Keywords:
Naton huippukokous ja sen vastaiset tapahtumat - Brysselistä Washingtoniin
Nato pitää 75-vuotisjuhlakokouksen Washington D.C:ssä 9.-11. heinäkuuta. Suomea edustaa presidentti Alexander Stubb, ulkoministeri Elina Valtonen ja puolustusministeri Antti Häkkänen. Presidentin kanslia tiedotti asiasta 2. heinäkuuta. Kokousta pohjustettiin urheiluhenkisessä tapaamisessa Pohjois-Norjassa ennen juhannusta Norjan pääministeri Jonas Gahr Stören ja Ruotsin pääministeri Ulf Kristerssonin kanssa.
– Kävimme läpi sitä, miten toimimme huippukokouksessa ja miten tulemme työmme jakamaan. Löysimme monia asioita, joita voimme edistää yhdessä Washingtonissa, nosti presidentti Stubb esille kanslian tiedotteessa.
Tiedotteen mukaan kokous ja Suomen tavoitteet eivät vaikuta edistävän rauhaa maailmassa:
“Huippukokouksen pääaiheita ovat Naton pelotteen ja puolustuksen vahvistaminen, Ukrainalle annettava vahva tuki, Ukrainan ja Naton suhteen tiivistäminen sekä yhteistyö Naton kumppanien kanssa. Suomen tavoitteena on, että Washingtonin kokouksessa tehdyt päätökset muodostavat sillan Ukrainan Nato-jäsenyyden toteutumiselle. Suomi pitää tärkeänä, että kokous vahvistaa myös Naton kumppanuussuhteita sekä Euroopan unionin että Aasian ja Tyynenmeren maiden kanssa. Nato juhlii huippukokouksessa 75-vuotista taivaltaan.”
Huippukokous ei jää huomiotta rauhanliikkeeltä. Viime vuonna syntynyt rauhanjärjestöjen ja aktivistien maailmanlaajuisen verkoston Global Women for Peace United Against Nato - GWUAN (Maailman naiset rauhan puolesta yhdessä Natoa vastaan) jäsenet järjestävät Nato-vastaisen tapahtuman 6.-7. heinänkuuta niin ikään Washingtonissa runsaine oheistapahtumineen. Tämä on jatkoa ensimmäiselle tapahtumalle vuosi sitten Brysselissä, josta Tiedonantajakin kertoi. Jo huhtikuussa on alkanut rauhankävely Mainen osavaltiosta Washingtoniin.
Valmisteilla on 200 valokuvan näyttely ja viime vuonna aloitettu vetoomus, jotka on tarkoitus lähettää maailman hallituksille.
Lisätietoja saa ja tapahtumia voi seurata osoitteessa nonatoyespeace.org/agenda
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Vietnamin sota oli osa kylmä sotaa. Neuvostoliitto oli noussut suurvallaksi pystyttyään lyömään Hitlerin joukot itärintamalla ja kukistamaan fasismin. Useita Euroopan maita otti sosialistisen kehityssuunnan.
YHDYSVALLOISSA VALLITSI 1950- luvulla ja –60-luvun alkuvuosina kylmän sodan hengessä lietsottu kommunismin leviämisen pelko. Siihen liittyen maan sotilaalliset toimet Vietnamissa saivat alkuun myös laajaa tukea. Kun alkoi näyttää siltä, että Vietnamiin piti lähettää yhä enemmän nuoria miehiä ilman selvää sotastrategiaa ja tavoitteita, alkoi yleinen mielipide kääntyä. Samaan aikaan mustien kansalaisoikeusliike laajeni ja voimistui. Sota alkoi niellä varoja, joita olisi tarvittu kotimaassa julkisiin palveluihin.
Hallitus jätti toukokuussa lausuntokierrokselle luonnoksen valtioneuvoston toimenpideohjelmaksi rasismin torjumisesta ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Lausuntoja luonnokseen jätti 98 erilaista tahoa kansalaisjärjestöistä ja liitoista aina viranomaisiin asti. Monet näistä löysivät puutteita ohjelmaluonnoksesta.
- 1 / 3
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tarkalleen tänään 10. heinäkuuta vuonna 1985 Ranskan valtio pommitti Greenpeacen Rainbow Warrior-aluksen upoksiin. Pääoman keinot ovat kehittyneet: räjäyttävät pommit ovat saaneet rinnalleen mm. SLAPP-kanteet, sääntelyrakenteita ja markkinamekanismeja, jotka pyrkivät hiljentämään kansalaisyhteiskuntaa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin ympäristöaktivismia ei ole vaimennettu.
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.