Ilmastomarssin vaatimukset edelleen ajankohtaisia

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 39/2006.

Marraskuun alussa neuvotellaan ilmakehän tulevaisuudesta YK:n ilmastoneuvotteluissa Nairobissa. Ympäri maailman järjestetään toisena peräkkäisenä kansainvälisenä ilmastotoimintapäivänä lauantaina 4. marraskuuta 2006 mielenosoituksia ja muuta toimintaa, jolla vaaditaan ripeää, tehokasta ja oikeudenmukaista toimintaa ilmaston suojelemiseksi.

Tapahtuma on jatkoa viime vuoden ilmastomarssille, joka kokosi yhteen Montrealin ilmastokokouksen aikana kymmeniä tuhansia ihmisiä Suomesta Kongoon, Etelä-Koreaan ja Indonesiaan asti.

Vanhat vaatimukset ajankohtaisia

Ilmastomarssia koordinoiva Meri Pukarinen kertoo, että vuoden takaiset vaatimukset ovat edelleen ajankohtaisia – valitettavasti.

– Suurta parannusta Suomen tai kansainvälisen tason ilmastopolitiikkaan ei vuoden aikana ole tullut.

Ilmastomarssiin osallistuvat kampanjat, järjestöt ja aktivistit ympäri maailman vaativat Nairobiin kokoontuvia hallituksia vahvistamaan ja laajentamaan Kioton sopimusta siten, että vuodesta 2012 lähtien sopimuksen tulee vähentää kasvihuonekaasupäästöjä erittäin merkittävästi, tehokkaasti ja sitovasti. Vaatimuksessa kehotetaan kaikkia maailman maita allekirjoittamaan sopimus ja leikkaamaan kansallisia päästöjään.

Lisäksi Suomen tulee erityisesti toimia ilmastonmuutoksen torjumisessa edelläkävijänä, ei jarrumiehenä. Päästöjä tulee vähentää vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttia. Energiansäästön ja uusiutuvan energian tulee olla keskeisiä keinoja vähennysten tekemiseksi.

Ongelmallinen ydinvoima

Suomalaista energiakeskustelua leimaa Pukarisen mielestä tempoilevuus. Liikenteen osalta on puhuttu biopolttoaineista, mutta muuten uusiutuvia energiamuotoja ei nosteta päivänpolitiikassa riittävästi esille.

Keskustelu ydinvoimasta on tuonut Suomelle kansainvälistä huomiota.

– Ajatus tuntuu olevan se, että jos kehittynyt ja kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa menestyvä Suomi rakentaa lisää ydinvoimaa, niin miksi eivät muut perässä. Toisaalta ulkomaille on viety tietoa myös Olkiluoto 3:n työmaan ongelmista, muun muassa vakavista turvallisuuspuutteista, kertoo Pukarinen.

Teollisuus yrittää myydä mielikuvaa suomalaisista seisomassa ydinvoiman takana yhtenä kansanrintamana. Monelle kansainväliselle toimittajalle on yllätys se, kuinka mittavaa ydinvoiman vastustaminen Suomessa on.

– Ilmastomarssi ei sinänsä ota kantaa ydinvoiman käyttöön, haluaa Pukarinen huomauttaa.

Energiantarve kasvaa?

Pukarinen toteaa, miten kaikkein halvinta energiaa olisi säästetty energia. Teollisuus ja työnantajat ovat Suomessa silti korostaneet, miten energiantarve tulee moninkertaistumaan tulevaisuudessa.

– Teollisuuden ainainen halvan ja kursailematta tuotetun energian mangunta talouden pyörien pyörittämiseksi on täysin päinvastainen sille, mitä kansainvälinen ilmastopolitiikka edellyttää. Jos lähtökohdaksi hyväksytään jatkuva energiatarpeen kasvu, on pelin annettu jo mennä. On valittu, että ilmastonmuutoksen edessä nostetaan kädet pystyyn, Pukarinen pohtii.

Tulevaisuus ei kuitenkaan ole kiveen hakattu.

– Poliittisista päätöksistähän se on kiinni, hän muistuttaa. Meillä on velvollisuus pitää ainut elinkelpoinen planeetta kunnossa.

Ekologinen jalanjälki suuri

Viime aikoina on Yhdysvalloissakin alettu tunnustaa ilmastonmuutos ja sen seuraukset.

– Yhdysvalloissa on osavaltiotasolla tehty paljon, mutta liittovaltio raahaa vielä menneisyyden painolastia. Sen ei ole poliittisesti helppoa kääntyä ilmastonsuojelijaksi ainakaan istuvan presidentin aikana.

Pukarisen mukaan Euroopan unionin rooli on ollut ajaa tiukempaa ilmastosopimusta, ja sen tulisi myös siinä roolissa jatkaa.

– Suomen EU-puheenjohtajakauden loppuaikana ja erityisesti Nairobin kokouksessa on tärkeää, että Suomi osoittaa ilmastopolitiikassa napakkaa, suoraselkäistä johtajuutta. Muita maita on ryhdikästä vaatia mukaan päästövähennystalkoisiin, kun oma ilmastopolitiikka on kunnianhimoista. Suomella on ilmastoteoissa vielä paljon parannettavaa, toteaa Pukarinen.

Hän viittaa viikolla julkistettuun ympäristöjärjestö WWF:n tekemään tutkimukseen, jonka mukaan suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman kolmanneksi suurin. Syynä tähän ovat jatkuvasti kasvava energiankulutus ja suuri paperin- ja puunkulutus.

Yhden suomalaisen vuosittaiset hiilidioksidipäästöt ovat intialaiseen verrattuna kymmenkertaiset, ja ruotsalaiseenkin verrattuna kaksinkertaiset.

Kamppailu jatkuu

Montrealin ilmastokokous 2005 oli ympäristöjärjestöjen mukaan menestys. USAn painostuksesta ja neuvotteluvaikeuksista huolimatta kokouksessa tehtiin virallinen päätös neuvotella Kioton pöytäkirjan pidentämisestä yli vuoden 2012.

Nairobin ympäristökokouksesta ei odoteta yhtä raflaavaa mediaspektaakkelia.

– Nyt on tärkeää luoda pohja sille, että jatkossa päästään Kioton sopimuksen ykköskautta tiukempiin päästötavoitteisiin, sanoo Pukarinen. Kioton sopimuksen jatkosta täytyy neuvotella luottamuksen ilmapiirissä ilman jonkun maan vapaamatkustamisen pelkoa.

– Ilmastonmuutosta vastaan kamppaileva kansainvälinen ympäristöliikevoimistuu. On voimaannuttavaa, että kansainväliset ilmastomarssit seuraavat vuosittain toisiaan. Se antaa tunteen siitä, että Suomessakin ollaan osa globaalia liikettä, Pukarinen iloitsee.

Meri Pukarinen muistuttaa, miten länsimaissa neljäsosa maapallon väestöstä tuottaa 80 prosenttia päästöistä. Radikaaleimmat ilmastonmuutoksen vaikutukset, tulvat, kuivuus ja myrskyt, kohdistuvat kuitenkin rankimmin kolmansiin maihin, jotka ovat aiheuttaneet murto-osan ilmastonmuutoksesta. – Meillä onkin ilmastovelkamme vuoksi velvollisuus näyttää mallia ilmastoystävällisten yhteiskuntien luomisessa, Pukarinen toteaa.

MARKO KORVELA

www.ilmastomarssi.org

* * * * * *

lmastomarssi 4.11. muun muassa näillä paikkakunnilla:

* Helsinki: klo 17, Rautatientori

* Kuopio: klo 13, Puistokartanon piha, Puistokatu 20

* Jyväskylä: klo 14 Aren aukio, Kolmikulma

* Oulu: paikka ja aika auki

* Tampere: klo 17, Rautatieasema

* Turku: klo 14, Vanha suurtori