Euroopan sosiaalifoorumi näkyi palatseissa ja kaduilla
Lontoossa 15.–17. 10. järjestetty Euroopan kolmas sosiaalifoorumi (ESF) sisälsi paljon keskustelua tiedonvaihtoa, kulttuuritarjontaa ja lopuksi mielenosoituksen. Kritiikistä huolimatta se toi yhteen tuhansia aktivisteja.
Väenpaljous ja runsaudenpula
Sosiaalifoorumi keräsi kymmeniätuhansia osanottajia ympäri Eurooppaa. Jopa Euroopan ulkopuolelta matkusti väkeä tapahtumaan. Suomesta paikan päälle tuli useita kävijöitä.
Sosiaalifoorumien tarkoitus on ollut alusta lähtien tuoda yhteen jokavuotiseen tapahtumaan mahdollisimman paljon vasemmistolaisia, ympäristöaktiiveja, anarkisteja ym. aktivisteja vasemmalta laidalta pohtimaan tulevaisuuden yhteistyötä, projekteja, yhteiskunnan tilaa ja vallankumousta.
Tälläkin kertaa ESF:n yhteydessä järjestettyjen tapahtumien ja järjestävien tahojen määrä oli valtava, osallistujista puhumattakaan. Kysymys herää, oliko myös moninaisia mielipiteitä edustavien osallistujien mahdollista käydä todella monipuolista, mutta selkeää ja rakentavaa keskustelua toistensa kanssa.
Tapahtumat, joita oli jatkuvasti käynnissä useita samanaikaisesti, oli myös sovitettu tiukkaan aikatauluun, eikä seminaarien kaikille yleisöpuheenvuoroille jäänyt aikaa. Tämä aiheutti hämminkiä ja närkästytti ymmärrettävästi osanottajia.
Tiedonjakoa ja kulttuuria
Sosiaalifoorumin tapahtumissa kerrottiin ja keskusteltiin kuitenkin kymmenistä ellei sadoista aiheista, jotka saattoivat koskea esimerkiksi laittomia maahanmuuttajia ja heidän oikeuksiaan, koulutusta ja sen uhkaavaa yksityistämistä, Kurdistania, kapitalismin luonnetta tai EU:n militarisointia.
Yksi hyvin suosituista tapahtumista oli paneelikeskustelu Che Guevaran elämästä ja sen vaikutuksista. Keskustelunaiheena olevan henkilön tytär Aleida Guevara oli mukana paneelissa.
Myös keskustelutilaisuus, jossa yritettiin saada liveyhteys israelilaiseen ydinaseaktivistiin Mordechai Vanunuun, keräsi paljon yleisöä.
Kulttuuritarjonnan osalta foorumi toi yhteen eri maiden taiteilijoita ja taidemuotoja. Muun muassa lukuisat dokumenttielokuvat, monenlaiset musiikkiesitykset, piirrokset ja maalaukset kuvasivat eri maiden ja ihmisten tilannetta sodan, rauhan ja ihmisoikeuksien ympäriltä.
Joukolla sotaa vastaan
Viralliset tapahtumat päättyivät noin 70 000 hengen mielenosoitukseen sunnuntaina 17. 10. Marssi edelleen meneillään olevaa Irakin sotaa ja miehitystä vastaan kulki Russell Squarelta läpi Lontoon keskustan Trafalgar Squarelle, jossa pidettiin sodanvastainen konsertti.
Rauha ei ollut ainoa mielenosoittajien vaatimus, vaan monet sosiaalifoorumissa käsitellyt aiheet toistuivat protestoijien kylteissä ja kankaissa ja performansseissa kekseliäillä tavoilla.
Näkyviä ryhmiä mielenosoituksessa olivat muun muassa kurdit ja baskit, kuriositeettina Labour-puolueen sotaa vastustava siipi, ammattiliitot ja eri poliittiset ryhmät kommunisteista anarkisteihin ja vihreisiin.
Mielenosoituksessa tapahtui pidätyksiä, joista ainakin kaksi tapahtui väkivaltaisesti. Poliisi oli aiheuttanut harmia jo ennen sosiaalifoorumia takavarikoimalla (kaikesta päätellen perusteettomasti) aktivistien paikallisen ja merkittävän vaihtoehtotiedotuskanavan, Britannian Indymedian, kovalevyt.
Vaihtoehdon vaihtoehdot?
Sosiaalifoorumilla oli täydentäviä tapahtumia, joiden osanottajissa oli myös ESF-kriitikkoja. Niiden kävijöitä osallistui myös viralliseen, kalliimpaan sosiaalifoorumiin, vaikka täydentävät tapahtumat ja niiden majoitus olivat ilmaisia.
Onko näin laajalla tapahtumalla mahdollisuuksia toimia yhdistäjänä? Edustaako Euroopan sosiaalifoorumi liiaksi vain niitä, joilla on varaa matkustaa sinne? Asiaa ei pidä nähdä näin yksipuolisesti.
Vaikka ESF:ään osallistui tänä vuonna myös muun muassa Labour-puolueen jäseniä ja Lontoon pormestari, myös radikaalimmilla tahoilla on tapahtumassa vahvasti oma äänensä.
ESF toimii edelleen laajana tiedon, kokemusten ja osaamisen jakamismahdollisuutena eri maiden aktivistiryhmien välillä – monet järjestöt lähettävät ainakin yhden edustajansa paikan päälle. Lisäksi se oli tälläkin kertaa merkittävä vaihtoehtokulttuuri- ja protestitapahtuma, joka sai hieman julkisuutta.