Bushille diktaattorin valtuudet

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 21/2007.

George W. Bushin hallinto julkisti 9. toukokuuta direktiivin nimeltä National Security and Homeland Security Presidential Directive (Kansallista turvallisuutta ja kotimaan turvallisuutta koskeva presidentin direktiivi). Se on jäänyt lähestulkoon noteeraamatta USA:n mediassa, ulkomaisesta mediasta puhumattakaan. Sitä ei myöskään ole annettu kongressin tarkasteltavaksi. Kuitenkin direktiivi on merkitykseltään valtava. Tässä direktiivissä Bush nimittäin julistaa, että katastrofitilanteessa "presidentti tulee johtamaan liittovaltion hallituksen toimia perustuslaillisen hallituksen turvaamiseksi". Käytännössä direktiivi tekisi presidentistä diktaattorin sellaisen hätätilan sattuessa.

Direktiivissä "katastrofitilanne" määritellään seuraavasti: "Katastrofitilanne" merkitsee sijainnista riippumatta mitä tahansa tapahtumaa, joka aiheuttaa erityisen paljon uhreja, tuhoa tai hajaannusta vaikuttaen vakavasti USA:n väestöön, infrastruktuuriin, ympäristöön, talouteen tai hallituksen toimintoihin.

Bushin hallinnon kaudella ja erityisesti vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen USA:ssa on otettu pitkiä askeleita poliisivaltion suuntaan ja kansalaisvapauksien kaventamiseksi. Direktiivi on jälleen uusi askel kohti virallista poikkeus- tai sotatilalakia.

Direktiivissä määrätään eri virastoja valmistelemaan varautumissuunnitelmia yllättävän, "lamauttavan" liittovaltiohallituksen vastaisen hyökkäyksen varalta ja annetaan vastuu näiden suunnitelmien koordinoinnista Valkoiselle talolle.

Toisista yhteyksistä tiedetään, millaiseen yllättävään ja lamauttavaan hyökkäykseen Bushin hallinto viittaa. On puhuttu "toisesta 9/11:sta" ja jopa terroristien tai vieraan hallituksen USA:han salakuljettamasta ja räjäyttämästä ydinpommista.

Tämä kaikki voi olla vain sotahysterian lietsomista ja demokratian kaventamista sen varjolla. Muistettakoon kuitenkin, että varapresidentti Dick Cheney määräsi jo kesällä 2005 USA:n strategista esikuntaa laatimaan varautumissuunnitelman "käytettäväksi vastauksena toiseen 9/11-tyyppiseen terroristihyökkäykseen USA:ta vastaan". Ja tämä suunnitelma perustuu "olettamukseen", että Iran olisi "toisen 9/11:n" takana. Suunnitelmaa on käytetty sotilaallisen hyökkäyksen valmistelemiseksi Irania vastaan. Varautumissuunnitelman mukaan USA:n vastaus ei nimittäin riipu Iranin todellisesta sekaantumisesta USA:n vastaiseen terroristitoimintaan eikä siitä, ettei mitään "toista 9/11:sta" ole tapahtunut. Suunnitelma ei myöskään keskity "toisen 9/11:n" estämiseen, vaan siihen, että kun USA:ssa pamahtaa, siitä syytetään Irania ja Iraniin kohdistetaan "rankaisevat" pommitukset.

Cheneyn varautumissuunnitelmaa konkretisoi puolustusministeri Donald Rumsfeldin huhtikuussa 2006 hyväksymä terrorisminvastaisen taistelun suunnitelma. Tämän asiakirjan idea on, että toinen 9/11-hyökkäys, "joka tänään puuttuu", loisi "sekä oikeutuksen että tilaisuuden" käydä sotaa "joitakin tunnettuja kohteita [Iran ja Syyria] vastaan".

Monet eivät USA:n hyökkäykseen Iraniin usko. Ei niin, ettei halua olisi. Mutta Bushin hallinto on yhä pahemmassa umpikujassa Irakissa. Maailman ainoan supervallan lähestyvää tappiota havainnollistaa se, että jopa Bagdadin vihreä vyöhyke USA:n lähetystöineen on vastarintaliikkeen tulituksen kohteena. Toisaalta tämä umpikuja voi ajaa Washingtonin vallanpitäjät pelaamaan entistä kovemmin panoksin. Mitä tahansa tapahtuukin, siitä ei pidä yllättyä.

ERKKI SUSI