Ei elämästä selviä hengissä

Eletään vuotta 1981. On kesä. Kaukana rannasta lipuvasta laivasta kantautuu laulua: ”Jätkät, sätkät, parrun pätkät sinisellä Saimaalla seilattiin, poijat, jätkät, pitkät pätkät, kaunista Veeraa me katseltiin. Ja sen tervahöyryn nimi oli Prinsessa Armaada ja me parrulastissa seilattiin noita Saimaan aaltoja…”

Höyrylaiva S/S Heinävesi seilaa pitkin hailakansinistä Saimaata. Kaurismäen veljekset kuvaavat ensimmäistä pitkää elokuvaansa Saimaa-ilmiö, joka perustuu Tuuliajolla -nimiseen kiertueeseen. Höyrylaivan iloisen kosteissa tunnelmissa elämää pienemmistä viisauksista tarinoivat muun muassa Ismo Alanko ja Martti Syrjä, miehet, joiden merkitystä suomalaisesta rocklyriikasta puhuttaessa ei voida sivuuttaa. Laivan valkoviinin höyryisissä ja Camel-savukkeiden käryisissä tunnelmissa istuu myös muuan Juice Leskinen. Leskinen nousee ylös tuoliltaan ja astuu ruoriin: hän tähyilee ajoittain kiikareiden läpi horisonttiin ja lausuu ulkomuistista Lauri Viidan runoa Onni:

Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.

Juice Leskisen (1950–2016) kuolemasta tuli hiljattain kuluneeksi kymmenen vuotta. Suomalaisen rocklyriikan saralla Leskinen lukeutuu viralliseen valtiomieskaartiin: ehkä hän on jopa maamme rocklyriikan presidentti tai Churchill kuten Dave Lindholm aikanaan luonnehti Leskisen merkitystä.

Myös Miljoonasade -yhtyeestä tunnettu Heikki Salo lukeutuu rocklyriikkaamme eturintamaan. Salo on elämänsä aikana sanoittanut lukuisia suomalaisten sydämiin ja mieliin iskostuneita kappaleita sekä perehdyttänyt ihmisiä laululyriikan saloihin.

Suomen kieli taipuu

Juicella oli suuri vaikutus siihen, että Salo aikanaan kiinnostui musiikista ja omien sanoitusten tekemisestä.

– Ryhdyin kirjoittamaan omia lauluja nuorena kloppina 70-luvun alussa. Se oli hienoa aikaa siinäkin mielessä, että suomalainen rock ja suomirokki periaatteessa syntyivät tuolloin. Suuria vaikuttajiani olivat tuolloin suomalaisen rockmusiikin kätilöt: Dave Lindholm, Heikki Harma eli Hector ja Juice Leskinen.

– Oli alusta asti selvää, että haluan kirjoittaa lyriikoita suomeksi, vaikka alussa kirjoittelin myös jonkin verran englanniksi. Laululyriikoiden ohella kirjoitin myös runoja ja novelleja: maalaiskylässä oli mukava istua ikkunan äärellä ulos tuijotellen ja kirjoitella kaikenlaista.

”Kun kirjoittaa riimillistä tekstiä, niin suomi on kielenä loistava.”

Minkälainen kieli suomi on lauluntekijälle, eli kuinka suomi taipuu lauluksi?

– Suomi taipuu erinomaisesti lauluksi. Kun kirjoittaa riimillistä tekstiä, niin suomi on kielenä loistava, koska mikä tahansa sana on lähestulkoon mahdollista rimmauttaa toisen sanan kanssa. Englannin kielessä riimillisesti toistensa kanssa soivien sanojen valikoima on huomattavasti suppeampi.

– Suomi on kielenä äärimmäisen vivahteikas ja värikäs, joten se tarjoaa hedelmällisen maaperän laulujen kirjoittamiselle. Kun kuuntelee esimerkiksi englanninkielisiä biisejä, niin huomaa usein sen, että lyriikoissa toistetaan vanhoja juttuja.

Laululyriikkaa ei usein ole arvostettu samalla tavalla kuin perinteisempää runoutta.

– Laululyriikka on oma kirjoittamisen laji, eikä se ole sama asia kuin luettavaksi tarkoitettu runo. Kun Bob Dylanille myönnettiin Nobel-palkinto, niin oli hienoa, että samalla tunnustettiin se, että laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa, eikä ”huonoa” runoa kuten osa ennen vanhaan ajatteli.

”Laululyriikka on kirjoittamisen lajeista teknisin.”

– Laululyriikka puhkeaa täyteen kukkaansa vasta silloin, kun teksti toimii yhdessä musiikin kanssa laulettuna. Laululyriikka on kirjoittamisen lajeista teknisin. Missään muussa kirjoittamisessa ei esimerkiksi tarvitse laskea tavuja, tavujen painoja tai pituuksia. Laululyriikka ei ole kirjoitettua kieltä, vaan ääntä ja laululyriikoissa joudutaan runoa enemmän miettimään retorisia tekijöitä.

Suomalaiselle rockmusiikille ja -lyriikalle on ominaista melankolisuus humoristisiakin aiheita käsiteltäessä.

– Vaikea sanoa mistä se johtuu. Ehkä se johtuu osaltaan tavasta tehdä, mutta myös kuulijalla on suuri vastuu sanoitusten ymmärtämisessä. Laululyriikka ei aina toteudukaan siten, miten kirjoittaja on sen ajatellut, vaan kuuntelija antaa laululle omia merkityksiä ja käyttötapoja. Esimerkiksi Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa parodioi suomalaisuutta ja sen kliseisiä ilmenemismuotoja.

Suomalaiset ovat esittäneet rockia 1950-luvulta alkaen, mutta suomenkielisten rocktekstien kirjoittaminen alkoi toden teolla vasta 1970-luvulla.

– Suomessa on tehty lauluja kaupallisessa mielessä jo 1900-luvun alussa, eikä tule unohtaa esimerkiksi Reino Helismaan ja Georg Malmsténin merkitystä, jotka olivat jo huomattavasti aikaisemmin kirjoittaneet ja tehneet lauluja suomeksi.

– Musiikilliset ja sanoitukselliset perinteet sekä ketjumaisuus näkyvät kaikkein selvimmin Juicen kohdalla. Kun Juicen tekstejä analysoi, niin siitä on löydettävissä selviä yhtäläisyyksiä Helismaan sanoituksiin.

– Hectorin teksteistä puolestaan havaitsee sen, että hän on perehtynyt englanninkielisiin biiseihin ja tekstintekijöiden tapaan kirjoittaa lauluja. Hänen tuotantonsa ei pohjaudu samalla tavalla iskelmä- ja laulelmaperinteen varaan kuin Juicen. Hector tosin teki uransa alkupuolella laulelmia, mutta ne eivät olleet samalla tavalla Helismaan hengessä kirjoitettuja iskelmiä kuin Juicen kohdalla. Dave Lindholm on Hectoriin ja Juiceen verrattuna ”iskelmävapain”. Daven tuotannosta puolestaan näkyvät yhtymäkohdat Bob Dylanin edustamaan laulaja-lauluntekijyyteen.

Juice Leskinen

Salo tutustui Juiceen muuttaessaan Tampereelle vuonna 1995.

– En ollut Juicen paras kaveri, enkä esimerkiksi juurikaan ryypännyt hänen kanssaan toisin kuin monet muut. Juice haastoi minut moneen otteeseen mukaan veneily- ja kalastusreissuilleen, mutta jouduin kieltäytymään, koska minulla oli runsaasti keikkoja ja kotona pienet lapset: olisi ollut vaikea selittää vaimolle kotona, että lähden pitkän keikkarupeaman jälkeen Juicen kanssa veneilemään. Myös Joe Cockerin kanssa olisi ollut mahdollisuus päästä kalaan, kun Juicen bändeissäkin soitellut Hannu Tervaharju pyysi minua tuuraamaan itseään Cockerin kaverina Tammerkoskella: siitäkin kieltäydyin. Meidän perheestä kaikki muut olivat oksennustaudissa ja minä en päässyt. Katumista siis riittää, Salo nauraa.

– Manserock-konserttien kautta tutustuin Juiceen ihmisenä paremmin ja meillä oli keskenämme hauskaa. Ei me mitään remuamista harrastettu, mutta tuli aina vaihdettua ajatuksia kun törmäiltiin.

– Kirjoittaessani laululyriikkaa käsittelevää teostani Kahlekuningaslaji, soitin Juicelle ja pyysin häntä kommentoimaan käsikirjoitustani. Hän suostui ja pyysi, että ennen kuin tulen käymään, niin lähetän tekstiä hänen sähköpostiinsa. Suunnitelma oli hyvä, mutta se ei koskaan toteutunut: lähes poikkeuksetta kun tulin Juicen luokse, hän pyysi ensimmäisenä korjaamaan tietokoneensa modeemin, jotta pystyisi lukemaan lähettämäni tekstit. Tein työtä käskettyä. Otin tietokoneesta virrat pois ja laitoin koneen takaisin päälle: modeemi oli taas kunnossa!

– Käydessäni Juicen luona, puhuimme laululyriikan lisäksi kaikesta muustakin: Juice naukkaili valkoviiniä ja kävimme hienoja keskusteluita.

Juice laululyyrikkona

Juice oli armoitettu rocklyyrikko ja sanataituri, joka on jättänyt lähtemättömän jäljen suomalaiseen laululyriikkaan.

”Juice harrasti jatkuvaa riimittelyä ja sanaleikkejä.”

– Kun Juicen kanssa istui ja jutteli, niin hän harrasti jatkuvaa riimittelyä ja sanaleikkejä. Tähän yhdistyi miehen käsittämätön yleistieto eri asioista, sekä hänen uskomaton kameramuistinsa: kun hän luki jotain, niin Juice muisti heti kaiken.

Juice käytti suvereenisti eri riimien lajeja.

– Kirjoittaessani Kahlekuningaslaji -kirjaa, minua rupesi kiinnostamaan, onko olemassa eri riimittelylajeja. Kun rupesin metsästämään suomalaisia runousoppeja, niin havaitsin, ettei niissä kerrota riimilajeista lainkaan tai siitä, kuinka riimejä voidaan suomen kielessä käyttää.

– Sitten tartuin englanninkielisiin runousoppeihin ja havaitsin, että niistä löytyy kaiken maailman mosaiikkiriimejä ynnä muita. Mosaiikkiriimit ovat puhtaita riimejä, mutta niiden ei tarvitse olla sidoksissa yhteen sanaan. Havaitsin että eri riimilajeja löytyy noin 16:sta ja suomesta löytyy ainoastaan yksi lauluntekijä, joka käyttää kaikkia 16:sta lajia suvereenisti: hän on Juice Leskinen.

– Silloin tajusin, että Juice on englannin kielen kääntäjäksi opiskellessaan lukenut ja tenttinyt englantilaisia runousoppeja ja muuta aihetta käsittelevää kirjallisuutta ja ammentanut sitten lukemastaan aineksia omaan laululyriikkaansa. Tästä erinomainen esimerkki on Juicen kappale Molla, jota voidaan pitää eräänlaisena riimiharjoitelmana. Juicesta on osuvasti todettu, että hän käänsi rockin suomen kielelle. Tämä ei tarkoita ainoastaan sisällöllistä puolta, vaan myös tapaa kirjoitta ja käyttää kieltä.

Mikä on mielestäsi Juicen sanoituksille ominaista?

"Juice käytti riimiä ikään kuin ajatuksen saranana: hän kirjoitti sanan ja etsi sitten sopivan riimin."

– Pitkät riimit: aivan kuten Junnu Vainiolla ja Reino Helismaalla. Juice kirjoitti runsaasti kolmi- ja nelitavuisia riimejä. Runsas riimien käyttö ei ollut pelkästään positiivinen asia ja tästä Juicea onkin kritisoitu. Juice käytti riimiä ikään kuin ajatuksen saranana: hän kirjoitti sanan ja etsi sitten sopivan riimin. Tämä oli Juicelle eräänlainen väylä päästä seuraavaan sisältöön ja ajatukseen. Pahimmassa tapauksessa tällainen tapa käyttää kieltä johtaa siihen, että riimi vie miestä, eikä mies riimiä ja samalla tekstin sisältö saattaa supistua. Kielellinen leikittely saattoikin ajoittain rajoittaa hänen ilmaisuaan ja muodostua eräänlaiseksi vankilaksi laululyriikan saralla.

Juicen laululyriikkaa analysoitaessa tulee muistaa se, että Juice on ponnahtanut kirjallisista lähtökohdista: hän luki lapsesta asti runsaasti kaunokirjallisuutta ja on nimennyt suurimmiksi vaikuttajikseen kaunokirjallisuuden saralla mm. Eino Leinon, Lauri Viidan, Kalle Päätalon, Väinö Linnan, Veikko Huovisen sekä lauluntekijöistä Junnu Vainion, Veikko Lavin ja Reino Helismaan.

– Vaikka Juice luki kirjallisuutta eri kielillä, niin merkittävimmät kielelliset vaikutteet ovat peräisin suomalaisilta kirjailijoilta. Juicen teksteihin liittyy oleellisesti suomalaisuus. Vaikka hänen laulunsa tulvivat väännössanoja englannin kielestä, niin tekstit ovat siitä huolimatta perin suomalaisia. Juice hyödynsikin englannin kieltä todella luovasti, mutta teki sen suomen kielen ehdoilla. Juice käytti niin paljon riimejä, että kaikesta mahdollisesta piti repiä kaikki irti.

Juicen lauluista on todettu, että ne ovat täynnä unelman ja todellisuuden välistä ristiriitaa ja jotta lauluja voi ymmärtää, niin kyseinen ristiriita tulee huomioida.

”On häkellyttävää, kuinka hienosti Juice pystyi elämästään kirjoittamaan.”

– Juice oli omassa elämässään kaikin puolin ristiriitainen ihminen ja tämä hankaloitti hänen elämäänsä suuresti. Onhan toki niin, että juuri ristiriita tekee kirjoittamisesta ja kaikesta taiteesta kiinnostavaa: taide vaatii ristiriidan polttoaineekseen.

– On häkellyttävää, kuinka hienosti Juice pystyi elämästään kirjoittamaan. Itse en juuri koskaan kirjoita omasta elämästäni, vaan kerron tarinoita. Juice puolestaan kertoi laulujensa kautta äärimmäisen avoimesti itsestään, elämästään ja olemisestaan. Tällaisia tekstintekijöitä ei lopulta hirveästi ole.

– Kun Juice kirjoitti elämästään, niin hän kykeni taitavasti sijoittamaan ristiriidat lauluihinsa. Kaikki eivät esimerkiksi kykene kirjoittamaan rakkaudesta kovinkaan vakuuttavasti, mutta kun Juice kirjoittaa ”Minä rakastan sinua”, niin se kuulostaa hyvältä, syvältä ja aidolta.

– Kirjoittajalle voi jopa olla vaarallista kirjoittaa liian avoimesti henkilökohtaisista asioistaan ja elämästään. Itselläni on eräs teoria: mitä luovempi ihminen on ja mitä enemmän hän kirjoittaa itsestään sitä epävarmemmaksi ihminen tulee. Mielestäni tämä näkyi Juicen kohdalla. Hänen julkinen käytöksensä oli pitkälti sitä, että hän pyrki peittämään yhä enemmän hauraantuvaa ja herkistyvää itsetuntoaan.

Juicen laulujen teemoista

Juicen laulujen suosion taustalla piilee osaltaan se, että hän käsitteli lauluissaan monille tärkeitä kysymyksiä ja teemoja.

– Ihmisyys, rakkaus ja rakkauden toteutuminen ovat usein Juicen teksteissä läsnä sekä yllättävän paljon myös uskonto sekä uskonnolliset ja henkiset kysymykset. Lauluja kuunnellessa havaitsee myös sen, että yksilö ja yksilönvapaus olivat korostetusti esillä suhteessa yhteiskuntaan, sen byrokratiaviidakkoon ja ihmisyyttä kahlitseviin sääntöihin. Vaikka Juice käsitteli lauluissaan uskontoa, niin hänen suhtautumisensa uskontoon ei ollut kiveen hakattua saati itsestään selvää. Ennen kuolemaansa Juice tosin liittyi kirkkoon, eli jonkinlainen jumalasuhde hänellä varmasti oli olemassa. Emme kuitenkaan koskaan keskustelleet Juicen kanssa uskonasioista.

”Juice mittasi omaa miehisyyttään ja ihmisyyttään rakkauslaulujensa kautta.”

Rakkaus oli Juicen tuotannossa mukana alusta asti.

– Hän mittasi omaa miehisyyttään ja ihmisyyttään rakkauslaulujensa kautta, joista välittyy se, että ne on aina kirjoitettu ja laulettu jollekin toiselle elävälle ihmiselle. Tämä on merkittävä ja todella iso asia. Juice on rakkauslaulujen saralla täysin eri levelillä, kun vertaa häntä esimerkiksi tilaustyönä rakkauslauluja kirjoittaviin: Juice kirjoitti tietylle naiselle sen, mitä halusi tälle henkilökohtaisesti kertoa ja sanoa: hän avasi rakkauslauluissaan itsensä koko kansalle.

Juicelta löytyy kappaleita, joissa äärimmäisyyksiin viety surumielisyys ja jopa itsesääli ovat läsnä.

– Välillä ilmaisu on aika raskasta ja kun mennään 90-luvun alkupuolen albumeihin, niin on myönnettävä, että kyseisten albumeiden synkkämielistä tilitystä on raskasta kuunnella.

Alkoholi oli keskeisessä roolissa Juicen elämässä ja hän oli alkoholisti.

– Erityisesti juuri 90-luvun tuotannossa alkoholi on vahvasti läsnä ja tuntuu ajoittain siltä, että tekstiä on suollettu ja vedetty vähän sinnepäin. Alkoholi oli vahvasti mukana jo vuoden 1980 Ei elämästä selviä hengissä -kappaleella. Juice oli saanut maksakirroosin ja lauloi, että maksa ”sanoo ’Poks’ Däng däng”. Kyllä itsellänikin sen verran tietoa ja ymmärrystä alkoholista on, että jatkuva dokaaminen johtaa depressioon ja tämä näkyi Juicen sanoituksissa.

Myös huumori näytteli merkittävää osaa Juicen tuotannossa.

– Juice oli suuri humoristi, joka ymmärsi sen, että kun haikeus, surumielisyys ja huumori yhdistetään, niin se on yksi tehokkaimmista tavoista kirjoittaa lauluja, jotka koskettavat laajan kansanosan tunteita.

”Juice oli byrokratiaa ja byrokraatteja, poliisia, armeijaa ja poliitikkoja vastaan sekä osoitti avoimesti halveksuntansa kyseisiä auktoriteetteja kohtaan.”

Juicen sanoituksissa näkemys yhteiskunnasta on johdonmukaisen kielteinen: hän kritisoi yhteiskuntaa ja arvosteli sen rakenteita.

– Hankala sanoa mistä Juicen kielteinen suhtautuminen yhteiskuntaa kohtaan johtui. Ainakin hän oli byrokratiaa ja byrokraatteja, poliisia, armeijaa ja poliitikkoja vastaan sekä osoitti avoimesti halveksuntansa kyseisiä auktoriteetteja kohtaan. Kyseisten ammattikuntien edustajat näyttäytyvät Juicen lauluissa pahiksina ja typeryksinä. Juice tosin joutui yhdessä vaiheessa katteettomien huumesyytöksien kohteeksi, mikä varmasti osaltaan lisääsi hänen vastenmielistä suhtautumistaan poliisia kohtaan.

– Poliisi näyttäytyykin muutamissa Juicen biiseissä vähemmän mairittelevaan sävyyn, mutta kyseiset poliisi- ja byrokratiavittuilut on kirjoitettu ennen selkkauksia virkavallan kanssa. Juice varmasti haki omilla populistisilla heitoillaan lauluihinsa särmää, mutten ole koskaan pitänyt Juicea yhteiskunnallisena ajattelijana ja hänen ”protestissaan” on paljon samaa kuin Irwin Goodmanin ”protestissa” ja vastenmielisessä suhtautumisessa yhteiskuntaa kohtaan. Vaikka Juice varmasti vastusti vallanpitäjiä, niin tulee muistaa, että myös lauluntekijällä on valtaa vaikuttaa laulujen kautta kuulijoiden ajatteluun.

Juicen merkitys ja vaikutus

Juice on tehnyt laajan tuotannon ja ollut eri kokoonpanoissa: hän aloitti uransa muusikkona 1970-luvun alussa Tampereella. Juice oli musiikin ja sanoittamisen saralla aktiivinen elämänsä loppuun asti.

– Huumori on Juicen levyillä läsnä ensimmäisestä viimeiseen. Yksi hänen humoristisimmista albumeistaan on mielestäni yhdessä Mikko Alatalon kanssa toteutettu Senaattori ja boheemi vuodelta 2004. Levy on osoitus siitä, ettei huumorinkukka kuihtunut, vaan kukki kuplettimaisena Juicen elämän loppuun asti.

– Tyylillisesti Juicen sanoitukset eivät juurikaan ole vuosien saatossa muuttuneet. Mutta olisiko Juicen edes pitänyt muuttua, koska hänen laulunsa ja sanoituksensa ovat niin merkittäviä, että ne ovat vaikuttaneet koko myöhempään suomalaiseen rocklyriikkaan.

Riekot

Lopuksi Salo kertoo mielenkiintoisen tarinan vuoden 2010 Unen renki -albumin Riekot -kappaleeseensa liittyen. Vuonna 2006 Salo lähti Nuorgamiin riekostamaan ja Juice pyysi tuomaan tuliaisiksi paria riekkoa.

– Käsittelen kyseistä aihetta Riekot -nimisessä kappaleessani. Ennen lähtöäni Juice pyysi tuomaan kaksi riekkoa, jotka hän maksaisi kaalikääryleillä. Juice valmisti aina kerralla noin parisataa kaalikäärylettä ja pisti pakastimeen.

– En heti reissusta kotiuduttuani kuitenkaan ennättänyt pistäytymään Juicen luona, oli keikkoja ja muita kiireitä. Muistan elävästi lauantaiaamun 24. marraskuuta 2006. Poikani soitti ja kertoi, että Juice on kuollut. Osallistuin monien muiden ystävien ja muusikoiden tavoin hautajaisiin.

– Unohdin hetkeksi riekot kokonaan. Sitten olin seuraavana keväänä hakemassa pakastimesta jotakin ja nostin unohtamani riekkomytyt käsiini: se oli kokemuksena niin vahva, että ryhdyin välittömästi kirjoittamaan biisiä Riekot. Kirjoitin kappaletta kaksi vuotta. Koska laulu käsittelee Juicen kuolemaa ja suhdettani häneen, halusin että jokainen sana on tarkkaan mietitty.

– Sen voin tunnustaa, että siellä ne riekot yhä edelleen ovat pakastimessani, enkä pysty heittämään niitä pois, Heikki Salo päättää.