Demokratia uhattuna

Valta on siellä missä on raha. Esko Seppäsen tuore kirja Rauhan ja rahan geopolitiikka (Into Kustannus) ei ole pettymys niille, jotka ovat miehen aikaisempaan tuotantoon tutustuneet. Ja jos on seurannut Seppäsen verkkoblogia, mukana on paljon sieltä peräisin olevaa ja pitemmälle jalostettua pohdintaa.

Seppänen naurahtaa, että kyseessä taitaa olla hänen kolmaskymmenes kirjansa – jo pelkästään Into Kustannukselle Seppänen on ehtinyt tehdä muutaman vuoden aikana viisi kirjaa.

"Suomen porvaristo on hylännyt perinteiset arvonsa – kodin, kirkon ja isänmaan."

Seppänen kertoo, että tuore kirja on kooste paitsi taloudellisesta vallasta, myös maailmanrauhasta ja Suomen geopoliittisesta asemasta.

– Kirjassani on arvio itsenäisen Suomen historian kymmenestä pahimmasta demokratian loukkauksesta. Listan kärjessä ovat sotiin liittyvät tapahtumat, kuten Saksan protektoraatiksi ajautuminen ensimmäisenä itsenäisyytemme vuotena ja yhteishyökkäys Neuvostoliittoon natsi-Saksan kanssa toisen maailmansodan pohjoisella rintamalla, toteaa Seppänen.

– Arvioin suomalaisia perusarvoja. Kaksinaismoraali kukoistaa. Suomen porvaristo on hylännyt perinteiset arvonsa – kodin, kirkon ja isänmaan. Tilalle ovat tulleet ahneus ja oman edun tavoittelu, lataa Seppänen.

Isäntämaasopimuksen ristiriita

Kokeneen journalistin otteella Seppänen pureutuu myös tuoreempiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi Suomen ja Naton niin sanottuun isäntämaasopimukseen.

Suomi etenee kaksilla raiteilla, jotka eivät voi loputtomiin kulkea rinnakkain ilman ristiriitoja.

Seppänen nostaa esille Suomen ja Venäjän välisen valtiosopimuksen. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista vastaan. Seppänen tulkitsee, että kyseessä on Suomen ja Venäjän välinen hyökkäämättömyyssopimus.

– Nyt sitten Suomen ja Naton välisessä isäntämaasopimuksessa, joka ei ole valtiosopimus vaan pelkkä yhteisymmärryspöytäkirja, Suomi ottaakin kannan, jonka mukaan se voi valmistautua myös hyökkäyssotaan, kummastelee Seppänen.

Hänen mukaansa Suomi etenee tässä kaksilla raiteilla, jotka eivät voi loputtomiin kulkea rinnakkain ilman ristiriitoja.

Russofobia kukoistaa

Suomen ja Venäjän suhde on eräs Seppäsen keskeisiä teemoja. Hän ihmettelee Suomessa kylvettyä russofobiaa ja Venäjän panettelua.

Suomalainen valtamedia liputtaa voimalla Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.

– Kirjaan olen esimerkiksi poiminut parin sivun verran Ilta-Sanomissa vuoden 2017 aikana julkaistuja Venäjä-aiheisia otsikoita. Se kuvaa median Suomen ja Venäjän nykyisiin suhteisiin kohdistamaa vihamielistä lähestymistapaa ja pelottelua. Näin jälkikäteen voi arvioida lehden otsikoiden totuudellisuutta, sanoo Seppänen.

Suomalainen valtamedia liputtaa voimalla Suomen Nato-jäsenyyden puolesta. Kriittiset äänet eivät pääse julkisuuteen. Seppänen pohtii, että kansan Nato-vastaisuuden vuoksi maamme poliittinen eliitti saattaa pyrkiä hankkiutumaan suoraan Yhdysvaltojen huomaan ohi Naton.

Suomen sikarikkaat

Esko Seppänen päivitti muutama vuosi sitten kuuluisan kappaleen 20 perheestä. Hänen mukaansa mielikuva paristakymmenestä eliittiperheestä ei enää nyky-Suomessa toimi.

– Ajat ovat muuttuneet, eikä Suomen rikkaiden joukossa ole enää perheitä, joilla olisi valtaa niin paljon kuin 20 perheellä joskus 1950-luvulla. Erityisesti metsäteollisuus on menettänyt perhevallan luonteensa. Jos perheellä pitää olla sekä rahaa että valtaa, Suomessa ovat asiat niin hullusti, että täältä ei enää löydy 20 perhettä rahavallan mannekiineiksi.

Monimiljonäärejä Suomesta löytyy reilu tuhat.

Suomessa riittää silti rikkaita. Seppänen arvioi, että Suomessa oli vuonna 2016 liki 50 000 ihmistä, joilla oli sijoitusvarallisuutta vähintään miljoona dollaria yli oman asunnon, loma- asunnon ja kulkuvälineiden arvon. Monimiljonäärejä Suomesta löytyy reilu tuhat, niin sanottuja supermiljardöörejä – joilla on yli 30 miljoonan omaisuus – on noin 460. Ei Suomessakaan pelkillä napeilla pelata, toteaa Seppänen.

Ominaista Seppäsen mukaan on se, että omaisuuksia ei veroteta.

– Esimerkiksi listaamattomien eli pörssin ulkopuolisten yhtiöiden osingot ovat olleet suurimmalta osin verovapaita, toisin kuin luultiin Kataisen hallituksen pääomatuloverojen uudistamisen yhteydessä. Silloin sanottiin, että Suomessa ei enää ole verottomia osinkoja, muistuttaa Seppänen.

Raaka-ainevarat kansallistettava

Kirjan eräs mielenkiintoisimmista osista koskee Suomen raaka-ainevaroja. Seppänen huomauttaa, että Suomi on luonnonvaroiltaan yllättävän rikas. Harmi vain, että sitä ei osata hyödyntää. Esimerkiksi kaivokset ovat ulkomaalaisomistuksessa.

– Ehdotan kirjassani maankuoren pinnan alapuolella olevan maan kansallistamista Suomen valtion omistukseen. Maapohjan sisältö ei ole nykyään kenenkään omistuksessa. Kansallistaminen ei loukkaisi kenenkään etua, mutta antaisi valtiovallalle nykyistä suuremman mahdollisuuden esimerkiksi verojen ja provisioiden käyttöönoton korvauksena Suomen raaka-aineiden hyväksikäytöstä ja vastineeksi ulkomaisten kaivosyhtiöiden ulkomaille siirtämistä voitoista, toteaa Seppänen.

Mistä vasemmistolle lähde?

Seppänen valittelee, että suomalaisia puolueita on kaiken aikaa entistä vaikeampi erottaa toisistaan.

"Puolueet ovat nykyään valtion institutionaalisia elättejä."

– Puolueet ovat nykyään valtion institutionaalisia elättejä, jotka eivät tule toimeen ilman valtion antamia puoluetukiaisia. Varsinkin hallituspuolueiden politiikka on kuin käytettyä purukumia, josta ovat aromit kadonneet. Siinä kilpaillaan siitä, mikä puolue saa vaaleissa jytkyn ja kenen käteen jää Musta Pekka.

Seppäsen mukaan pelkkä vaalimenestys ei innosta kansaa poliittiseen työhön. Tarvitaan se kuuluisa pihvi, joka on niin merkittävä asia, että se innostaa.

– Vasemmiston on löydettävä sellainen lähde, josta ammentaa aloitteita ja joka ei kuivu paljosta käytöstä. Sosialismi kuivui, eikä vasemmistolla sen jälkeen ole ollut vastausta kysymykseen, tarvitaanko parempaa sosialismia vai sosialismia parempaa, pohtii Seppänen.

Esko Seppänen on mukana keskustelemassa kirjastaan Helsingin Maanantaiklubilla 5. maaliskuuta klo 19 alkaen kahvila Berggassa Kalliossa (5. linja 14). Vapaa pääsy.