Aseita ja autoja

Tosielämä päihittää usein fiktion kummallisuudessaan, mutta vain huonot elokuvat onnistuvat tekemään molemmille karhunpalveluksen saamalla todellisuuden näyttämään epäaidolta ja keksityn tarinan äärimmäisen tylsältä.

Charly Mattei (Jean Reno), esimerkillinen isä, hellä aviomies ja huolehtiva poika, on vastikään jäänyt eläkkeelle päivätyöstään mafiapomona. Mikseivät he voi vain jättää tätä harmitonta vanhusta rauhaan? Ehkä siksi, että todellinen henkilö, johon filmi perustuu, selvisi 22 luodin murhayrityksestä hengissä – siitä nimi 22 BULLETS (22 Bullets/L’immortel, 2010, Ranska); tai ehkä siksi, mikä on tässä tapauksessa todennäköisempää, että ohjaaja Richard Berry halusi käyttää 5 minuuttia kuvaamaan Matteita luotisateessa, 60 minuuttia sisuuntuneen papparaisen veriseen kostoretkeen, 20 minuuttia Audi-automainokseen, jossa ihmiset jahtaavat toisiaan Marseilles’n kaduilla tai vain kruisailevat rennosti tien pinnoittamalla ruumismatolla, mutta hei, ilman yhtäkään pomppua; 20 minuuttia todistellaan, kuinka kovia körmyjä vanhat eläköityneet miehet voivat olla, ja loput 10 minuuttia seurataan fiksujen naisten toimintaa poliisivoimissa. Ai niin, hyvännäköisiin alku- ja lopputeksteihin menee vielä noin neljä minuuttia.

119-minuuttisen pätkän ainoa jotenkuten kiinnostava osuus on Mattein omituinen suhde sympaattiseen mutta kovaksikeitettyyn, älykkääseen naispoliisi Goldmaniin (Marina Foïs).

Tosielämässä 22 luotia eivät ehkä tappaneet Matteita, mutta tässä fiaskossa edes 415 luotia eivät pystyneet pitämään tätä katsojaa hereillä.