Keywords:
Etelä-Afrikka Trumpin tähtäimessä
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin leikkauksilla Etelä-Afrikan ulkomaanapuun ja tuontitulleilla on kielteisiä vaikutuksia. Trump on nostanut Etelä-Afrikan esimerkiksi maasta ja ”huonosta toimijaista”, jota pitää rangaista. ”Etelä-Afrikassa tapahtuu kauheita asioita”, Trump julisti helmikuun alussa.
Sittemmin Trump allekirjoitti asetuksen, joka kieltää ulkomaisen avun Etelä-Afrikalle, sillä perusteella, että Etelä-Afrikan hallitus harjoittaa rotuun perustuvaa syrjintää valkoista vähemmistöväestöä kohtaan.
Asetuksessa sanotaan, että Yhdysvallat ”ei voi tukea Etelä-Afrikan hallituksen ihmisoikeusloukkauksia eikä toimintaa, joka heikentää Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ja aiheuttaa kansallisen turvallisuuden uhkia kansakunnallemme, liittolaisillemme, afrikkalaisille yhteistyökumppaneillemme ja eduillemme.”
Asiakirjaan liittyi ”tiedote”, jossa syytetään Etelä-Afrikkaa ”terrorismin ja itsevaltaisten hallintojärjestelmien tukemisesta ulkomailla”.
Maaliskuussa Trumpin hallinto karkotti Etelä-Afrikan Yhdysvaltain-suurlähettilään Ebrahim Rasoolin ja julisti hänet ei-toivotuksi henkilöksi. Päätös tuli sen jälkeen, kun Rasool oli todennut erään webinaarin aikana, että MAGA-liike oli osittain vastaus ”ylivaltaiseen vaistoon”.
Väite ihmisoikeusloukkauksista Etelä-Afrikan 4,5 miljoonaa valkoista vastaan (hieman yli 7 % koko väestöstä) perustuu hallituksen päivitettyyn pakkolunastuslakiin, joka sallii valtion pakkolunastaa omaisuutta yleiseen tarkoitukseen tai yleisen edun nimissä edellyttäen, että oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus maksetaan. Etelä-Afrikan laissa ei ole rodullista elementtiä, eikä se liity pyrkimyksiin maauudistuksessa, jolla pyritään korjaamaan entisten siirtomaa- ja apartheid-aikaisten maan haltuunottojen epäoikeudenmukaisuuksia.
Vuonna 2018 äärioikeistolaisen afrikaanerijärjestö* AfriForumin edustajat tekivät kiertueen Yhdysvalloissa ”lisätäkseen tietoisuutta” valkoisen vähemmistön väitetystä vainosta, jota he toistuvasti kutsuvat ”valkoiseksi kansanmurhaksi”.
Tämä johti Trumpin twiittaukseen, että Etelä-Afrikka oli ”takavarikoimassa maata valkoisilta maanviljelijöiltä” – väite, jonka merkittävät uutisorganisaatiot ja yhdysvaltalainen voittoa tavoittelematon faktantarkastussivusto PolitiFact.com sittemmin kumosivat. PolitiFact.com raportoi valtion virkamiesten lausuntojen tarkkuudesta. Mutta valheellinen väite jäi pysyvästi Trumpin mieleen.
Äärioikeistolaisten ryhmien väite valkoisesta kansanmurhasta Etelä-Afrikassa liittyy maatiloihin kohdistuvien rikollisten hyökkäysten todelliseen korkeaan tasoon. Monet maatilat ovat valkoisten omistamia johtuen menneistä mustien yhteisöjen viljelemien maiden pakkolunastuksista. Ei ole todisteita siitä, että maatiloihin kohdistuvilla hyökkäyksillä olisi erityistä rodullista motiivia. Hyökkäykset ovat johdonmukaisia Etelä-Afrikan hämmästyttävän korkean rikollisuusasteen kanssa. Maatilat ovat usein eristyneitä ja helppoja kohteita rikollisille.
Myytti Etelä-Afrikan hallitsevan Afrikan kansalliskongressin (ANC) harjoittamasta rodullisesta vainosta saa Trumpin puheiden takia taas jalansijaa.
Yhdysvallat suunnittelee ottavansa vastaan pakolaisia Etelä-Afrikasta. Kyseessä olisivat ihmiset, jotka ovat joutuneet syrjinnän kohteiksi ihonvärinsä vuoksi. Heitä kutsutaan ”epäsuosituiksi vähemmistöiksi”. Tähän mennessä noin 67 000 ihmistä on hakenut pakolaisuutta Yhdysvaltoihin. Hakemukset on jätetty Yhdysvaltain suurlähetystöön Pretoriassa.
Trumpin hyökkäykset Etelä-Afrikkaa vastaan liittyvät ilmeisesti haluun rangaista Etelä-Afrikkaa siitä, että se on toiminut näkyvästi kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) Israelia vastaan
ANC on vuodesta 1994 (ensimmäisten demokraattisten vaalien jälkeen) ollut vahva Palestiinan vapautuksen tukija. Nelson Mandelan kuuluisa lausunto, ”Tiedämme liiankin hyvin, että vapautemme on epätäydellinen ilman palestiinalaisten vapautta”, on tullut Etelä-Afrikan solidaarisuusliikkeen epäviralliseksi iskulauseeksi Israelin Gazassa ja Länsirannalla tekemää kansanmurhaa vastaan.
Etelä-Afrikka on lisännyt kaupallista yhteistyötä BRICS – maiden kanssa. BRICS on hallitustenvälinen järjestö, johon kuuluu 10 maata. Järjestöön kuuluvat muun muassa Kiina, Venäjä ja Iran, jotka ovat kaikki Yhdysvaltojen vihollisiksi mieltämiä valtioita. Käännettynä Trumpin kielelle tämä kaikki tarkoittaa ”terrorismin tukemista”. Voimakas sionistinen lobbaus Etelä-Afrikassa ja maan äärioikeistolaisissa ryhmissä on löytänyt läheisen liittolaisen Trumpista, joka nyt kohdistaa kaupan ja avun painostamaan ANC-hallitusta muuttamaan kurssiaan.
Suurin osa Yhdysvaltain taloudellisesta avusta Etelä-Afrikalle menee HIV/AIDS-rahoitukseen, joka myönnetään presidentin hätäsuunnitelman (PEPFAR) kautta. Tämä olisi ollut 439 miljoonaa dollaria vuonna 2025, mikä on noin 20 % Etelä-Afrikan AIDS-ohjelmien kokonaisrahoituksesta. Noin 8 miljoonaa eteläafrikkalaista (12,8 % väestöstä) elää HIV:n kanssa, ja heistä noin 6 miljoonaa saa antiretroviraalista (ARV) hoitoa. Maailmanlaajuisesti Etelä-Afrikassa on eniten HIV:n kanssa eläviä ihmisiä.
PEPFAR-rahoituksen äkillinen lopettaminen tammikuussa, kun Trump leikkasi kaiken ulkomaisen kehitysavun, johti välittömästi kansalaisjärjestöjen johtamien HIV-klinikoiden sulkemiseen, ARV-lääkkeiden loppumiseen ja tuhansien HIV-ohjelman työntekijöiden työpaikkojen menetykseen.
Haavoittuvat ryhmät, kuten seksityöntekijät, jotka ovat olleet riippuvaisia PEPFAR-rahoitteisesta tuesta ARV-lääkkeisiin ja HIV-testaukseen, ovat kriisissä. Kapkaupungin ja Witwatersrandin yliopistojen tekemä mallinnustutkimus arvioi, että Yhdysvaltain rahoitusleikkaukset voisivat aiheuttaa 150 000 ylimääräistä HIV-tartuntaa ja 65 000 lisäkuolemaa vuoteen 2028 mennessä.
Etelä-Afrikan hallitus ei ole onnistunut luomaan vaihtoehtoista strategiaa, joka korvaisi Yhdysvaltain rahoituksen menetyksen ja varmistaisi, että kansalaisjärjestöjen HIV-klinikat voitaisiin avata uudelleen.
Trumpin pyrkimykset pakottaa Etelä-Afrikka muuttamaan ulkopolitiikkaansa ja asettumaan samaan linjaan Yhdysvaltain imperialismin uuden vaiheen kanssa ovat toistaiseksi kohdanneet vain vastarintaa. ”Meitä ei pelotella”, julisti presidentti Cyril Ramaphosa vastauksena Trumpin lausuntoihin.
Yhdysvaltain toimet Etelä-Afrikkaa vastaan vaikuttavat vakavimmin ja välittömimmin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin.
*Afrikaanerijärjestöllä tarkoitetaan järjestöä, joka ajaa Etelä-Afrikan afrikaanerien eli afrikaansia puhuvien eurooppalaisperäisten valkoisten etuja, identiteettiä ja kulttuurillista yhtenäisyyttä.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Afrikan kansalliskongressi ANC ei saavuttanut tarvitsemaansa suoraa enemmistöä vaaleissa, mutta sillä on edelleen suurin äänestäjien tuki. Maan siirtymävaiheen epäonnistuminen köyhyyden poistamisessa on avannut oven populistiselle etnonationalistiselle politiikalle. Etelä-Afrikan vaalitulosta analysoi Mark Waller.
Etelä-Afrikka ja muut liittoutumattomat valtiot voisivat koota voimansa rauhan kiilan iskemiseksi sotaa käyvien blokkien välille ja lopettaa kriisit, joita ne pakottavat meidät kaikki kohtaamaan, kirjoittaa Mark Waller.
Kommunistit suuntaavat maan parlamenttivaaleihin uudenlaisella otteella, jossa otetaan huomioon ANC:n ja COSATU:n kanssa tehdyn yhteistyön parhaat puolet.
- 1 / 5
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Euroopan puolustusteollisuus kamppailee aseiden, raaka-aineiden, tuotantokapasiteetin ja teknologisen ylivoiman puutteessa samalla, kun konfliktien määrä maailmassa kasvaa. Suomi on nostettu mallimaaksi, jossa puolustusteknologia, tekoäly ja metaversumi yhdistyvät yhä tiiviimmin siviilielämään. Tämä muutos ei ole yksittäinen kehityskulku, vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa turvallisuuslogiikka tunkeutuu osaksi jokapäiväistä elämäämme – koulutuksesta liikenteeseen ja energiainfrastruktuurista viestintään.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on käynnistänyt radikaalin deregulaatiokampanjan, jonka tavoitteena on purkaa sääntelyä, josta yrityslobbarit eivät pidä – mukaan lukien sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät normit. EU:ssa on nähty deregulaatiota aiemminkin, mutta tällä kertaa tilanne on hyvin erilainen: purkuhanke on paitsi huomattavasti laajempi ja armottomampi, myös ennennäkemättömän laajasti hallitusten ja Euroopan parlamentin tukema.
Maailmanpolitiikan jännitteet eivät enää rajoitu pelkästään sotilaallisiin konflikteihin tai diplomaattisiin kiistoihin. Talous on noussut keskeiseksi osaksi suurvaltakamppailua, ja vapaakaupan ideologia on monin paikoin haastettu. Tutkijat Jyrki Käkönen ja Pertti Honkanen tarkastelevat kehitystä, jossa globalisaation pitkä kausi näyttäisi olevan päättymässä. Sen tilalle rakentuu uudenlainen kansainvälinen järjestys, jossa valtakeskukset hakevat asemaansa uudelleen talouden, turvallisuuspolitiikan ja teknologian rajapinnoilla.