia näkemyksiä siitä, miten kriittisten mineraalien käyttöä tulisi ohjata ja millaisia vaikutuksia sillä on yhteiskunnallisesti ja ekologisesti. Johtopäätökset eivät tuottaneet yksiselitteisiä ratkaisuja, mutta tarjoavat mahdollisuuden tarkastella aihetta useista eri näkökulmista.
In English below! Tiedonantaja-festivaali tulee taas! Tänä vuonna tätä yhteiskunnallisen muutoksen, aktivismin ja yhteistyön festaria vietetään Rauhanasemalla, Helsingin Pasilassa lauantaina ja sunnuntaina 11.–12. lokakuuta. Ohjelmaa järjestetään lauantaina 11. lokakuuta Rauhanaseman lisäksi myös Pasilan kirjaston auditoriossa.
Orpo-Purran hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset iskevät kipeimmin palvelualojen osa-aikatyötä tekeviin naisiin. Laboren uusi tutkimus paljastaa, että asumistuki ja työttömyysturva heikentyvät, toimeentulotuen tarve kasvaa ja arki muuttuu epävarmemmaksi. Johtava tutkija Milla Nyyssölä muistuttaa, että naiset kantavat suhteellisesti suurimman taakan. Tiedonantaja kysyy: kenelle hyvinvointivaltio enää on hyvinvointia?