Joukkovoima vastustaa taas leikkauksia
Vastustamme leikkauksia – hallituksen kehysriihen vastainen Joukkovoima-aktivistien mielenilmaisu järjestetään maanantaina 24. huhtikuuta Helsingin Senaatintorilla valtioneuvoston edessä aamulla klo 9.
Vielä ei ole tarkempaa tietoa siitä, missä hallitus tarkalleen ottaen kokoontuu, mutta mielenosoitus voi siirtyä tietoon tulleeseen kehysriihipaikkaankin tarpeen mukaan.
”Hallitus on osoittanut virkamiehille tien heikomman kyykyttämisessä.”
Joukkovoima-aktiivi Raisa Lehtomäki toteaa, että mitta on täysi joka viidennellä suomalaisella, joka elää alle köyhyysrajan.
– Varaa ei ole lääkkeisiin, ei edes ruokaan. Hallitus on osoittanut virkamiehille tien heikomman kyykyttämisessä: monessa kunnassa esimerkiksi vammainen elää arkeaan jatkuvassa epävarmuudessa, kun välttämättömästä henkilökohtaisesta avusta tingitään.
Ihminen ei ole momentti budjetissa
Välttääkseen vaalitappion hallitus lykkäsi jättileikkauksista päättämisen kuntavaalien jälkeen. Lehtomäen mukaan hallitus valmistelee koko kansan arkea ravisuttavia lakeja ennätystahtiin, jyräämällä alle jopa perustuslain.
– Tärkeintä on saada toimimaan rahantahkoamiskoneet, joilla imetään meidän veronmaksajien yhteiset varat kansan ulottumattomiin hallituksen omille ”hyville kavereille”, sanoo Lehtomäki ja viittaa erityisesti tekeillä olevaan sote-uudistukseen.
Lehtomäen mielestä ihminen ei ole momentti budjetissa.
– Elämänsä raskasta työtä tehnyt köyhä eläkeläinen, maailmaa uusin silmin katseleva yksinhuoltajan vauva, ihmisarvosta riisuttu ja omasta tilastaan syyllistetty työtön hitsaaja sekä tunnollisesti veronsa maksava pienipalkkainen kaupantäti pyörittävät tätä yhteiskuntaa. He eivät elä velaksi, heidän ansiostaan yhteiskunta on olemassa. Myös heidän jokainen senttinsä palautuu takaisin yhteiseen kassaan eri tavoin.
”Joukkovoima tahtoo, että päättäjät laittavat ahneudelle pisteen.”
Pääomatulonsa veroparatiiseihin piilottava ja osinkotuloilla elävä ja – suhteessa tuloihinsa – vähän veroja maksava imee yhteiskunnasta pois kansan enemmistön varoja. Lehtomäki muistuttaa, että mikäli hyväosainen, lähinnä pääomatuloilla elävä maksaisi piirun verran enemmän veroja Suomeen, maa voisi paremmin.
– Joukkovoima tahtoo, että päättäjät laittavat ahneudelle pisteen. Silloin ei tarvitse leikata kaikista köyhimpien elinmahdollisuuksia. Leikkaukset eivät ole välttämättömiä, toteaa Lehtomäki.
Syveneekö työttömien kyykytys?
Hallitus päätti aiemmin siirtää kehysriihen kuntavaalien jälkeiseen aikaan. Tämä voi merkitä sitä, että tulossa on kansalaisten kannalta kovia päätöksiä. On ounasteltu, että hallitus tekisi ainakin työttömyysturvaan niin sanottuja kannustavia toimenpiteitä. Käytännössä tämä tarkoittaa työttömien kyykyttämisen syventämistä.
Työlistalla on myös mahdollinen ministerien määrän lisääminen. Ainakin nykyinen oikeus- ja työministeri Jari Lindström on valitellut, että töitä on liikaa yhdelle ihmiselle.
Vuosittaisessa kehysriihessä tarkistetaan valtion talouden menokehyksiä, jotka määrittelevät menojen enimmäismäärän.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Orpo-Purran hallitus myy yleistukea hallinnollisena yksinkertaistuksena, mutta työväenluokan näkökulmasta kyse on jostain aivan muusta: sosiaaliturvasta tehdään kontrollin ja leikkausten väline, jossa nuori työtön mitataan perheen tuloyksikön kautta eikä yksilönä. Samalla kun pääoma saa vapaat kädet budjettikuriin ja markkinoistamiseen, työntekijöiltä ja opiskelijoilta viedään itsenäisyyden ja ihmisarvon edellytykset. Kysymys kuuluu: kenen arkea helpotetaan ja kenen elämää vaikeutetaan, kun sosiaaliturva muutetaan oikeudesta ehtojen varaan annetuksi armopalaksi? SKP:n SOTE-ryhmän vaihtoehto – 1500 euron perusturva ilman karensseja ja tarveharkintaa – piirtää näkyviin todellisen jakolinjan: leikkausten Suomi vai ihmisarvoinen turva kaikille.
Miksi etuoikeutettu, keskiluokkainen nuori kykeni sanomaan ääneen sen, mitä moni työväenluokkainen ei enää uskalla? Politiikan tutkija Angelina Giannopoulou väittää Transform! Europen julkaisussa, että Greta Thunbergin radikaali ilmastoaktivismi ei ollut vain huuto ilmastokriisin edessä, vaan suora haaste pääoman valta-asemalle ja yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle. Kun nuoret kieltäytyvät neutraaliudesta ja yhdistävät kamppailunsa kolonialismin, rasismin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vastaiseksi liikkeeksi. Paljastivatko nuoret myös vasemmiston kyvyttömyyden tunnistaa omaa luokkasokeuttaan.
Miksi osuustoiminnallinen Tradeka, jonka juuret ovat työväenliikkeessä, sijoittaa aseisiin? Samaan aikaan, kun rauhan ja aseidenriisunnan periaatteet rapautuvat globaalisti, myös suomalaiset sijoittajat – kuten Tradeka – ovat alkaneet nähdä aseteollisuudessa "positiivisia mahdollisuuksia". Työväenluokan varallisuutta hallinnoidaan nyt tavalla, joka palvelee sotataloutta ja pääomaa – ei osuuskunnan jäseniä. SKP:n Yrjö Hakanen vaatii, että Tradeka sulkee asetuotannon kokonaan pois sijoituksistaan ja ryhtyy kehittämään vaihtoehtoisia rahastoja, joissa vaikuttavuus korvaa militarismin.
- 1 / 330
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Tampereen yliopiston tutkija Pentti Raittila käsitteli työväenlehdistön sisäisiä ristiriitoja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa. Hämeen Yhteistyön toimitus kamppaili 1960–70-luvuilla journalistisen itsenäisyyden ja puolueuskollisuuden välillä, mikä johti ideologisiin törmäyksiin ja toimituksen kriisiin.
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.