Vasta muutama kuukausi sitten perustettu Seksuaalirikosuhrien tuki ry (SETU) haluaa rikkoa hiljaisuuden, joka usein suojelee rikoksen tekijää ja jättää uhrin näkymättömäksi – erityisesti silloin, kun kyse on ihmisistä, jotka eivät osaa puolustaa itseään. Järjestön varapuheenjohtaja Mia Räisäsen mukaan uhrien tuki ei saisi jäädä rangaistusten varaan, vaan tarvitaan seksuaalirikoslain muuttamista, mielenosoituksia ja koko yhteiskunnan liikehdintää uhrien rinnalle.
Ranskan kommunistinuoret: Sota ei ole meidän – vaan pääoman!
28.08.2025 - 14:45
Sota ei ole neutraali tila, vaan väline, jolla pääoma kurittaa työväenluokkaa. Kuva: Jeanne Menjoulet, CC BY 2.0.
Ranskan kommunistinuorten järjestö (MJCF) nostaa esiin sodan ja kapitalismin yhteenkietoutumisen Euroopan nykytilassa. Nuorten kannanotto (27.8.) ei säästele sanoja: ”Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti. Kun vanhukset ja lapset pakotetaan aseisiin, Euroopan johtajat puhuvat ’vapaudesta’ – mutta kenen vapaudesta oikeastaan?”, sanotaan ranskalaisten kannanotossa.
MJCF:n pääsihteeri Assan Lakehoulin mukaan Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron ja muut eurojohtajat jatkavat Boris Johnsonin aloittamaa rauhanneuvottelujen sabotointia. Kannanoton mukaan sodan jatkaminen palvelee asefirmoja, jälleenrakennusmarkkinoita ja EU:n federalistisia haaveita. Tässä kontekstissa syntyy uudissana sotahyötytalous, joka tarkoittaa talousjärjestelmää, jossa sota ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
Kommunistinuoret vaativat rauhankonferenssia, ei Naton holhousta. Heidän viestinsä on selvä: ei Bayrou-budjetille, ei Euroopan puolustusliitolle – kyllä suvereenien kansakuntien yhteistyölle. Tämä ei ole agitaatiota, vaan filosofinen haaste: voiko rauha olla mahdollinen kapitalismin ehdoilla?
Tiedonantajan lukijoille tämä ei ole vain ulkopolitiikkaa – tämä on luokkakysymys. Sota ei ole neutraali tila, vaan väline, jolla pääoma kurittaa työväenluokkaa. Kommunistinuorten kannanotto kutsuu meitä näkemään toisin. Ei julistamalla, vaan kysymällä: mitä tapahtuu, kun markkinat määrittävät rauhan? Ja kenelle se rauha silloin kuuluu?
Kirjoittajan artikkelit
Nato-jäsenyys on nyt osoittanut, että Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua käydään kuin pakosta – ja oikeistovoimien johdolla. Haagissa pidetty natomaiden kokous nosti sotabudjetit viiteen prosenttiin. Yhä useampi kysyy, mitä me oikeastaan olemme puolustamassa – ja kenen ehdoilla. Kun aseet vaativat osuutensa, jääkö jäljelle mitään rauhalle, oikeudenmukaisuudelle, yhteiselle tulevaisuudelle tai ihmisten perusturvalle? Parlamentin humanistit ovat eksyksissä. Onko enää olemassa poliittista liikettä, joka uskaltaa sanoa ei sekä aseille että niille arvoille, joita ne kantavat?
Heikki Ekman kulkee toisin – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Hänelle politiikka ei ala puoluekokouksista vaan keittiönpöydästä, kävelyretkiltä ja kysymyksistä, joihin ei ole valmiita vastauksia. Kesäkuun puolivälissä Porissa pidetty Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Ekmanin puolueen pääsihteeriksi. Hänen ajattelunsa punoo yhteen luokkakriittisyyden, ekologisen vastuullisuuden ja inhimillisen yhteyden etsimisen pääomakeskeisen järjestyksen varjossa – kommunismi ei ole hänelle menneen kaipuuta, vaan liike, joka kutsuu rakentamaan toisenlaista maailmaa, yhdessä, askel kerrallaan.
- ‹ edellinen
- 10 / 14
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.
Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille.
Venezuela valmistautuu kunnallisvaaleihin 27.7. Nämä ovat jo kolmannen vaalit vuoden sisällä. Petaren kaupunginosa, miljoonien työväenluokan asuinpaikka, elää vaalien arkea konkreettisesti: vesikatkot, julkisen liikenteen haasteet ja paikallinen stigma eivät ole vain infrastruktuurikysymyksiä, vaan kertovat siitä, miten ihmiset kokevat oman arkensa ja tarpeen muutokselle. Haastattelen kolmea nuorta naista. He puhuvat rauhallisesti elämästään ja tulevasta äänioikeudestaan — ei vastakkainasettelun vaan arkisen osallistumisen kautta. Tämä on juttu siitä, kuinka politiikka syntyy, vaikka puistoissa viisaiden nuorten naisten keskustelussa - ei pelkästään vaalihuoneistoissa — ja kuinka optimismi asuu nuoruudessa, joka uskaltaa nähdä tulevaisuuden omana tilanaan.