Hoivaajien usko loppuu

Pitkään odotettu hoitajamitoitus on tuottanut hoitoalalla työskenteleville suuren pettymyksen. Samaan aikaan jylläävä korona ei tunnelmia helpota ja alalla vallitsee yleisesti negatiivinen tunnelma, paljastaa SuPerin tuore tutkimus.

Lokakuussa toteutetun tutkimuksen mukaan jo yli puolet SuPerin jäsenistä kokee työtään kohtaan tunteita, jotka johtavat luovuttamiseen. Tilanne on heikentynyt kesän jälkeen – riski hoitajien alan vaihtamiselle on entistä suurempi.

Tutkimuksessa kysyttiin SuPerin jäsenten tunteita päivittäistä työtä, henkilöstömitoituksia, Suomen terveydenhuoltoa sekä viranomaisten koronaepidemiaa koskevia päätöksiä kohtaan. Yleisin tunne kaikissa asiayhteyksissä oli pettymys, joka kuvaa odotusten ja lupausten pettämistä. Henkilöstömitoitusten yhteydessä pettymystä ilmaisi lähes 40 prosenttia, luovuttamiseen johtavia tunteita lähes 60 prosenttia ja ylipäätään negatiivisia tunteita lähes 80 prosenttia vastaajista.

Puolet hoitajista ja lähihoitajista koki työmäärän ylittäneen kestokyvyn.

– Huomattavan negatiivinen tunnejakauma liittyy hoitajamitoitusta koskevaan lakiin, joka tuli voimaan lokakuun alussa mutta ei ole toistaiseksi tuonut luvattua helpotusta. Kaikilla jäsensektoreillamme koetaan, että henkilöstöä ei ole riittävästi, SuPerin viestintäjohtaja Päivi Jokimäki sanoo.

Ei ole ihme, että hoitajat kohdistivat isot odotukset hoitajamitoitukseen. Työterveyslaitoksen Kunta 10-tutkimuksessa erilaiset hoitajat ja esimerkiksi koulutuksen ja päivähuollon parissa työskentelevien kokemuksissa heijastui työmäärän jatkuva ja kohtuuton lisääntyminen. Puolet hoitajista ja lähihoitajista koki työmäärän ylittäneen kestokyvyn. Lisäksi he kokivat, ettei heillä ollut mahdollisuutta vaikuttaa työssään tapahtuviin muutoksiin. Tutkimus toteutettiin vuonn 2018 ja se kuvasi tätä edeltänyttä aikaa. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tilanne olisi parantunut.

Korona pahentaa tilannetta

Hoitajien arviot Suomen terveydenhuollosta ja viranomaisten päätöksistä kertovat Superin käsityksen mukaan koronaepidemian hallitsemattomuudesta. Yleisimpiä tunteita terveydenhuoltoa kohtaan olivat pettymyksen lisäksi alan ahdinkoa osoittava myötätunto sekä pelko. Viranomaisten toiminta aiheutti pettymyksen lisäksi tyytyväisyyttä ja pelkoa. Pelko indikoi uhkaa ja kuvaa epidemian heikkoa hallintaa. Tunteiden vaikutukset käyttäytymiseen ovat suurelta osin negatiivisia ja lamauttavia.

– Koronaepidemian jatkuessa hoitajat alkavat olla todella väsyneitä. Jokaisen tutkimamme näkökulman vastaukset ja tulokset osoittavat kriisitilannetta, joka heijastuu monin tavoin työskentelyyn kaikilla hoitotyön osa-alueilla. Myös maskien jatkuva käyttö aiheuttaa fyysistä väsymistä, Jokimäki korostaa.

Hoitajat joutuvat monesti joustamaan hyvästä hoivatasosta heikon mitoituksen vuoksi.

SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola on nostanut hoitajien ja varhaiskasvatuksessa toimivien tilannetta esiin jo aiemmin tässä kuussa. Ihmisiä hoidettaessa kyse on potilaiden ja muiden hoidettavien ja huollettavien turvallisuudesta. Siksi hän tyrmää kuntien aikeet lomauttaa näillä aloilla toimivia henkilöitä koronakulujen kattamiseksi.

– Vanhustenhoidossa toimivat lähihoitajat joutuvat jo nyt toimimaan jaksamisensa äärirajoilla. Asiakkaat ovat aiempaa huonokuntoisempia, mutta hoivahenkilöstön määrä ei ole kasvanut. Hoitajat joutuvat monesti joustamaan hyvästä hoivatasosta heikon mitoituksen vuoksi. Laki edellyttää kunnan osoittavan riittävät resurssit vanhusten palveluiden turvaamiseen, Paavola toteaa.

Myös varhaiskasvatuksessa lomautukset kasvattavat työntekijöiden taakkaa ja uhkaavat aiheuttaa hyvin kalliita ja pitkäaikaisia vahinkoja yhteiskunnalle.

– Varhaiskasvatuksen työntekijöiden lomautukset kasvattavat ryhmäkokoja, levottomuutta ja erilaisia käyttäytymishäiriöitä. Ryhmät tulee muodostaa ja tilojen suunnittelu ja käyttö järjestää siten, että varhaiskasvatukselle säädetyt tavoitteet saavutetaan. Säästötavoitteet eivät siten saa vaarantaa lasten etua. Virheiden korjaaminen on kallista ja esimerkiksi 90-luvun laman aiheuttamia vahinkoja maksetaan monissa kunnissa vielä tänäkin päivänä. Nuorten aikuisten kasvavat mielenterveys- ja päihdehoidon kustannukset ovat korkeat.

Paavola vetää vahvan yhteyden henkilöstön hyvinvoinnin, riittävän henkilöresurssin ja ihmisten saaman palvelun välille. Liian pienellä henkilöstömitoutuksella ei pystytä takaamaan sellaisia palveluita kuin ihmiset tarvitsevat ja samalla henkilöstö poltetaan loppuun.

– Superilaiset toteuttavat työpaikoillaan kuntien lakisääteisiä tehtäviä, joihin yhteiskunnalta on löydyttävä varat. Muutoin on kysymys heitteillejätöstä. SuPer tulee seuraamaan tarkasti, miten virkavastuulla toimivat viranhaltijat toimivat ja tarvittaessa tekemään ilmoituksia valvoville viranomaisille.