Hävittäjämiljardeja ajetaan jo syksyn budjettiratkaisuun

HX-hanketta puolustusministeriössä vetävän Lauri Purasen mukaan päätöksen tekeminen hävittäjien hankinnasta hallitusohjelman mukaisesti ensi vuonna ”tarkoittaa, että tämän rahan pitää olla vuoden 2021 budjetissa” (Yle Uutiset 22.5.). Koronakriisin myötä voimistunut kritiikki älyttömän kallista hankintaa vastaan on saanut kenraalit ja eräät poliitikot kiirehtimään päätöstä.

Budjettiratkaisua pedattiin jo keväällä hallituksen ns. kehysriihessä. Hallitus hyväksyi silloin yksimielisesti julkisen talouden suunnitelman vuosille 2021–2024, jossa varattiin HX-hankkeeseen ensi vuodelle 1,5 miljardia euroa ja suunnitelmakaudelle yhteensä 5,5 miljardia. Nyt ohjelmajohtaja Puranen vaatii syksyn budjettiratkaisuissa vielä enemmän. 

”Suhteellinen suorituskyky”

Uusien hävittäjien hankkimista perustellaan tarpeella korvata täysimääräisesti nykyisen Hornet-kaluston suorituskyky. Tämä hallitusohjelman muotoilu ei kuitenkaan kenraaleille enää riitä. Puolustusvoimien komentaja Timo Kivisen mukaan kyse on ”suhteellisesta suorituskyvystä” tulevien vuosikymmenten ”toimintaympäristössä” (Yle Ykkösaamu 16.5.). Myös ohjelmajohtaja Puranen on korostanut, että hävittäjien suorituskykyä pitää arvioida suhteessa uusiin asejärjestelmiin ja niiden kehitykseen (Apu 30.5.). 

Käsitteiden ero voi näyttää pieneltä, mutta sillä on iso sotilaspoliittinen ja taloudellinen merkitys. 

Suhteellisen suorituskyvyn korostaminen edellyttää osallistumista kilpavarusteluun, jossa hävittäjien hankintaa ei arvioida vain Suomen puolustuksen tarpeista vaan suhteessa suurvaltojen asejärjestelmiin. Se tarkoittaa, että hävittäjien kokonaiskustannukset paisuvat, kun asejärjestelmiä päivitetään seuraavina vuosikymmeniä uudempiin. Samalla on käynyt selväksi, että kyse ei ole Hornettien vanhenemisesta jo lähivuosina vaan uusien asejärjestelmien hankkimisesta.

Turvallisuusympäristöllä viitataan Venäjään, mutta puolustusvoimien komentajan mukaan se on ”laajempikin käsite”. HX-hankkeen esiselvitystä esitellessään Lauri Puranen kertoi, että kyse ei ole vain ilmapuolustuksesta vaan ”ilmasodankäynnin välineistä”, joilla pitää pystyä toimimaan myös maamme ”rajojen ulkopuolella” (Siivet 3/2015). Kyse on hyökkäysaseista. 

Suhteellinen suorituskyky liittyy yhtäältä varustautumiseen Venäjää vastaan ja toisaalta haluun lisätä ja ylläpitää Suomen ilmavoimien yhteensopivuutta Naton asejärjestelmien kanssa, jotta Suomen hävittäjät voivat osallistua USA:n ja Naton kansainvälisiin sotilasoperaatioihin.  

Enemmistö suomalaisista kannattaa valtiontalouden tasapainottamista lykkäämällä HX-hävittäjähankintaa.

Sopimuksia eduskunnalta salassa

HX-hankkeessa on hävittäjien ja uusien asejärjestelmien ohella kyse myös tärkeästä turvallisuuspoliittisesta ja strategisesta valinnasta. Se liittyy isoon joukkoon sopimuksia ja järjestelyjä, joita on viime vuosina tehty entistä tiiviimmästä ja syvemmästä sotilaallisesta yhteistyöstä ja integraatiosta Yhdysvaltojen, Naton ja Euroopan unionin kanssa. Monet näistä sopimuksista on tehty ohi eduskunnan – samaan tapaan kuin isäntämaasopimus Naton kanssa.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ja puolustusvaliokunta moittivat kevään lopulla kovasanaisesti esimerkiksi sitä, että puolustusministeriö tiedotti valiokunnille vasta kaksi vuotta jälkeenpäin Naton kanssa sovitusta järjestelyasiakirjasta, joka koskee syvenevää tiedonvaihtoa ja vuorovaikutusta kriisiytyvässä tai vaikeassa tilanteessa (Yle Uutiset 20.5.). Lisäksi Suomen ja Yhdysvaltojen sisäministeriöiden välillä on tehty kriittistä sisäistä turvallisuutta koskeva tiedonvaihtosopimus. 

Ei vain kenraalien asia

On monta syytä keskeyttää ja lopettaa HX-hanke. 

Koronakriisin jo tähän mennessä tuomien miljardilaskujen lisäksi julkista taloutta uhkaavat lama, suurtyöttömyys ja konkurssit. Lisäksi koronakriisi on nostanut esiin terveys- ja sosiaalipalvelujen resurssien lisäämisen isot tarpeet. On mieletöntä käyttää tällaisessa tilanteessa 10 miljardia HX-hävittäjien ostamiseen ja sitoa valtion budjetti vuosikymmeniksi niiden käyttö- ja ylläpitokustannuksiin, jotka voivat koneiden elinkaaren aikana kohota jopa 20–30 miljardiin. 

Ylen toukokuussa Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan enemmistö suomalaisista kannattaa valtiontalouden tasapainottamista lykkäämällä HX-hävittäjähankintaa. Pelkästään hävittäjien ostohinta on samaa tasoa kuin Vihriälän työryhmän valtiovarainministeriölle esittämä arvio koronakriisin aiheuttamasta julkisen talouden sopeuttamistarpeesta. 

HX-lobbareista paljastuneet tiedot osoittavat, että kyse on läpeensä korruptoituneesta hankkeesta. Uutena esimerkkinä tästä on tieto siitä, että pääministerin erityisavustaja Mikko Niemi osallistui yhdysvaltalaisen Boeingin hävittäjien lobbaamiseen työskennellessään aiemmin viestintätoimisto Blicissä (KU 12.6.). Oma mielenkiintonsa on silläkin, että Yhdysvaltain puolustusyhteistyötoimiston ODC:n Suomen osastolla ilmavoimien ohjelmia koordinoi Siobhán Toveri, Suomen puolustusvoimien tiedustelupäällikö Pekka Toverin puoliso. 

Hankinnan valmistelu perustuu vain puolustusvoimien tekemiin arvioihin, joissa on sivuutettu niin vaihtoehtoisten asejärjestelmien selvittäminen, turvallisuuspoliittisten vaikutusten arviointi kuin hankintojen kustannushyötyanalyysit. 

On myös monia sotilaallisia ja turvallisuuspoliittisia perusteita lopettaa HX-hanke ja arvioida puolustusratkaisuja uudelleen. Hornettien käyttöikää voidaan pidentää noin 10 vuodella. Väitteet siitä, että tämä tulisi kalliiksi, perustuvat laskelmiin, joissa suurin menoerä on uusien asejärjestelmien hankinta eli ”suhteellisen suorituskyvyn” parantaminen (KSML 8.6.). Monien asiantuntijoiden mielestä HX-hävittäjät edustavat jo vanhentumassa olevaa aseteknologiaa. Suomen alueelliseen puolustukseen löytyy halvempia ja tehokkaampia tapoja ilmatorjuntaohjuksista droneihin. 

Peruskysymys on lopulta se, ajattelemmeko lisäävämme turvallisuutta osallistumalla kilpavarusteluun ja suurvaltojen vastakkainasetteluihin? Vai rauhanpolitiikalla, sotilaallisella liittoutumattomuudella ja edistämällä aseidenriisuntaa? Ohjataanko yhä enemmän rahaa aseisiin vai ihmisten hyvinvointiin, ilmastotekoihin, pandemioiden torjumiseen ja kehitysyhteistyöhön?

Hävittäjiä koskevissa hallituksen ja eduskunnan budjettiratkaisuissa on kyse isoista ja kauaskantoisista valinnoista. Niihin vaikuttamista ei pidä jättää vain kenraaleille ja lobbareille.