Jako uusiksi – punainen viiva, SKP

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 44/2006.

Mikä voisi olla paras tapa kunnioittaa työväenliikkeen punaisten naisten ja miesten toimintaa, myös vuoden 1918 vastarintaa tänä päivänä? kysyi Punaisen viivan juhlassa puhunut kaupunginvaltuutettu, professori Jari Heinonen ja vastasi:

– Omasta mielestäni se on siinä, että rakennamme yhteisvoimin tähän maahan perinteitä vahvasti kunnioittavan, mutta samalla myös tässä ajassa kiinni olevan työväenliikkeen, joka ottaa asiakseen toden teolla ja tosissaan meidän aikamme sosiaalisen kysymyksen ratkaisemisen, aikamme keskeiset haasteet – joukkotyöttömyyden, pätkätyöt, köyhyyden, syrjäyttämisen, tulonjaon tasoittamisen.

Hän piti Tampereella julkistettua SKP:n perusturva-aloitetta tässä suhteessa tärkeänä.

Heinonen arvioi, että olisi jälleen aika kirjoittaa Forssan ohjelma uusiksi ja kehittää hyvinvointimalliamme sen pohjalta eteenpäin "Uuden Forssan ohjelman" ytimeen tulisi hänen mukaansa nostaa sosiaalinen kysymys ohjelman perustana, ekologinen kysymys, kansainväliset kysymykset sekä kysymys demokratiasta ja sen laajentamisesta.

– Työväenliikkeen sisällä on aina kamppailtu ja kamppaillaan tänäänkin sen linjasta. Onko se kapeaa, vain ylätason liikettä, ns. "realismia ja käytännön vaikuttamista", jossa ainoat tärkeät asiat vuosittain ovat tulopoliittinen kokonaisratkaisu ja valtion tulo- ja menoarvio, vai onko se todella Forssan kokouksen työtä jatkavaa liikettä, joka asettaa tavoitteensa kapitalismin tuolle puolen ja jossa työssä kansalaistoiminnan eli kansalaisyhteiskunnan merkitys nousee ratkaisevaksi?

– Kysymys kuuluu: pieni ylätason edustuksellinen piiri vai kansanjoukotko ovat politiikan subjekteja, keskeisiä toimijoita? Tämä on edelleenkin työväenliikettä keskeisesti jakava kysymys. Aito politiikka on jokapäiväistä toimintaa ja välittämistä erityisesti heikompiosaisista ja yhteisestä elinympäristöstämme.

Heinonen päätti laajan historiallisen katsauksen sisältäneen puheensa seuraavasti:

– Toverit, paljon olemme maailmaa sadassa vuodessa kyenneet muuttamaan, mutta vielä on työ ratkaisevasti kesken. Aikamme sosiaalinen kysymys kärjistyy ympärillämme eivätkä tuotannon välikappaleet ole suinkaan vielä yhteiskunnallisessa omistuksessa. Ei töitä meillä riittää: niin täällä Tampereen seudulla, Suomessa kuin koko maailmassakin. Siksi tunnuksemme "jako uusiksi" on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan. Toverit, jako uusiksi – punainen viiva, SKP.

Punaisen viivan juhlaa tervehtinyt Kuuban Suomessa olevan edustuston johtaja Fransisco Florentino toi juhlan kolmellesadalle osanottajalle Kuuban kommunistisen puolueen tervehdyksen ja selosti muun muassa Kuuban kansainvälisiä avustusprojekteja.

o

Petra Packalenin juontaman juhlan kulttuurianti oli runsas.

Heti juhlan aluksi tunnelman sähköisti La Murga -ryhmän rytmikäs rumpuesitys.

Näyttelijä-laulaja Ritva Sorvali esitti Saku Koskelaisen säestämänä kuusi laulua: tuttujen kappaleiden lisäksi Heinrich Heinen ja Kaj Chydeniuksen Kulkurotat, Elaine Brownin Pantterin sekä Ahti Taposen ja Chydeniuksen Mun kaunis kotimaani. Eikä Sorvali vain laulanut, vaan kannusti ihmisiä vaalityöhön.

Juhlayleisö sai tehdä tuttavuutta myös Tampereen työväenteatterin upean näyttelijän Petra Karjalaisen kanssa. Hän esitti Arla Salon säestyksellä muun muassa kaksi laulua Minna Canthin Työmiehen vaimoon perustuvasta musikaalista Suruttomat.

Varaque-yhtye pitää omalta osaltaan huolen siitä, että uusia vallitsevat käsitykset kyseenalaistavia yhteiskunnallisia lauluja syntyy dynaamisina tulkintoina. Yleisön nuorimmat tanssahtelemaan innostaneiden biisien ohella ohjelmistoon kuului muun muassa järkyttäväsanainen sodanvastainen Ristiretkeläisen kehtolaulu.

Ohjelman lomassa SKP:n vaalikassaan kerättiin rahaa liki 600 euroa. Juhla päättyi Kansainväliseen.