ARS 06: Siistejä kauhusatuja aikuisille

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 5/2006.

ARS 06 näyttelyn yleisöllä oli selvästi pääsääntöisesti hauskaa. Karmeiksikin tarkoitetut teokset olivat niin esteettisiä ja siloisia, että ne muuttuivat lähinnä huvittavaksi. Chapminin veljesten Sex I -veistos oli joidenkin kriitikoiden mukaan veret seisauttava kauhulatinki, mutta siitä tuli oitis mieleen Linnanmäen entinen kummitusjuna, joka aikoinaan irrotti kävijöistä äänekkäät röhönaurut.

Pilailupuotien muoviluurangot ja muu vastaava kama maistuivat useimmista katsojista korkeintaan paperille.

En itse ole koskaan ollut kovin innostunut ns. videotaiteesta, mutta tässä ARSissa esitetyt rainat olivat parhaasta päästä. Japanilaisen Tabaimon animaatio kukkivasta miehestä oli upea juttu – kaunis ja monimerkityksinen. Myös Motohiko Odanin videossa oli jujua – makea hunaja ei kelvannut siloiselle nuorelle tytölle, vaan hän pisteli mieluummin suuhunsa ohi lentäviä meheviä kärpäsiä. Ne hän nappasi nieluunsa pitkällä liskonkielellään.

Entisen laivaston insinöörin ja merimiehen, Aleksandr Ponomarjovin muhkeat kuvaukset hyiseltä jäämereltä kymmenillä kompasseilla maustettuna toivat mieleen lapsuudessa luetut kirjat seikkailijoista, jotka tekivät huimia matkoja maailman ääriin. Mukaan hyvien videoiden joukkoon kelpuuttaisin vielä vietnamilais-japanilaisen Muistomerkki-projektin Vietnamille, jossa nuoret riksakuskit ovat tekevinään työtään hiekkaisella merenpohjalla kuolevien korallien seassa. Välillä käydään pinnalla happea haukkaamassa ja sitten taas jatketaan omituista vetistä raadantaa.

Aivan toisenlaista nestettä on Gerda Steinerin ja Jörg Lenzlingerin teoksessa Joutsenlampi. Siinä liihottelevat Suomen kansallislinnut, puhtaan valkoiset laulujoutsenet kohti suloista lätäkköä, joka on täynnä paksua jäteöljyä. Pienen lammen rannoilla on jo valmiina muita valkeita eläimiä; lumilampaita, jänis ja jääkarhu. Katsojilla raksutti äänekäs oivaltamisen meininki, miten saaste voi olla niin kaunista?

Vihjailevia mutta silti siistejä kauhun paikkoja riitti ARS 06:ssa. Adrian Varejaon Kuivaliharauniot esittivät kaakeloituja seinänpalasia, joiden sisältä pursuili kaikenlaisia jäänteiden ja lihanpalasten jätteitä. Nämäkin hommat kääntyivät ihan päälaelleen – liian selvästi katsojat näkivät, että kyseessä on tuubista pursotettu polyuretaani, joka on maalattu muistuttamaan suolia ja muita sisäelimiä.

Aivan Kuivaliharaunioiden vieressä on venäläisen AES+F -ryhmän digitaalimaalauksia, joita kutsutaan Viimeiseksi kapinaksi. Niissä teini-ikäiset nuoret ovat silpovinaan toisiaan samuraimiekoillaan tai muilla sapeleilla. Kaikki on äärimmäisen siistiä ja siloista – yhtä hyvin porukka voisi sutia toisiaan puuterihuiskuilla tai saunavihdoilla. Ainoa pelottava pointti kuvissa on se, että mustesuihkutekniikka on tänä päivänä jo niin pitkälle kehittynyttä, että koneet hoitavat kohta kaiken maalaamisen ja myös grafiikan teon. Eli ns. taiteilijaa tarvitaan vain painamaan nappia ja kone pukkaa metrikaupalla täydellistä taideteosta, aamen.

* * *

ARS 06:ssa on toki mukana vaikka kuinka paljon käsin maalattuja ja piirrettyjä kuvia ja veistoksia, joista niistäkin löytyy kovan tason osaamista ja samaa vihjailevaa kauhistelua kuin teknisesti modernimmassa kamassa. Hienoimmat grafiikan vedokset osoittautuivat yllättäen espanjalaisen Francisco Goyan teoksiksi, joita Chaphamin veljekset ovat muuttaneet oman mielensä mukaan. 83 vedosta käsittävä Sodan kauhut -sarja on Jaken ja Dinon käsittelyssä saanut aivan uudet päät. Entiset kasvot on korvattu klovnien tai koiranpentujen naamoilla.

Tälle tempulle on keksitty useita hienoja selityksiä. Katsoja voi olla niistä mitä mieltä tahansa – mehän elämme nykyisin modernissa selitysyhteiskunnassa, jossa ei pärjää ilman jatkuvia ja laadukkaita selityksiä.

Monenlaisen taidetavaran joukosta pidin hauskimpana Birminghamin ensimmäistä valistuskuoroa. Porukka esittää videoituja valitusvirsiä arkipäivässä potuttavista asioista. He ovat yhdessä säveltäneet ja sanoittaneet svengaavia ja iloisia lauluja, joissa he purnaavat ja valittavat kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä; miksei bussit kulje ajoissa, miksi tietsikat ei toimi, miksei elämä suju ketterämmin ja kivemmin.

Tämä Tellervo Kalteisen ja Oliver Kocta-Kalteisen kuorovideointi on ns. avoin ja kehittyvä teos, johon myös suomalaiset valittajat voivat osallistua ARS 06:n aikana. Eli sinne vain Kiasmaan mukaan vinkumaan arjen ankaruutta ja maailman murheita ja siinä samassa teistäkin kehkeytyy ihan oikeita moderneja taiteilijoita.

KARI LINDSTRÖM

Kuva: TOIVO KOIVISTO

Kirjoittaja on Helsingin Kumpulassa asuva taidegraafikko.

ARS 06 Toden tuntu Kiasmassa.

Esillä 27.8.06 asti.

Ti 9-17, ke-su 10-20.30.