Eduskunta pihalla Afganistanin todellisuudesta
Eduskunta keskusteli tiistaina Afganistanista ulkoasiainvaliokunnan hallituksen selvitykseen antaman lausunnon pohjalta ja oli varsin yksimielinen siitä, että Afganistanin "vakauttaminen" vaatii pitkäaikaista sitoutumista niin Suomelta kuin kansainväliseltä yhteisöltä. Yksikään vasemmistoliitonkaan kansanedustaja ei enää vaatinut suomalaisjoukkojen vetämistä pois Afganistanista. Yksikään Natoa vastaan uhonnut edustaja ei asettunut vastustamaan Nato-johtoista miehitys- ja kansanmurhasotaa Afganistanissa.
Keskustelu osoitti paljaalla tavalla, kuinka täysin pihalla eduskunta on Afganistanin todellisuudesta.
Kaiken tietämättömyyden perustana on todellisuutta vastaamaton kuva USA:n Afganistaniin suorittaman hyökkäyksen ja siellä nyt käytävän miehityssodan syistä. Afganistaniin ei hyökätty eikä siellä sodita vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen takia ja terrorismin kitkemiseksi. USA suunnitteli hyökkäystä jo paljon ennen syyskuun 11. päivää omien strategisten ja öljyintressiensä takia. Ja niiden takia miehityssotaa myös jatketaan Geneven sopimusta ja muita kansainvälisiä sopimuksia rikkoen. Afgaaneilla on Geneven sopimuksen mukainen oikeus taistella miehittäjien häätämiseksi maastaan.
Tietämättömyys koskee myös Afganistanin nykytilannetta. Nato on häviämässä miehityssotansa Afganistanissa eikä sillä ole mitään suunnitelmaa tappion välttämiseksi. Kansainvälisen Punaisen Ristin mukaan sotatoimet ovat leviämässä kaikkialle maahan.
Natolla ja sen siivestäjämailla on nyt Afganistanissa noin 50 000 sotilasta. Tilanteen toivottomuutta kuvaa Isaf-joukkojen amerikkalaisen komentajan Dan McNeillin arvio, jonka mukaan tarvittaisiin yli 400 000 ulkomaista ja Afganistanin nukkehallituksen sotilasta tappion välttämiseen. Kyse on siis liki kaksi kertaa suuremmasta määrästä kuin USA:lla ulkomaisine ja paikallisine apureineen on nyt Irakissa. Tämä tarkoittaa, että paine Suomen kaltaisten siviilikriisinhallintaan ja poliisitehtäviin keskittyvien maiden vetämiseksi varsinaisiin sotatoimiin kasvaa.
Tietämättömyyden huippua edusti kansanedustajien vaatimus, että Suomi ja koko "kansainvälinen yhteisö" puuttuisivat nykyistä tiukemmin Afganistanin huumetuotantoon ja maan korkeiden virkamiesten huumekytköksiin. Eivätkö kansanedustajat todellakaan tiedä, että oopiuminviljely ja huumekauppa ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti nimenomaan miehityksen aikana CIA:n, Pakistanin tiedustelupalvelun ISI:n ja Naton tukemina ja suojelemina? Suuri osa valtaisasta rahanpesusta ja muusta korruptiosta on puolestaan yhteydessä huumekauppaan. Suomi ei asialle mitään voi, vaikka tahtoisikin, ja "kansainvälinen yhteisö" on USA:n taskussa.
Korruption yksi puoli on se, että jälleenrakennukseen ja muihin avustuksiin suunnatusta ulkomaanavusta menee optimistisen arvionkin mukaan liki puolet ulkomaisille konsulteille, yksityisille turvayhtiöille, nukkehallinnon virkamiehille ja takaisin läntisille "auttajille". Eräiden afgaaniarvioiden mukaan tilanne on vielä paljon pahempi.
Afganistanin miehityssota ja afgaanisiviilien murhaaminen on lopetettava. Suomen on irtisanouduttava rikollisesta sodasta ja vedettävä joukkonsa välittömästi pois Afganistanista. Miehityksen päätyttyä kansainvälinen apu Afganistanin jälleenrakentamiseksi on järjestettävä valvotulla pohjalla.
ERKKI SUSI