ISIS – Yhdysvaltain imperialismin kylkiäinen
Suezin kriisin (1957) jälkeen Neuvostoliiton saama vaikutusvalta Lähi-idässä tuotti Yhdysvaltain ulkopolitiikassa niin sanotun Eisenhowerin opin. Opin mukaan Yhdysvaltojen piti tukea kaikkia Neuvostoliiton ja kommunismin vastaisia järjestöjä käyttäen kaikkia menetelmiä, muun muassa rahaa, aseita, propagandaa, agentteja ja tiedusteluorganisaatioita.
Noista ajoista lähtien Yhdysvalloille on ollut tärkeää puolustaa etujaan kaikkialla maapallolla kaikin keinoin – sotilaallinen voima mukaan lukien. Oppinsa mukaan Yhdysvallat voi käyttää sotilaallista voimaa varmistaakseen pääsyn esimerkiksi Lähi-idän energiavaroihin.
Yhdysvaltain taktiikkana on toistaa, että se vaalii demokratiaa ja ihmisoikeuksia yleisesti kaikkialla maailmassa mukaan lukien Lähi-idän muslimimaat. Tulkinnat noiden jalojen aatteiden tilasta ovat vaihdelleet. Yhdysvaltain kannalta Irakissa, Syyriassa, Tunisiassa ja Libyassa ei ole ollut demokratiaa tai se on ollut puutteellista, mutta ihmisoikeuksien ja demokratian puuttuminen Saudi-Arabiasta, Qatarista, Kuwaitissa ja niiden kaltaisista maista ei ole ollut ongelma.
Yhdysvallat on säilyttänyt valta-asemansa Lähi-idässä eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien yhteiskunnallisia ristiriitoja hyväksi käyttäen. Se ei halua menettää otettaan alueen öljyn tuotantoon, myyntiin ja kuljetuksiin. Lisäksi Yhdysvallat haluaa kontrolloida Lähi-idän maiden aseohjelmia estääkseen niitä uhkaamasta ylivoimaansa alueellisesti tai globaalisti.
Kurdistan
Vuosituhannen vaihteen jälkeen Yhdysvallat katsoi omien pyrkimystensä ja tarpeidensa edellyttävän Irakin hallinnon uudelleen järjestelyä. Yhdysvaltain ohjauksessa ja valvonnassa järjestetty Irakin ”kolmikantainen” hallinto (shiiat, sunnit ja kurdit) ei ole toiminut lähinnä muslimiryhmien riitaisuuden vuoksi. Tämän kehityksen myötä on syntynyt tilanne, jossa Irakin pohjoisosien kurdialueen autonomia on katsottu alueen kurdijohdon – ja kansan – mielestä siihen mittaan vakiintuneeksi, että jopa itsenäisyysjulistus tuntui olevan hyvinkin mahdollista antaa.
Irakin Kurdistanissa järjestettiin kansanäänestys itsenäistymisestä. Vaali oli alueelle itsenäistä Kurdistanin tasavaltaa ajavien kannalta menestys. Julistus piti toteuttaa kuluneen kesän aikana.
Näin mahdollisesti syntyvä kurdivaltio kattaisi kuitenkin vain noin 15 prosenttia koko kurdikansasta.
Israel oli ensimmäinen valtio, joka kannatti Kurdistanin valtion perustamista.
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu sanoi kannattavansa kurdivaltion perustamista shiiojen ja sunnien välisen väkivallan lisääntymisen takia!
Irakin kurdien autonominen aluehallinto teki vuonna 2013 Turkin kanssa 50 vuoden energia-alan sopimuksen. Sopimus sisältää maakaasun ja öljyn toimituksia sekä öljykenttien hallintoa ja tarvittavan infrastruktuurin, putkistojen rakentamista.
Kurdistanin öljyä myydään Turkin kautta Israeliin. Polttoaine käytetään Israelin sotilaskoneissa.
Pohjois-Irakin kurdialueella toimivat maailman suurimmat öljyalan yritykset kuten Exxon, Chevron, Total ja Gazprom Neft.
Syyria
Syyrian poliittinen identiteetti on antisionistinen ja anti-imperialistinen. Syyria vastustaa Israelin miehitystä Palestiinassa, se on tukenut Libanonia ulkovaltojen interventioita vastaan, tehnyt Iranin kanssa strategista yhteistyötä, vastustanut Yhdysvaltain miehitystä Irakissa, tukenut Irakin vastarintaa, ollut Venäjän ja Kiinan kanssa läheisissä suhteissa. Syyria vastustaa Naton ja USA:n talous- ja sotilaspolitiikkaa Lähi-idässä.
Kaikki nämä ovat olleet Syyrian suuria syntejä. Näiden syntien tähden imperialismi on painostanut Syyriaa viimeiset 60 vuotta.
Käynnissä olevaa Syyrian sotaa ei voi pitää hallinnon vastaisena vallankumoussotana. Se on tuhoava, imperialistien valloitussota.
Kuka Syyriassa taistelee? Keitä ovat Syyrian niin sanotut kapinalliset?
Syyrian pitkäaikaisen ja alueen epävakauden huomioiden ainakin jossakin katsannossa demokraattisen legitimiteetin omaavan hallinnon kaatamiseksi muodostetun niin sanotun Vapaan Syyrian armeijan (FSA) tukijat ja aseistajat ovat Yhdysvallat, eräät EU-maat, Israel, arabimaista Saudi Arabia, Egypti, Qatar ja Kuwait sekä Turkki.
Egyptin muslimiveljeskunta, Saudi-Arabian wahhabiitit ja Turkki rahoittavat ja toimittavat aseita sekä kouluttavat sotilaita FSA:lle, jonka joukoissa on taistelijoita tukijamaista ja – näin oletetaan – myös muualla emigraatiossa elävistä sunnimuslimeista. Turkissa valmistetaan kemiallisia aseita kapinallisten käyttöön.
ISIS
Syyrian konfliktin laajetessa Irakissa perustettu sunnilainen ääriryhmä yhdistyi Syyriassa toimivan ääri-islamilaisen Al Nusran kanssa. Ryhmä on osa pelättyä ja vihattua al-Qaida – terroristiorganisaatiota. Yhteenliittymä sai nimekseen Irakin ja Syyrian islamilainen valtio (ISIS). Helmikuuhun 2014 mennessä islamilaisten ryhmien keskinäinen valtataistelu johti siihen, että myös al-Qaida ilmoitti katkaisseensa kaikki siteensä ISIS-järjestöön.
Mistä tällainen organisaatio saa aseensa ja rahoituksen toimilleen?
Järjestön aseet ovat pääosin sotasaalina hankittua Irakin armeijan aseistusta eli ovat yhdysvaltalaista alkuperää, kuten ovat Syyrian kapinallisten aseistajien, siis Yhdysvaltain aseistamien Saudi-Arabian ja muiden Persianlahden öljyvaltioiden aseetkin. ISIS saa myös rahoitusapua ja muuta tukea Persianlahden maista. Lisäksi tämä outo organisaatio kerää väkisin rahaa Syyrian itäpuolisilta alueilta osuutenaan alueen öljytuloista. Järjestö myös takavarikoi valloittamiltaan alueilta pankkien ja muiden laitosten varoja.
Nyt ISIS on tunkeutunut vähemmän tunnettujen jesidi-kurdien alueelle. Hajanaisten tietojen mukaan satoja, jopa tuhansia jesidi-kurdeja on teloitettu – jopa haudattu elävältä Pohjois-Irakissa. Monet ovat paenneet vuorille välttääkseen tapetuksi tulemisen. USA päätti iskeä ISIS:iä vastaan suojatakseen autonomisen Kurdistanin pääkaupungissa Erbilissä majailevia satoja Yhdysvaltain armeijan työntekijöitä ja lähetystöhenkilöstöä.
ISIS on syyllistynyt kansanmurhaan, teloittanut ja uhannut kuolemalla shiioja, turkmeeneja, aleveja, armenialaisia ja assyyrialaisia. ISIS on sunni-uskontokuntien väkivaltainen organisaatio, joka ei tunnusta mitään olemassa olevia valtioita eikä uskontokuntia.
USA on rakentanut ja tukenut Syyrian kapinallisjoukkoja kaataakseen al-Assadin hallituksen. Nyt se taistelee Kurdistanissa tuon imperialistisen hankkeen kylkiäisenä syntynyttä ISIS:iä vastaan varmistaakseen öljyntuotannon ja kuljetusten jatkumisen alueelta.
Lähi-idän vanhin uskonto ahdingossa
Kurdi auttaa pahassa paikassa toista kurdia.
Jesidit ovat kurdeja, mutta he eivät ole kurdien enemmistön tavoin islaminuskoisia.
Jesidit ovat monessa mielessä vähemmistöä. Heidän uskontonsa, jesidismi on Lähi-idän vanhin uskonto, ja tämä oma uskonto määrittää pitkälle tuon kansanosan identiteetin.
ISIS vainoaa
Jesidiläisyys on positiivinen ja elämäniloinen uskonto, kirjoittavat Kristiina Koivunen ja Welat Nehri kirjassaan Kurdistan itsenäisyyden kynnyksellä (Edita 2013).
Jesidejä arvioidaan olevan noin 700 000, ja kaikista positiivisista piirteistään huolimatta oma uskonto voi olla myös tuon kansansirpaleen olemassaolon ja elämän jatkumisen kannalta taakka. Jesidiuskontoon ei käännytä, siihen synnytään. Jesidit voivat jatkaa sukuaan vain samanuskoisen kanssa. Jesidit eivät tee lähetystyötä, eivät käy uskonsotia, eivätkä niin ollen käy ylipäätään sotia.
Jesidit joutuivat laajempaan julkisuuteen, kun koko Lähi-itää pitkään terrorisoinut islamilaisuuden äkkijyrkkää tulkintaa edustava, lähinnä sunnilaisista ääriryhmistä omaksi terroristijärjestöksi irronnut ISIS päätti alun shokkimenestyksen jälkeen pyyhkäistä maailmankartalta seuraavaksi tuon pienen kansansirpaleen, jesidit.
Islamistit ovat perinteisesti pitäneet jesidistejä saatanan palvojina, ja niinpä ISIS, joka hallitsee suuria osia Pohjois-Irakissa, on kohdistanut tuhovimmansa erityisesti näihin ”vääräuskoisiin”. Koska jesidien varsinainen asuinalue ei kuulu Kurdistanin autonomiseen alueeseen, ei heillä voi olla tuon hallinnon myöntämiä passeja, ja koska Turkki on sulkenut rajansa turvaa hakevilta paperittomilta, on tämä kirjaton ja karjaton kansa todella vaikeassa tilanteessa.
Jesidien ainoat aseelliseen vastarintaan kykenevät kurdiystävät – ainoat ystävät ylipäätään – ovat Turkin puolella perinteisesti operoinut Kurdistanin Työväenpuolue (PKK) ja näiden länsikurdistanilaiset liittolaiset Syyriasta.
Kurdi auttaa kurdia
Koivunen ja Nehri kirjoittavat kirjassaan siitä, minkälaiseen moraaliin voi kasvaa kansa, joka on lähes koko tunnetun historia ajan elänyt jatkuvan, hillittömän moraalittomuuden kurimuksessa:
”Vuosisatoja mielivaltaisen sorron alla eläneillä kurdeilla on syvä ymmärrys siitä, mitä vähemmistöasema tarkoittaa. He ymmärtävät mitä se edellyttää enemmistöltä oikeudenmukaisen, ihmisarvoisen ja vähemmistön olemassaoloa ja kulttuuria kunnioittavan elämän takaamiseksi.”
Vaikka juuri nyt Yhdysvallat onkin – omine motiiveineen – lähtenyt torppaamaan ISIS:n etenemistä, ovat jesidit saaneet kokea historiallisesti merkittävää solidaarisuuden häivähdystä; kurdi auttaa pahassa paikassa toista kurdia.
Tilanne on siinä mielessä uusi, että kun lukuisat yritykset jonkinlaisen kurdivaltion perustamiseksi ovat aina kilpistyneet hajallaan elävien kansanosien keskinäisiin valtataisteluihin, nyt ehkä ensimmäisen kerran historiassa kurdeilla olisi mahdollisuus osoittaa, mihin yhtenäinen kansa pystyy yhdistäessään voimansa. (UN)
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Vasemmistokoalitio NPP:n ehdokas Anura Kumara Dissanayake on voittanut Sri Lankan presidentinvaalit. Lähes 7 miljoonaa srilankalaista antoi tukensa NPP-koalition lupaamille sosiaalisille uudistuksille, demokraattisten oikeuksien laajentamiselle, korruption vastaiselle työlle ja julkisten palvelujen rakentamiselle.
YK:n yleiskokouksen äänestyksessä vaadittiin ylivoimaisella enemmistöllä, että Israel lopettaa laittoman läsnäolonsa miehitetyillä palestiinalaisalueilla 12 kuukauden kuluessa. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta, 14 vastaan ja 43 tyhjää. Äänestys järjestettiin vain vähän Israelin tekemän terrori-iskun jälkeen.
Afrikan kansalliskongressi ANC ei saavuttanut tarvitsemaansa suoraa enemmistöä vaaleissa, mutta sillä on edelleen suurin äänestäjien tuki. Maan siirtymävaiheen epäonnistuminen köyhyyden poistamisessa on avannut oven populistiselle etnonationalistiselle politiikalle. Etelä-Afrikan vaalitulosta analysoi Mark Waller.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.